Positiivinen syrjintä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Uskontoryhmiä kohtaan

 malline: näytä • keskustele • muokkaa 

Mielenosoitus positiivisen syrjinnän puolesta Washingtonissa Yhdysvalloissa vuonna 2013

Positiivinen syrjintä, positiivinen diskriminaatio tai positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa jonkin ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia, jotka ovat tarpeellisia ryhmän tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi, vaikka ryhmä tällöin asetetaan etuoikeutettuun asemaan muihin nähden.[1] Voimavarojen jako ei tapahdu vain yksilöllisen arvioinnin vaan myös ryhmävertailun pohjalta. Periaatetta alettiin soveltaa Neuvostoliitossa vuonna 1929 ja Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Positiivisen erityiskohtelun käsite tuli Suomen lainsäädäntöön perustuslakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1999. Periaatetta sovelletaan joissakin maissa, kun taas toisissa sitä pidetään syrjintänä.

Positiivisen erityiskohtelun toteuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslain perustelumuistion mukaan tarkoituksena oli pyrkiä turvaamaan paitsi perinteistä oikeudellista yhdenvertaisuutta myös tosiasiallisen tasa-arvon toteutuminen yhteiskunnassa.[1] Yhdenvertaisuuslaki toteaa luvussa ”Positiivinen erityiskohtelu”, että ”Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.”[2]

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto on antanut positiivisesta erityiskohtelusta esimerkkejä.[3] Niitä ovat muun muassa:

  • Maahanmuuttajille suomalaiseen yhteiskuntaan kotouttamisen helpottamiseksi järjestettävä kieli- tai muu koulutus.
  • Kiintiöt oppilaitokseen tietyille syrjinnälle alttiille tai yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa oleville ryhmille.
  • Kohdistettu valmennus tietylle ryhmälle oppilaitoksen valintakoetta varten.
  • Työllistämistuki esimerkiksi nuorille.[3]

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan työhönotossa on huomioitava seuraavat seikat:[3] 1) tietyn ryhmän suosinta ei saa olla automaattista, vaan tapauskohtaista; 2) hakijoiden pitää olla ansiokkuudeltaan joko yhtä päteviä tai lähes yhtä päteviä, ja 3) positiivista erityiskohtelua ei saa käyttää, jos tosiasiallisessa yhdenvertaisuudessa on vain vähäisiä eroja ryhmien välillä.

Käsitteen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josif Stalinin johdolla Neuvostoliitossa alkoi vuonna 1929 kulttuurivallankumous. Sen yhtenä osana oli antaa työläisperheiden lapsille etusija opiskelijapaikkoja jaettaessa. Harvalukuisen toimihenkilökerroksen lapset olivat aikaisemmin vieneet valtaosan kaikista nuorten opiskelupaikoista. Politiikan tarkoituksena oli tasoittaa näitä rakenteellisen syrjinnän vaikutuksia.[4]

Yhdysvalloissa alettiin 1970-luvulla puhua käsitteestä affirmative action. Sillä tarkoitettiin rakenteellisia muutoksia, joiden avulla kyetään lisäämään historiallisesti sorrettujen ryhmien edustusta.[5] Historiallinen taakka liittyi etenkin orjuuteen, rotusyrjintää, rasismiin ja köyhyyteen.[6] Erityisesti tavoiteltiin naisten ja vähemmistöryhmien asemien parantamista työelämässä, koulutuksessa ja kulttuurissa, mistä heidät oli aikaisemmin suljettu pois.[7]

Ongelmia ja arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Periaate sai Yhdysvalloissa osakseen arvostelua, kun sen nojalla alettiin harjoittaa rotuun ja sukupuoleen perustuvaa suosintaa valintatilanteissa.[7] Keskustelu on koskenut etenkin sitä, pitääkö afro-amerikkalaisia ja latinoja suosia yliopistojen pääsykokeissa, koska heidän suhteellinen osuutensa yliopisto-opiskelijoista on pienempi kuin koko väestössä.[7]

Erityiskohtelun kannattajien mukaan nämä ryhmät olivat kärsineet tai kärsivät yhä syrjinnästä ja ovat sen takia muita huonommassa asemassa.[7] Vastustajien mielestä rotu oli liian karkea mittari erottelemaan ihmisiä aseman huonouden suhteen.[8] Ryhmään kohdistuva suosinta muuttuu sen takia yksilöiden syrjinnäksi. Vastustajat ovat väittäneet, että positiivinen syrjintä on epäreilua ja loukkaa perustuslain tasa-arvoperiaatetta, aiheuttaa sosiaalisia ja poliittisia erimielisyyksiä, ei ole parantanut asioita, leimaa hyödynsaajat ja heikentää heidän itsekunnioitustaan.[6]

Oppilaitosvalinnoissa positiivinen syrjintä on johtanut siihen, että valkoiset hakijat kertovat olevansa ei-valkoisia. Yhdysvalloissa 34 % collegeen pyrkineistä valkoisista hakijoista ilmoitti olevansa ei-valkoinen. Tavallisinta (48 %) oli ilmoittautua Amerikan alkuperäisasukkaaksi. Tiedot väärentäneistä 77 % pääsi haluamansa oppilaitokseen.[9]

Monet organisaatiot, kuten yliopistot ovat halunneet valita virkoihin alkuperäiskansaan kuuluvia henkilöitä oikaistakseen menneisyyden vääryyksiä. Erityisesti akateemisessa maailmassa niin sanotuista rodun vaihtajista (raceshifters) on tullut suuri ongelma.[10]

Tasa-arvo koskee yksilöitä, ei ryhmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivisen syrjinnän arvostelu on kaikkialla ollut hyvin samankaltaista. Suomessa Jari Ehrnrooth on tiivistänyt sen niin, että tasa-arvo voi koskea vain yksilöitä. Ryhmät eivät ole subjekteja, joten niiden tasa-arvosta puhuminen on harhaanjohtavaa.[11] Samuel P. Huntington kirjoittaa, että länsimaisen sivilisaation arvoja ovat individualismi ja oikeusperiaate, jotka edellyttävät, että yksilöitä tulee kohdellaan samanarvoisina. Positiivinen syrjintä korvaa ne ryhmien tasa-arvoisuudella, mihin pyritään suosimalla heikommaksi jäävää ryhmää.[12] Antropologi Philip Carl Salzman katsoo, että positiivinen syrjintä liittyy monikulttuurisuuden ihanteeseen, jossa tavoitellaan sopusointuista, mutta ryhmäidentiteetteihin jakautunutta yhteiskuntaa. Hän näkee yksilöiden korvaamisen ryhmällä eräänlaiseen klaaniyhteiskuntaan siirtymisenä, missä universalismin ja individualismin tilalle tulee oman ryhmään kuuluminen.[13] Ryhmien suosinnan kääntöpuoleksi on siten nähty yksilöön kohdistuva syrjintä.[8]

Arvosteluun on vastannut muun muassa käräjätuomari Riikka Rask. Hän torjuu ajatuksen, että positiivinen syrjintä voisi tarkoittaa yksilöön kohdistuvaa syrjintää. Rask kirjoittaa: ”Erityistoimille on tyypillistä, että ne asettavat eri asemaan tietyn ryhmän – eivät ketään nimenomaista yksilöä”[14] Dosentti Liisa Nieminen on kuitenkin todennut, että ”Ensi näkemältä positiivinen erityiskohtelu voi johtaa syrjintään yksilötasolla samalla, kun se edistää tosiasiallista yhdenvertaisuutta ryhmän tasolla.”[15]

Periaatteen käyttöönotto eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivinen erityiskohtelu on otettu käyttöön joissakin maissa, toisissa ei. Monissa maissa se on arvioitu syrjinnäksi ja siksi lainvastaiseksi.

Mielenosoitus Yhdysvalloissa vuonna 2003 positiivisen syrjinnän puolesta
  • Positiivinen syrjintä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa tavoitteena muun muassa suosia mustia pääsyssä yliopistoihin ja tiettyihin ammatteihin.[9] Vuonna 2023 Yhdysvaltain korkein oikeus kielsi positiivisen syrjinnän korkea­koulujen pääsy­kokeissa. Edistysmieliset olivat tyrmistyneitä päätöksestä. Presidentti Joe Biden ilmaisi heti vakavan pettymyksensä päätökseen.[16]
  • Euroopan unioni on antanut direktiivin, jonka mukaan positiivinen erityiskohtelu rajoitetuissa tapauksissa hyväksytään.[17] Direktiivin mukaan ei pidä estää toimenpiteitä, ”joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää tiettyä rotua tai etnistä alkuperää oleville henkilöille aiheutunutta haittaa”. Direktiivin mukaan ”Erilainen kohtelu saattaa olla oikeutettua erittäin rajoitetuissa tilanteissa, jos jokin rotuun tai etniseen alkuperään liittyvä ominaisuus muodostaa työhön liittyvän todellisen ja ratkaisevan vaatimuksen, ja jos tavoite on oikeutettu ja vaatimus oikeasuhtainen.”[17]
  • Etelä-Afrikka ja Intia, joissa on aikoinaan harjoitettu rotuerottelua ovat ottaneet käyttöön positiivisen erityiskohtelun.[18]
  • Britanniassa on laitonta kohdella henkilöitä eri tavoin rodun perusteella (engl. positive discrimination, affirmative action). Sen sijaan on sallittua rohkaista tai kouluttaa tietyn ryhmän ihmisiä hakemaan tehtäviä, joissa he ovat aliedustettuina (engl. positive action).[19]
  • Ranskan perustuslaki kieltää suosimasta ketään etnisen taustan tai syntyperän perusteella. Sen sijaan on sallittua suosia koulutukseen pääsemistä asuinpaikan tai sosiaalisen aseman nojalla.[18]
  • Ruotsissa korkein oikeus tuomitsi 2006 laittomaksi maahanmuuttajien suosimisen yliopisto-opiskelijoiden valinnassa.[20]
  • Hollannissa Eindhovenin teknillinen yliopisto päätti palkata puolentoista vuoden ajan töihin vain naisia.[21] Linjaus todettiin lainvastaiseksi.[22]

Positiivinen erityiskohtelu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivisen erityiskohtelun käsite tuli lainsäädäntöön perustuslakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1999. Suomalainen käsite positiivisesta erityiskohtelusta ei kuitenkaan ole sama kuin amerikkalainen affirmative action, vaan määrittyy suomalaisen lainsäädännön kautta. Perustuslain (731/1999) kuudes pykälä yhdenvertaisuudesta toteaa:

»Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. [23]»

Lain perustelumuistio (HE 309/1993) antaa tietyin ehdoin oikeuden poiketa tästä muodollisesta tasa-arvosta ”tosiasiallisen tasa-arvon” eli lopputuloksen tasa-arvon hyväksi. Muistio käyttää siitä nimitystä ”positiivinen erityiskohtelu”.[24]

»Pykälä ei toisaalta kieltäisi kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi syrjintäsäännöksessä nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla... Säännös ei estäisi tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän (esimerkiksi naiset, lapset, vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia.»

Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa siten paitsi syrjinnän vaikutusten poistamista myös tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia yleensä.[25] Käsite on siirtynyt muuhunkin lainsäädäntöön. Se esiintyy perustuslain lisäksi tasa-arvolaissa (609/ 1986), työsopimuslaissa (55/2001) ja yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014). Positiivinen erityiskohtelu määritellään eri laeissa eri tavoin.[14] Yhdenvertaisuuslain esittelymuistio toteaa, että ”syrjintää ei ole sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen... Yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten, esimerkiksi vammaisten, tukeminen voi olla perusteltua silloinkin, kun heikomman aseman ei voida osoittaa johtuvan syrjinnästä.”[26]

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on julkaissut periaatteen soveltamisesta oppaan, joka tarjoaa esimerkkejä periaatteen soveltamisesta.[27] Yhdenvertaisvaltuutetun antamia esimerkkejä ovat muun muassa seuraavat:[28]

  • Maahanmuuttajille järjestetään suomalaiseen yhteiskuntaan kotouttamisen helpottamiseksi kieli- tai muuta koulutusta
  • Kiintiöt oppilaitokseen syrjinnälle alttiille tai yhteiskunnassa heikommassa asemassa oleville ryhmille tai tietyille vähemmistöryhmiin kuuluville
  • Opiskelijavalintatilanteessa kahden suunnilleen yhtä pätevän hakijan ollessa kyseessä annetaan etusija esimerkiksi romanitaustaiselle tai muulle etnistä ryhmää edustavalle hakijalle, silloin kun kyseisellä alalla on pula vähemmistöryhmiä edustavista työntekijöistä
  • Kohdistettua valmennusta tietylle aliedustetulle ryhmälle oppilaitoksen valintakoetta varten

Yleisradion tekemän selvityksen mukaan lähes kaikki Suomen yliopistot ottavat työhönotossa huomioon vähemmistöasemaan kuulumisen. Suurimmalla osalla yliopistoista on maininta positiivisesta erityiskohtelusta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassaan. Käytäntöä voidaan noudattaa, vaikka mainintaa ei olisi. Yliopistojen rekrytoinneissa tämä tarkoittaa, että kun tarjolla on kaksi tasavahvaa tai hieman eri tasoista hakijaa, voidaan suosia sitä, joka on ryhmänä aliedustettu. Turun yliopiston vararehtorin mukaan ”käytäntöä ei oikeastaan tarvita”, sillä tilanteita, joissa vastakkain olisi kaksi täysin tasavahvaa hakijaa, ei oikeastaan ole olemassa.[29]

Vuonna 2024 julkistetun tutkimuksen mukaan koululaiset hyötyivät Suomessa opettajakoulutuksessa käytetystä mieskiintiöstä, jonka ansiosta peruskouluissa oli enemmän miehiä opettajina. Miesopettajien ansiosta oppilaat pääsivät sujuvammin peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Lisäksi nuorina aikuisina heillä oli korkeampi koulutus ja he olivat paremmin työllistyneitä. Tutkimus selvitti opettajakoulutuksessa ennen vuotta 1989 käytössä olleen mieskiintiön ja siitä luopumisen vaikutuksia oppilaisiin. Kiintiö merkitsi sitä, että luokanopettajan koulutukseen pääsi paljon sellaisia miehiä, jotka eivät pelkän opintomenetyksen perusteella olisi sinne päässeet. Tämä johti siihen, että noin 40 prosenttia valmistuvista luokanopettajista oli miehiä. Kun kiintiö lakkautettiin, valmistuvien miesopettajien osuus puolittui 20 prosenttiin. Miesten osuus koulujen opettajakunnassa alkoi vähetä, kun opettajia jäi eläkkeelle ja tilalle palkattiin kiintiön lakkauttamisen jälkeen valmistuneita. Oppilaiden edistyminen koulutuksessa ja työelämässä kärsi, kun miehet opettajina kävivät harvinaisemmiksi. Kiintiön kautta opettajiksi valmistuneet miehet näyttävät siis olleen eduksi oppilaille.[30]

Sukupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasa-arvolain (9 § 4) mukaan työhönotossa voidaan tietyin edellytyksin suosia aliedustettua sukupuolta. Tämä on myös Euroopan unionin oikeuskäytännön mukaan sallittua silloin, kun mies ja nainen ovat hakijoina yhtä päteviä tai lähes yhtä päteviä.[31] Opiskelijavalinnassa tasa-arvolaki (8 b §) kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja siten sukupuolikiintiöt. Tasa-arvovaltuutettu on tehnyt tästä asiasta kiintiöt kieltäviä ratkaisuja jo 1980-luvulta lähtien.[32][33] Tasa-arvolain 4 a §:n 1 momentin nojalla kunnallishallinnon luottamushenkilöitä valittaessa toimielimiin on kumpaakin sukupuolta oltava edustettuna vähintään 40 % riippumatta ehdokkaiden vaaleissa saamasta äänimäärästä.

Etninen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan erilainen kohtelu ei ole mahdollista etnisen alkuperän perusteella.[34] Oppilaitos voi asettaa kiintiön jollekin syrjinnälle alttiille tai yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevalle ryhmälle, mutta ryhmää ei saa identifioida sen etnisen alkuperän perusteella (esim. romanit). Ryhmä voidaan kuitenkin identifioida esimerkiksi kielen tai maahanmuuttaja-aseman perusteella.[34]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä koulutuksessa ruotsin kieltä osaaville on omat kiintiönsä, sillä kielilain nojalla tulee kouluttaa tietty määrä ruotsinkielentaitoisia lääkäreitä ja juristeja.[35] Kyse ei tässä ole positiivisesta erityiskohtelusta vaan koulutustarpeesta.[36] Yhdenvertaisuusvaltuutettu antaa esimerkin kieleen kohdistuvasta positiivisesta erityiskohtelusta: terveyskeskus voi tuottaa materiaalia myös muilla kielillä kuin suomeksi tai ruotsiksi edistääkseen vähemmistöryhmään kuuluvan asiakkaan tosiasiallista pääsyä palveluihin.[25]

Yleisradion uutisen mukaan Lapin yliopistossa on kiintiö saamenkielisille opiskelijoille. Sen nojalla saamenkielinen hakija voi päästä positiivisen syrjinnän mukaisesti opiskelemaan muita pienemmällä pistemäärällä.[29] Vuonna 2002 saamen ilmoitti Suomessa äidinkielekseen 1 734 henkilöä, eli 0,03 prosenttia väestöstä.[35]

Suomalaisia kantoja asiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunki hyväksyi vuonna 2004 asiakirjan ”Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen”. Sen mukaan työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva. Yhdenvertaisvaltuutettu kuitenkin kielsi tämän syrjintänä, jolloin linjaus muutettiin niin, että voidaan suosia ”maahanmuuttajaa”, jos hakijana on kaksi ansiokkuudeltaan tasaveroista hakijaa.[37] Asiaa perusteltiin sillä, että positiivinen erityiskohtelu on mahdollista, jos sillä pyritään edistämään tosiasiallista yhdenvertaisuutta.[38]

Perussuomalaisten julkilausuman herättämä keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 perussuomalaisten eduskuntaryhmä antoi syrjintää ja suosintaa vastustavan julkilausuman. Siinä ei suoraan esiintynyt positiivisen erityiskohtelun käsitettä vaan todettiin:

”Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä... julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana”.[39]

Myös Kokoomuksen Nuorten Liitto ja Perussuomalaiset Nuoret ottivat pian tämän jälkeen kantaa suosimista ja syrjintää vastaan.[40][41] Kokoomuksen Nuorten liiton mukaan ”Tiettyjen ryhmien suosimisella ja kiintiöillä Suomeen on luotu rakenteellista eriarvoisuutta, joka lisää jännitteitä eri ryhmien välille - - Kokoomusnuoret vaatii, että yksilöitä kohdellaan Suomessa yksilöinä eikä erilaisten vähemmistö- tai enemmistöryhmien jäseninä.”[40]

Perussuomalaisten vaatimus kohdella ”jokaista ihmistä yksilönä” herätti keskustelua ja laajaa paheksuntaa tiedotusvälineissä.[42]

  • Helsingin Sanomien haastattelussa Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuori, Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ja Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen pitivät perussuomalaisten näkemystä perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisena.[43] Veli-Pekka Viljasen mielestä suosinnan hylkääminen johtaisi tasa-arvon olennaiseen heikkenemiseen. Sotaveteraanien erilaiset edut olivat hyvä esimerkki positiivisesta syrjinnästä.[43] Viljanen katsoi, että ”ajatukseen tasa-arvosta liittyy se, että yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevia ryhmiä voidaan tukea”, ja arvioi, että ”lainsäädäntö voi muodostua välillisesti syrjiväksi, jos ajatellaan, että ryhmissä ei ole mitään eroa”.[43] Tuomas Ojasen mukaan julkilausuma oli ”kamala”, koska muun muassa naisia tulisi suosia tietyissä virkanimitystilanteissa.[43] Kaarlo Tuorin mukaan ”esimerkiksi koko vammaislainsäädäntö on positiivista erityiskohtelua”.[43]
  • Myöhemmässä vieraskynäkirjoituksessa Ojanen lisää, että ”julkilausumista paistaa läpi niiden laatijoiden pahantahtoinen syrjivä motiivi.”[44][45] Ojanen kirjoittaa, että ”positiivinen erityiskohtelu ei ole suosintaa, joka asettaa ihmisen tai ryhmän muita parempaan asemaan.”[44]
  • RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds arvioi perussuomalaisten julkilausumasta, että ”silloin meidän sosiaalipolitiikkamme menee kokonaan uusiksi. Niin kauan kuin Suomi on ollut sivistysvaltio, me olemme harrastaneet mittavastikin positiivista diskriminaatiota.”[42]
  • Kokoomuksen Ossi Mäntylahti totesi, että ”Suomessa yleisesti hyväksyttyjä vähemmistöjä suojaavia erityistoimenpiteitä ovat sotaveteraanien, maanviljelijöiden, vammaisten ja naisten kiintiöt sekä tuet”.[46]
  • Helsingin Sanomat katsoi pääkirjoituksessaan 27.5.2011, että tiukin tulkinta suosimisen kieltämisestä romuttaisi koko sosiaaliturvan, sillä ”Suomessa heikoimmassa asemassa olevia suositaan verotuksella ja sosiaalisilla tulonsiirroilla.”[47]

Kannanoton arvostelijat katsoivat siten, että perussuomalaisten julkilausuma hylkäsi sosiaalipolitiikan yleensä sekä muun muassa maanviljelijöiden saamat tuet. Perussuomalaisten kannanoton kirjoittanut Jussi Halla-aho vastasi väitteisiin kahdessa blogikirjoituksessa.[48][49]

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut oikeusoppineiden ja poliitikkojen lausuntoja rajoitetumpia esimerkkejä positiivisesta erityiskohtelusta. Sotaveteraanietuuksien tai vammaispalveluiden asemesta yhdenvertaisvaltuutettu esittää seuraavat viisi tapausesimerkkiä:[50]

  • Valitaan tehtävään kahdesta ansiokkuudeltaan tasaveroisesta hakijasta aliedustettuun ryhmään kuuluva hakija (esimerkiksi maahanmuuttaja, vammainen, nuori tai yli 55-vuotias).
  • Peruskoulu järjestää romanioppilaille romanitaustaisia koulunkäyntiavustajia.
  • Liikuntavammaiselle henkilölle voidaan myöntää lupa metsästysharrastuksen mahdollistamiseksi käyttää mönkijää tai moottorikelkkaa alueella, missä se on muuten kielletty.
  • Opiskelijavalintatilanteessa kahden yhtä pätevän hakijan ollessa kyseessä annetaan etusija esimerkiksi romanitaustaiselle tai muulle sellaista etnistä ryhmää edustavalle hakijalle, silloin kun kyseisen ryhmän kohdalla sosiaalialan työkentällä on ollut merkittäviä ongelmia.
  • Kaupunki järjestää perusopetuksen valmistavaan opetukseen osallistuville[51] oppilaille koulukuljetuksen muita alemmilla kilometrirajoilla.[50]

Perustuslain esittelymuistion mukaan positiiviseen erityiskohteluun ei saa sisältyä toisiin kohdistuvaa syrjintää.[1] Yhdenvertaisuusvaltuutettu tarkentaa, että positiivinen erityiskohtelu ei sisällä yksilöön kohdistuvaa syrjintää, sillä syrjintä kohdistuu korkeintaan toiseen ryhmään:

”Monissa tapauksissa positiivisella erityiskohtelulla pyritään parantamaan heikommassa asemassa olevan ryhmän asemaa esimerkiksi siten, että heihin sovelletaan lievempiä kriteereitä kuin muihin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa muiden ryhmien asettamista epäedullisempaan asemaan. Positiivinen erityiskohtelu on kuitenkin eri asia kuin suosinta, jossa kyse on etuoikeuksien antamisesta toisia syrjivällä tavalla”.[27]

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen mukaan vuonna 2022 sukupuoli ei saa vaikuttaa koulutukseen valitsemiseen. Valinnan tulee perustua yksilöllisiin seikkoihin, ei ryhmän jäsenyyteen. Tällä perusteella Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan opiskelijavalinnassa käytettyjen sukupuolikiintiöiden on todettu olevan tasa-arvolain vastaisia. Valintakokeen toiseen vaiheeseen oli valittu yhtä paljon mies- ja naishakijoita juridisen sukupuolen mukaan, joten korkeammat pisteet saanut hakija voitiin sivuuttaa sukupuolikiintiön perusteella. Kiintiötä oli käytetty vuodesta 1963, ja sitä sovellettiin keinona saada liikunnanopettajiksi yhtä paljon miehiä ja naisia.[52]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta Finlex. HE 309/1993.
  2. ↑ Yhdenvertaisuuslaki 30.12.2014/1325 Finlex. Viitattu 29.11.2020.
  3. ↑ a b c Mikä ei ole syrjintää? Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Arkistoitu 30.6.2019.
  4. ↑ Vihavainen, 2004, s. 399
  5. ↑ Konrad, A. M., & Linnehan, F.: Affirmative action: History, effects and attitudes. Teoksessa G. N. Powell (toim.), Handbook of gender and work (p. 429–452) https://doi.org/10.4135/9781452231365.n22. 1999. Sage.
  6. ↑ a b Allen, Anita A.: “Was I Entitled or Should I Apologize? Affirmative Action Going Forward”. Journal of Ethics, 15 (September): 253–263., 2011.
  7. ↑ a b c d Robert Fullinwide: Affirmative Action Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2018.
  8. ↑ a b Edley, Christopher, Jr.: Not All Black and White: Affirmative Action and American Values, s. 132–. Hill and Wang, 1996.
  9. ↑ a b Spencer, Christian: More than a third of white students lie about their race on college applications, survey finds Changing America. 21.10.2021. Viitattu 14.11.2021.
  10. ↑ Rauhala, Mira: NRK: Alkuperäiskansan jäseneksi tekeytymisestä on tullut yleinen ilmiö niin Pohjoismaissa kuin Pohjois-Amerikassakin 24.1.2023. Yle uutiset. Viitattu 2.2.2023.
  11. ↑ Jari Ehrnrooth: Varokaa tätä uusvasemmistolaista ansaa Verkkouutiset. 23.3.2021.
  12. ↑ Samuel P. Huntington: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. (suom. Kimmo Pietiläinen), s. 86–87. Tera Cognita, 1996/2003.
  13. ↑ Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East, s. 209–210. Humanity Books, 2008. Teoksen verkkoversio.
  14. ↑ a b Riikka Rask: Positiivinen erityiskohtelu työelämässä Teoksessa: Kirjoituksia työoikeudesta (toim. Risto Jalanko & Marika Siiki) s. 73 ISBN 978-951-53-3213-4. 2009. Helsingin hovioikeus.
  15. ↑ Nieminen, Liisa Mirjam: Positiivinen erityiskohtelu: tehokas keino kohti tosiasiallista yhdenvertaisuutta vai tyhjiä sanoja vain?. Lakimies, 2019, nro 5, s. 508–607.
  16. ↑ STT - AFP: USA:n korkein oikeus kielsi ”positiivisen syrjinnän” korkea­koulujen pääsy­kokeissa Ilta-Sanomat. 30.6.2023. Viitattu 9.7.2023.
  17. ↑ a b Neuvoston direktiivi 2000/43/EY (Euroopan unionin neuvoston direktiivi rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta) 29.6.2000. Euroopan yhteisö. Viitattu 7.2.2006.
  18. ↑ a b Diversité : M. Sarkozy contraint de contourner l'obstacle de la Constitution 17.12.2008. Le Monde.
  19. ↑ NHS: Breaking Through Programme: Frequently Asked Questions NHS. Arkistoitu 17.10.2011. Viitattu 20.9.2011.
  20. ↑ http://www.thelocal.se/5871/20061221/
  21. ↑ Katriina Töyrylä: Näin Hollannissa: Eindhovenin yliopisto palkkaa 1,5 vuoden ajan virkoihin vain naisia – Aalto-yliopistossakin tunnistetaan tarve lisätä tasa-arvoa YLE Uutiset. Tasa-arvo. 19.6.2019.
  22. ↑ Eindhoven University loses sex discrimination case over women-only job ads DutchNews.nl. 3.7.2020.
  23. ↑ Perustuslaki Finlex. 11.6.1999/731. Arkistoitu 21.2.2018.
  24. ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta HE 309/1993. Finlex.
  25. ↑ a b Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Positiivisen erityiskohtelun opas (s. 4) ei vl.. Oikeusministeriö.
  26. ↑ Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 19/2014. Finlex.
  27. ↑ a b Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu ei vuosilukua. Oikeusministeriö. Arkistoitu 16.1.2020. Viitattu 5.7.2020.
  28. ↑ Positiivinen erityiskohtelu Yhdenvertaisvaltuutettu. Viitattu 26.12.2021.
  29. ↑ a b Eero Mäntymaa: Pätevyys ratkaisee, mutta sukupuolellakin on väliä – suurin osa Suomen yliopistoista harjoittaa positiivista erityiskohtelua rekrytoinnissa YLE Uutiset. Sukupuolten tasa-arvo. 8.7.2020.
  30. ↑ Kouluopetus | Tutkimus: Miesopettajat auttoivat koululaisia parempiin tuloksiin Helsingin Sanomat. 16.1.2024. Viitattu 3.2.2024.
  31. ↑ Todistustaakka ja syrjintäolettama ei vl. Tasa-arvovaltuutettu. Arkistoitu 16.1.2020.
  32. ↑ Henry Laasanen: Miesten osuus luokanopettajakoulutuksessa Uusi Suomi Blogi. 30.1.2010.
  33. ↑ Hanne Leiwo: Opetusneuvos palauttaisi opettajakoulutuksen mieskiintiöt YLE Kotimaa. 7.8.2016.
  34. ↑ a b Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu s. 7 Oikeusministeriö.
  35. ↑ a b Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. HE 92/2002 2002. Finlex.
  36. ↑ Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta (PDF) (Työryhmämuistio) 2000. Kielilakikomitea. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 31.8.2007.
  37. ↑ Maahanmuuttajan palvelukseen ottaminen Helsingin kaupunki. Viitattu 25.6.2012. [vanhentunut linkki]
  38. ↑ Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen Helsingin kaupunki. Viitattu 5.8.2009. [vanhentunut linkki]
  39. ↑ Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: Perussuomalaisten eduskuntaryhmän julkilausuma syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan yle.fi. 25.5.2011. Arkistoitu 30.4.2019.
  40. ↑ a b SYRJINTÄ EI KOSKAAN OLE POSITIIVISTA kokoomusnuoret.fi. 30.5.2011. Kokoomusnuoret.fi. Viitattu 31.5.2011.
  41. ↑ Helsingin kaupungilla on rasistinen rekrytointipolitiikka ps-nuoret.net. 1.6.2011. ps-nuoret.net. Viitattu 2.6.2011.
  42. ↑ a b Pyry Lapintie: Julkilausuma herätti ihmetystä Helsingin Sanomat. 26.5.2011.
  43. ↑ a b c d e Teija Sutinen: Professorit: Perussuomalaisten rasismijulistus on perustuslain vastainen Helsingin Sanomat. 28.5.2011.
  44. ↑ a b Tuomas Ojanen: Tasapäistäminen on yksi syrjinnän muoto Helsingin Sanomat. Pääkirjoitus. Vieraskynä. 9.6.2011.
  45. ↑ Tuomas Ojanen: Tasapäistäminen on yksi syrjinnän muoto University of Helsinki. Publications.
  46. ↑ Kokoomuslainen lyttää Halla-ahon Uusi Suomi. 26.5.2011.
  47. ↑ Rasismia ei torjuta etuja purkamalla Helsingin Sanomat. Pääkirjoitus. 27.5.2011.
  48. ↑ Jussi Halla-aho: Katsaus julkilausuman kirvoittamiin kommentteihin Scripta. 11.6.2011.
  49. ↑ Jussi Halla-aho: "Positiivisen" syrjinnän ongelmia Scripta. 21.6.2011.
  50. ↑ a b Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu, s. 9–11
  51. ↑ Perusopetukseen valmistava opetus, s. 3. valmistava opetus on maahanmuuttajalapsille tarkoitettua opetusta kielitaidon hankkimiseksi. Opetushallitus, ei vl.. Teoksen verkkoversio.
  52. ↑ Pöytäkangas, Atte: Liikunnanopettajien koulutuksen sukupuolikiintiöt ovat syrjintää, katsoo lautakunta – Jyväskylän yliopisto poistaa kiintiöt jo kevään valintakokeista Yle uutiset. 9.1.2022. Viitattu 27.2.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Positiivinen syrjintä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Positiivinen_syrjintä&oldid=22232421”