Positiivinen syrjintä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Positiivinen syrjintä, positiivinen diskriminaatio tai positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa jonkin ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia, jotka ovat tarpeellisia ryhmän tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi, vaikka ryhmä tällöin asetetaan etuoikeutettuun asemaan muihin nähden. Toimien perusteluille asetettavat vaatimukset ovat kuitenkin korkeat.[1] Periaate tuli Suomen lainsäädäntöön perustuslakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1999. Perustuslain perustelumuistion mukaan tarkoituksena oli pyrkiä turvaamaan paitsi perinteistä oikeudellista yhdenvertaisuutta myös tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista yhteiskunnassa.[1] Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto on antanut periaatteen soveltamisesta esimerkkejä. [2]

Positiivisen erityiskohtelun periaate tulee 1970-luvulta Yhdysvalloista. Termillä affirmative action tarkoitettiin naisten ja vähemmistöryhmien asemien parantamista työelämässä, koulutuksessa ja kulttuurissa, mistä heidät oli aikaisemmin suljettu pois.[3] Periaate sai osakseen arvostelua, kun sen nojalla alettiin harjoittaa rotuun ja sukupuoleen perustuvaa suosintaa valintatilanteissa.[3] Erityiskohtelun perusteluna oli se, että tietyt ryhmät ovat kärsineet tai kärsivät yhä syrjinnästä ja ovat sen takia muita huonommassa asemassa. [3] Asiaa koskeva väittely Yhdysvalloissa 2000-luvulla on koskenut etenkin sitä, pitääkö afro-amerikkalaisia ja latinoja suosia yliopistojen pääsykokeissa, koska heidän suhteellinen osuutensa yliopisto-opiskelijoista on pienempi kuin heidän osuutensa koko väestöstä.[3]

Periaatteen käyttöönotto eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivinen erityiskohtelu on otettu käyttöön joissakin maissa, toisissa ei.

  • Positiivinen syrjintä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa tavoitteena muun muassa suosia mustia pääsyssä yliopistoihin ja tiettyihin ammatteihin.
  • Euroopan unioni on antanut direktiivin, jossa positiivinen erityiskohtelu hyväksytään joissakin tapauksissa.[4] Direktiivin mukaan ei pidä estää toimenpiteitä, "joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää tiettyä rotua tai etnistä alkuperää oleville henkilöille aiheutunutta haittaa". Direktiivi jatkaa, että "Erilainen kohtelu saattaa olla oikeutettua erittäin rajoitetuissa tilanteissa, jos jokin rotuun tai etniseen alkuperään liittyvä ominaisuus muodostaa työhön liittyvän todellisen ja ratkaisevan vaatimuksen ja jos tavoite on oikeutettu ja vaatimus oikeasuhteinen. Tällaiset tilanteet olisi esitettävä tiedoissa, jotka jäsenvaltiot antavat komissiolle."[4]
  • Etelä-Afrikka ja Intia, joissa on aikoinaan harjoitettu rotuerottelua ovat ottaneet käyttöön positiivisen erityiskohtelun.[5]
  • Britanniassa on laitonta kohdella henkilöitä eri tavoin rodun perusteella (engl. positive discrimination, affirmative action). Sen sijaan on sallittua rohkaista tai kouluttaa tietyn ryhmän ihmisiä hakemaan asemaan jossa he ovat aliedustettuina (engl. positive action).[6]
  • Ranskan perustuslaki kieltää suosimasta ketään etnisen taustan tai syntyperän perusteella. Sen sijaan on sallittua suosia koulutukseen pääsemistä asuinpaikan tai sosiaalisen aseman nojalla.[5]
  • Ruotsissa korkein oikeus tuomitsi 2006 laittomaksi maahanmuuttajien suosimisen yliopisto-opiskelijoiden valinnassa.[7]

Positiivinen syrjintä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivinen erityiskohtelu tuli Suomessa lainsäädäntöön perustuslakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1999. Perustuslain kuudes pykälä yhdenvertaisuudesta toteaa:

»Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. [8]»

Lain perustelumuistio (HE 309/1993) antaa tietyin ehdoin oikeuden poiketa tasa-arvosta "tosiasiallisen tasa-arvon" hyväksi, joka sivuuttaa oikeudellisen yhdenvertaisuuden. Muistio käyttää tällaisesta toiminnasta nimitystä "positiivinen erityiskohtelu":[9]

»Pykälä ei toisaalta kieltäisi kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi syrjintäsäännöksessä nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Tämä ilmenee myös valitusta sanamuodosta ilman hyväksyttävää perustetta asettaa muihin nähden eri asemaan. Perustelulle asetettavat vaatimukset ovat erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat. Säännös ei estäisi tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän (esimerkiksi naiset, lapset, vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia.»

Perustelumuistio ei rajaa "positiivista erityskohtelua" erityisesti valintatilanteisiin, vaan sisällyttää siihen jonkin ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavat toimet yleensä. Käsite "tosiasiallinen tasa-arvo" tarkoittaa muistiossa muodollisen yhdenvertaisuuden ohittavaa lopputuloksen tasa-arvoa.[9]

Ryhmäperustainen positiivinen erityiskohtelu on sen jälkeen siirtynyt muuhunkin lainsäädäntöön. Tasa-arvolain (9 § 4) mukaan voidaan tietyin edellytyksin työhönotossa suosia aliedustettua sukupuolta olevia hakijoita. Tällainen positiivinen erityiskohtelu on myös EU:n oikeuskäytännön mukaan sallittua silloin, kun mies ja nainen ovat hakijoina yhtä päteviä tai lähes yhtä päteviä. Tällainen suosiminen ei kuitenkaan saa olla automaattista. Kyseessä on tasa-arvolakiin perustuva erityistoimi sukupuolten välisen tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi.[10]

Helsingin kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunki hyväksyi vuonna 2004 asiakirjassa "Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen" linjauksen, jonka mukaan työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva henkilö. Myöhemmin linjaus muutettiin niin, että voidaan suosia maahanmuuttajaa, jos hakijana on kaksi ansiokkuudeltaan tasaveroista hakijaa.[11] Tämä perustuu siihen, että yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan täytyy ottaa huomioon erityisryhmien tilanne, ja positiivinen erityiskohtelu on mahdollista, jos sillä pyritään edistämään tosiasiallista yhdenvertaisuutta. Helsingin kaupunki on linjannut pyrkivänsä aktiivisesti poistamaan yhteiskunnassa vallitsevaa eriarvoisuutta.[12]

Kiintiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa esimerkiksi lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä koulutuksessa on ruotsin kieltä osaaville omat kiintiönsä, joita perustellaan sillä, että kielilain kielellisten oikeuksien turvaamiseksi tulee maassa kouluttaa tietty määrä ruotsinkielentaitoisia lääkäreitä ja juristeja.[13] Kielikiintiöitä on myös puolustettu toteamalla, että ne ovat avoimia kaikille kielitaidon todistaneille ihmisille äidinkielestä riippumatta. Joidenkin epäoikeudenmukaisena ja epätasa-arvoisena pitämä kiintiökäytäntö on todettu Suomen perustuslain mukaiseksi, koska sen katsotaan mahdollistavan kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehtimisen.[14]

Kunnallishallinnon luottamushenkilöitä valittaessa toimielimiin on kumpaakin sukupuolta oltava edustettuna tietty määrä riippumatta ehdokkaiden vaaleissa saamasta äänimäärästä.

Positiivisen syrjinnän kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisessä keskustelussa länsimaisen sivilisaation tärkeiksi piirteiksi on katsottu individualismi ja oikeusperiaate, jossa kaikkia yksilöitä kohdellaan samanarvoisina.[15] Positiivinen syrjintä korvaa tämän ryhmien tasa-arvoisuudella, mihin pyritään suosimalla heikommaksi jäävää ryhmää. Periaate liittyy monikulttuurisuuden ihanteeseen, jossa eri ryhmät jakavat saman sosiaalisen tilan ja jakavat tarjolla olevat resurssit, kuten koulutuspaikat keskenään tasan.[16] Antropologian professori Salzman näkee yksilöiden korvaamisen ryhmällä klaaniyhteiskuntiin kuuluvana piirteenä, joissa universalismin ja individualismin sijaan arvostetaan oman ryhmän etujen puolustamista. [16]

Suomalainen keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivista erityiskohtelua on arvosteltu myös Suomessa. Suurimmat keskustelut käytiin vuonna 2010 Helsingin kaupungin omaksumista linjauksista sekä vuonna 2011 perussuomalaisen puolueen julkilausuman johdosta. Jukka Hankamäki arvosteli vuonna 2010 Helsingin kaupungin harjoittamaa positiivisen diskriminaation politiikkaa. Hankamäki katsoi, että positiivisessa syrjinnässä täyttyy rasismin määritelmä: tiettyä ihmisryhmää syrjitään ja toista suositaan rodun tai kulttuurin perusteella. Hän kirjoitti:[17]

»Tasa-arvoa ei voida edistää keinulautaefekteillä sen enempää miesten ja naisten välillä kuin eri kansanryhmienkään välillä. Suosimisen kautta ei tuoteta oikeudenmukaisuutta vaan käänteistä syrjintää. Sellainen oikeus on perimmältään kostoa. Niinpä on väärin, että Helsingin kaupunki alkaa antaa ”positiivista erityiskohtelua” maahanmuuttajille työpaikkojen ja virkojen täytössä, kunnes heitä on tehtävissä suhteellisesti yhtä paljon kuin kantaväestöönkin kuuluvia. Tämä johtaa suomalaisten ihmisten diskriminoimiseen.»

Toukokuun 25. vuonna 2011 Perussuomalaisten eduskuntaryhmä antoi julkilausuman, joka tuomitsi "etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä."[18] Kannanoton mukaan "julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana." Tämän jälkeen myös Kokoomuksen Nuorten Liitto ja Perussuomalaiset Nuoret ottivat kantaa vähemmistöjen suosimista ja positiivista syrjintää vastaan.[19][20]

Perussuomalaisten julkilausuma herätti runsaasti keskustelua tiedotusvälineissä. Helsingin Sanomien haastattelussa Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuori, Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ja Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen pitivät perussuomalaisten näkemystä paitsi perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisena myös tuomittavana. Periaatteen hylkääminen johtaisi Viljasen mukaan tasa-arvon olennaiseen heikkenemiseen. Tuomas Ojasen mukaan julkilausuma oli "kamala", koska muun muassa naisia tulisi suosia tietyissä virkanimitystilanteissa. Tuorin mukaan "esimerkiksi koko vammaislainsäädäntö on positiivista erityiskohtelua". Viljasen mukaan myös sotaveteraanien erilaiset edut ovat hyvä esimerkki positiivisesta syrjinnästä.[21] Hän katsoi, että "ajatukseen tasa-arvosta liittyy se, että yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevia ryhmiä voidaan tukea", ja arvioi, että "lainsäädäntö voi muodostua välillisesti syrjiväksi, jos ajatellaan, että ryhmissä ei ole mitään eroa".[21]

Muut julkilausuman kirvoittamat kritiikit olivat samoilla linjoilla. RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds arvioi, että "silloin meidän sosiaalipolitiikkamme menee kokonaan uusiksi. Niin kauan kuin Suomi on ollut sivistysvaltio, me olemme harrastaneet mittavastikin positiivista diskriminaatiota."[22] Kokoomuksen Ossi Mäntylahti totesi, että "Suomessa yleisesti hyväksyttyjä vähemmistöjä suojaavia erityistoimenpiteitä ovat sotaveteraanien, maanviljelijöiden, vammaisten ja naisten kiintiöt sekä tuet". [23] Helsingin Sanomat katsoi yhtäläisesti pääkirjoituksessaan 27.5.2011, että tiukin tulkinta suosimisen kieltämisestä romuttaisi koko sosiaaliturvan.

Perussuomalaisten julkilausumaan kohdistuneessa arvostelussa sekä oikeusoppineet että poliitikot ymmärsivät positiivisen erityiskohtelun laajemmin kuin valintatilanteisiin liittyvänä tietyn ryhmän suosimisena. Sen ymmärrettiin tarkoittavan sosiaalipolitiikkaa yleensä. Perussuomalaisten kannanoton kirjoittanut Jussi Halla-aho vastasi kritiikkiin kahdessa blogikirjoituksessa.[24][25] Halla-aho tai muutkaan arvostelijat eivät katsoneet tuominneensa koko sosiaalipolitiikkaa, vaan nimenomaan valintojen yhteydessä tapahtuvan suosimisen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta Finlex. HE 309/1993.
  2. Mikä ei ole syrjintää? Yhdenvertaisuusvaltuutettu.
  3. a b c d Affirmative Action Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2018.
  4. a b Neuvoston direktiivi 2000/43/EY (Euroopan unionin neuvoston direktiivi rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta) 29.6.2000. Euroopan yhteisö. Viitattu 7.2.2006.
  5. a b Diversité : M. Sarkozy contraint de contourner l'obstacle de la Constitution 17.12.2008. Le Monde.
  6. NHS: Breaking Through Programme: Frequently Asked Questions NHS.
  7. http://www.thelocal.se/5871/20061221/
  8. Perustuslaki Finlex. 11.6.1999/731.
  9. a b Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta HE 309/1993. Finlex.
  10. Syrjintä työhönotossa Tasa-arvovaltuutettu.fi. Viitattu 29.6.2011.
  11. Maahanmuuttajan palvelukseen ottaminen Helsingin kaupunki. Viitattu 25.6.2012.
  12. Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen Helsingin kaupunki. Viitattu 5.8.2009.
  13. Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. HE 92/2002 2002. Finlex.
  14. Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta (PDF) (Työryhmämuistio) 2000. Kielilakikomitea. Viitattu 31.8.2007.
  15. Samuel P. Huntington: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. (suom. Kimmo Pietiläinen), s. 86-87. Tera Cognita, 1996/2003.
  16. a b Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East, s. 210. Humanity Books, 2008.
  17. Jukka Hankamäki: Näin Suomi uppoaa jukkahankamaki.blogspot.com. 8.3.2010.
  18. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: Perussuomalaisten eduskuntaryhmän julkilausuma syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan yle.fi. 25.5.2011.
  19. SYRJINTÄ EI KOSKAAN OLE POSITIIVISTA kokoomusnuoret.fi. 30.05.2011. Kokoomusnuoret.fi. Viitattu 31.5.2011.
  20. Helsingin kaupungilla on rasistinen rekrytointipolitiikka ps-nuoret.net. 01.06.2011. ps-nuoret.net. Viitattu 2.6.2011.
  21. a b Teija Sutinen: Professorit: Perussuomalaisten rasismijulistus on perustuslain vastainen Helsingin Sanomat. 28.5.2011.
  22. Pyry Lapintie: Julkilausuma herätti ihmetystä Helsingin Sanomat. 26.5.2011.
  23. Kokoomuslainen lyttää Halla-ahon Uusi Suomi. 26.5.2011.
  24. Jussi Halla-aho: Katsaus julkilausuman kirvoittamiin kommentteihin Scripta. 11.6.2011.
  25. Jussi Halla-aho: "Positiivisen" syrjinnän ongelmia Scripta. 21.6.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]