Ferenc Deák

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ferenc Deák, ajankohta tuntematon.

Ferenc Deák (17. lokakuuta 1803 Söjtör28. tai 29. tammikuuta 1876 Budapest) oli unkarilainen valtiomies, joka neuvotteli Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian ja Unkarin itsehallinnon pohjana olleen vuoden 1867 kompromissin. Hänet tunnettiin lempinimellä ”Unkarin viisas mies” (a haza bölcze).[1]

Deák oli varakkaan maanomistajan poika. Suoritettuaan lainopillisen tutkinnon hän toimi virkamiehenä kotiseudullaan Zalassa. Hänet valittiin Zalan edustajana Pressburgissa kokoontuneille Unkarin valtiopäiville ensi kertaa vuonna 1833 veljensä tilalle. Vuosien 1839 ja 1841 valtiopäivien myötä Deák kohosi yhdeksi uudistusmielisten johtohahmoista ja vuonna 1847 hän laati ”kansallisen opposition” ehdotuksen valtiopäivien uudistamisesta. Unkarin valtiollisen aseman vahvistamisen ohella hän kannatti talonpoikien olojen parantamista ja näyttääkseen esimerkkiä toteutti uudistuksia omilla maillaan. Kun Itävalta salli maaliskuussa 1848 oman hallituksen perustamisen Unkarille, Deákista tuli oikeusministeri Lajos Batthyányn hallitukseen. Ministerinä hän suurelta osin laati uudistuksia toteuttaneet niin sanotut huhtikuun lait. Deákin ministeriys päättyi Batthyányn erotessa saman vuoden syyskuussa. Hän ei osallistunut Unkarin kapinaan, mutta vetäytyi sen kukistumisen jälkeen muutamaksi vuodeksi politiikasta, sillä ei halunnut tunnustaa laittomana pitämäänsä uutta hallintoa.[1]

Vuonna 1854 Deák myi maaomaisuutensa ja asettui asumaan Pestiin. Hänestä tuli jälleen maltillisia keinoja ja passiivista vastarintaa kannattaneen kansallisen liikkeen johtohahmo. Unkarin valtiopäivät kutsuttiin uudelleen koolle vuonna 1861, mutta ne hajotettiin jo saman vuoden syyskuussa, koska edustajat olivat Deákin ja Gyula Andrássyn johdolla esittäneet keisarille adressin, jossa vaadittiin vuoden 1848 huhtikuun lakien tunnustamista. Valtakunnan ongelmien kasaantuessa keisari Frans Joosef I kuitenkin taipui vähitellen kannattamaan sovintoa unkarilaisten kanssa.[1][2] Valtiopäivät kutsuttiin jälleen koolle vuonna 1865 sen jälkeen kun Deák oli keisarille osoitetussa avoimessa kirjeessä vakuuttanut Unkarin pysyvän rauhallisena, jos sen historialliset oikeudet tunnustettaisiin. Itävallalle tappiollisen vuoden 1866 sodan jälkeen Déak asettui vastustamaan Unkarin radikaalien nationalistien vaatimuksia tilanteen hyödyntämisestä valtakunnan hajottamiseksi, ja hän sai Unkarin valtiopäivien enemmistön tukemaan ehdottamaansa maltillisempaa ratkaisua, tasapuolisen sopimuksen neuvottelua Itävallan johdon kanssa.[2] Deák toimi sekä julkisesti että yksityisesti Unkarin tosiasiallisena edustajana valmisteluissa ja neuvotteluissa, jotka johtivat vuonna 1867 Ausgleichin eli Itävalta-Unkarin kompromissin solmimiseen. Hän auttoi myös sopimuksen lopullisessa läpiviemisessä Unkarin valtiopäivillä. Deákin kannattajat muodostivat tässä vaiheessa niin sanotun Deák-puolueen. Deák itse vetäytyi pian julkisesta elämästä heikkenevän terveytensä vuoksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ferenc Deák (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.5.2013.
  2. a b Nordisk familjebok (1906), s. 1461–1463 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.10.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]