Sosiaalidarvinismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Herbert Spencer.

Sosiaalidarvinismi on joukko erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä, jonka mukaan yhteiskunnan kehitys perustuu Charles Darwinin (1809–1882) oppeihin evoluutiosta ja luonnonvalinnasta kasvi- ja eläinkunnassa. Joidenkuiden mukaan ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.[1]

Sosiaalidarvinismin isä oli Herbert Spencer. Hänen mielestään yhteiskunta kehittyi samalla tavalla kuin biologiset elämänmuodot.[2] Spencer kannatti liberalismia ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.[3]

Jouko Jokisalon mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä Adolf Hitlerin valtaannousulle. Se myös loi ideologiset perustelut rotuhygieniapolitiikalle natsi-Saksassa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit
  2. Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta
  3. Chris Matthew Sciabarra, "Libertarianism", in International Encyclopedia of Economic Sociology, ed. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), pp. 403–407 http://www.nyu.edu/projects/sciabarra/essays/ieeslibertarianism.htm

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halmesvirta, Anssi & Valta, Reijo (toim.): Aatteiden kamppailu elintilasta: Viktoriaanisen ajan näkemyksiä ihmisestä ja yhteiskunnasta. Jyväskylän yliopiston historian laitos. Yleisen historian tutkimuksia 10. Jyväskylä: Kampus kustannus: Kampus kirja, 1999. ISBN 951-9113-48-7.
  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä: Rasismin aatehistoriaa. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1998 (tarkistettu 3. painos 2005). ISBN 952-471-543-0.