Positiivinen syrjintä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mielenosoitus positiivisen syrjinnän puolesta Washingtonissa 2013

Positiivinen syrjintä, positiivinen diskriminaatio tai positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa jonkin ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia, jotka ovat tarpeellisia ryhmän tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi, vaikka ryhmä tällöin asetetaan etuoikeutettuun asemaan muihin nähden.[1] Positiivisen erityiskohtelun käsite tuli lainsäädäntöön perustuslakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1999. Lain perustelumuistion mukaan tarkoituksena oli pyrkiä turvaamaan paitsi perinteistä oikeudellista yhdenvertaisuutta myös tosiasiallisen tasa-arvon toteutuminen yhteiskunnassa.[1]

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto on antanut positiivisesta erityiskohtelusta esimerkkejä.[2] Niitä ovat muun muassa:

  • Maahanmuuttajille suomalaiseen yhteiskuntaan kotouttamisen helpottamiseksi järjestettävä kieli- tai muu koulutus.
  • Kiintiöt oppilaitokseen tietyille syrjinnälle alttiille tai yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa oleville ryhmille.
  • Kohdistettu valmennus tietylle ryhmälle oppilaitoksen valintakoetta varten.
  • Työllistämistuki esimerkiksi nuorille. [2]

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan työhönotossa on huomioitava seuraavat seikat:[2] 1) tietyn ryhmän suosinta ei saa olla automaattista, vaan tapauskohtaista; 2) hakijoiden pitää olla ansiokkuudeltaan joko yhtä päteviä tai lähes yhtä päteviä, ja 3) positiivista erityiskohtelua ei saa käyttää, jos tosiasiallisessa yhdenvertaisuudessa on vain vähäisiä eroja ryhmien välillä.


Käsitteen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivisen erityiskohtelun periaate tulee 1970-luvulta Yhdysvalloista. Termillä affirmative action tarkoitettiin rakenteellisia muutoksia, joiden avulla lisätään historiallisesti sorretujen ryhmien edustusta.[3] Historiallinen taakka liittyi etenkin orjuuteen, rotusyrjintää, rasismiin ja köyhyyteen.[4] Erityisesti tavoiteltiin naisten ja vähemmistöryhmien asemien parantamista työelämässä, koulutuksessa ja kulttuurissa, mistä heidät oli aikaisemmin suljettu pois.[5]

Amerikkalainen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Periaate sai osakseen arvostelua, kun sen nojalla alettiin harjoittaa rotuun ja sukupuoleen perustuvaa suosintaa valintatilanteissa.[5] Keskustelu on koskenut etenkin sitä, pitääkö afro-amerikkalaisia ja latinoja suosia yliopistojen pääsykokeissa, koska heidän suhteellinen osuutensa yliopisto-opiskelijoista on pienempi kuin heidän osuutensa koko väestöstä.[5] Erityiskohtelun kannattajien mukaan suosittavat ryhmät olivat kärsineet tai kärsivät yhä syrjinnästä ja ovat sen takia muita huonommassa asemassa. [5] Vastustajien mielestä ei ollut ilmeistä, että yliopiston pääsykokeissa pitäisi suosia esimerkiksi afrikkalaisen lääkäriperheen jälkeläistä työväenluokkaisesta perheestä tulevan valkoisen hakijan kustannuksella.[6] Ryhmään kohdistuva suosinta kääntyisi tässä yksilöön kohdistuvaksi syrjinnäksi.

Kriitikot ovat myös väittäneet, että positiivinen syrjintä 1) on epäreilua ja loukkaa USA:n perustuslain tasa-arvoperiaatetta, 2) aiheuttaa sosiaalisia ja poliittisia erimielisyyksiä, 3) ei ole parantanut asioita, 4) leimaa hyödynsaajat ja 5) heikentää heidän itsekunnioitustaan. [4]

Länsimaisen sivilisaation arvoina on pidetty individualismia ja oikeusperiaatetta, jonka mukaan kaikkia yksilöitä tulee kohdellaan samanarvoisina.[7] Positiivinen syrjintä korvaa tämän ryhmien tasa-arvoisuudella, mihin pyritään suosimalla heikommaksi jäävää ryhmää. Periaate liittyy monikulttuurisuuden ihanteeseen, jossa tavoitellaan sopusointuista, mutta ryhmäidentiteetteihin jakautunutta yhteiskuntaa.[8] Antropologian professori Philip Carl Salzman näkee yksilöiden korvaamisen ryhmällä klaaniyhteiskuntaan siirtymisenä, missä universalismin ja individualismin tilalle tulee oman ryhmän etujen ajaminen. [8] Ryhmien suosinnan kääntöpuolena on yksilöön kohdistuva syrjintä.[6]

Periaatteen käyttöönotto eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivinen erityiskohtelu on otettu käyttöön joissakin maissa, toisissa ei.

Mielenosoitus Yhdysvalloissa 2003 positiivisen syrjinnän puolesta
  • Positiivinen syrjintä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa tavoitteena muun muassa suosia mustia pääsyssä yliopistoihin ja tiettyihin ammatteihin.
  • Euroopan unioni on antanut direktiivin, jossa positiivinen erityiskohtelu hyväksytään hyvin rajoitetuissa tapauksissa.[9] Direktiivin mukaan ei pidä estää toimenpiteitä, "joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää tiettyä rotua tai etnistä alkuperää oleville henkilöille aiheutunutta haittaa". Direktiivin mukaan "Erilainen kohtelu saattaa olla oikeutettua erittäin rajoitetuissa tilanteissa, jos jokin rotuun tai etniseen alkuperään liittyvä ominaisuus muodostaa työhön liittyvän todellisen ja ratkaisevan vaatimuksen ja jos tavoite on oikeutettu ja vaatimus oikeasuhteinen."[9]
  • Etelä-Afrikka ja Intia, joissa on aikoinaan harjoitettu rotuerottelua ovat ottaneet käyttöön positiivisen erityiskohtelun.[10]
  • Britanniassa on laitonta kohdella henkilöitä eri tavoin rodun perusteella (engl. positive discrimination, affirmative action). Sen sijaan on sallittua rohkaista tai kouluttaa tietyn ryhmän ihmisiä hakemaan asemaan jossa he ovat aliedustettuina (engl. positive action).[11]
  • Ranskan perustuslaki kieltää suosimasta ketään etnisen taustan tai syntyperän perusteella. Sen sijaan on sallittua suosia koulutukseen pääsemistä asuinpaikan tai sosiaalisen aseman nojalla.[10]
  • Ruotsissa korkein oikeus tuomitsi 2006 laittomaksi maahanmuuttajien suosimisen yliopisto-opiskelijoiden valinnassa.[12]
  • Hollannissa Eindhovenin teknillinen yliopisto päätti palkata puolentoista vuoden ajan töihin vain naisia.[13] Linjaus todettiin lainvastaiseksi.[14]

Positiivinen erityiskohtelu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivisen erityiskohtelun käsite tuli lainsäädäntöön perustuslakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1999. Suomalainen käsite positiivisesta erityiskohtelusta ei kuitenkaan ole sama kuin amerikkalainen affirmative action, vaan määrittyy suomalaisen lainsäädännön kautta. Perustuslain (731/1999) kuudes pykälä yhdenvertaisuudesta toteaa:

»Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. [15]»

Lain perustelumuistio (HE 309/1993) antaa tietyin ehdoin oikeuden poiketa tästä muodollisesta tasa-arvosta "tosiasiallisen tasa-arvon" (eli lopputuloksen tasa-arvon) hyväksi. Muistio käyttää siitä nimitystä "positiivinen erityiskohtelu".[16]

»Pykälä ei toisaalta kieltäisi kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi syrjintäsäännöksessä nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla... Säännös ei estäisi tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän (esimerkiksi naiset, lapset, vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia

Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa siten paitsi syrjinnän vaikutusten poistamista myös tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia yleensä.[17] Käsite on siirtynyt muuhunkin lainsäädäntöön. Se esiintyy perustuslain lisäksi tasa-arvolaissa (609/ 1986), työsopimuslaissa (55/2001) ja yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014). Positiivinen erityiskohtelu määritellään eri laeissa eri tavoin.[18] Yhdenvertaisuuslain esittelymuistio toteaa, että "syrjintää ei ole sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen... Yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten, esimerkiksi vammaisten, tukeminen voi olla perusteltua silloinkin, kun heikomman aseman ei voida osoittaa johtuvan syrjinnästä."[19]

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on julkaissut periaatteen soveltamisesta oppaan, joka tarjoaa esimerkkejä periaatteen soveltamisesta.[20]

YLE:n tekemän selvityksen mukaan lähes kaikki Suomen yliopistot ottavat työhönotossa huomioon vähemmistöasemaan kuulumisen. Suurimmalla osalla yliopistoista on maininta positiivisesta erityiskohtelusta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassaan. Käytäntöä voidaan noudattaa, vaikka mainintaa ei olisi. Yliopistojen rekrytoinneissa tämä tarkoittaa, että kun tarjolla on kaksi tasavahvaa tai hieman eri tasoista hakijaa, voidaan suosia sitä, joka on ryhmänä aliedustettu. Turun yliopiston vararehtorin mukaan "käytäntöä ei oikeastaan tarvita", sillä tilanteita, joissa vastakkain olisi kaksi täysin tasavahvaa hakijaa, ei oikeastaan ole olemassa.[21]

Sukupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasa-arvolain (9 § 4) mukaan työhönotossa voidaan tietyin edellytyksin suosia aliedustettua sukupuolta. Tämä on myös EU:n oikeuskäytännön mukaan sallittua silloin, kun mies ja nainen ovat hakijoina yhtä päteviä tai lähes yhtä päteviä.[22] Opiskelijavalinnassa tasa-arvolaki (8 b §) kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja siten sukupuolikiintiöt. Tasa-arvovaltuutettu on tehnyt tästä asiasta kiintiöt kieltäviä ratkaisuja jo 1980-luvulta lähtien.[23][24] Tasa-arvolain 4 a §:n 1 momentin nojalla kunnallishallinnon luottamushenkilöitä valittaessa toimielimiin on kumpaakin sukupuolta oltava edustettuna vähintään 40 % riippumatta ehdokkaiden vaaleissa saamasta äänimäärästä.

Etninen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan erilainen kohtelu ei ole mahdollista etnisen alkuperän perusteella.[25] Oppilaitos voi asettaa kiintiön jollekin syrjinnälle alttiille tai yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevalle ryhmälle, mutta ryhmää ei saa identifioida sen etnisen alkuperän perusteella (esim. romanit). Ryhmä voidaan kuitenkin identifioida esimerkiksi kielen tai maahanmuuttaja-aseman perusteella.

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä koulutuksessa ruotsin kieltä osaaville on omat kiintiönsä, sillä kielilain nojalla tulee kouluttaa tietty määrä ruotsinkielentaitoisia lääkäreitä ja juristeja.[26] Kyse ei tässä ole positiivisesta erityiskohtelusta vaan koulutustarpeesta.[27] Yhdenvertaisuusvaltuutettu antaa esimerkin kieleen kohdistuvasta positiivisesta erityiskohtelusta: terveyskeskus voi tuottaa materiaalia myös muilla kielillä kuin suomeksi tai ruotsiksi edistääkseen vähemmistöryhmään kuuluvan asiakkaan tosiasiallista pääsyä palveluihin.[17]

YLE:n uutisen mukaan Lapin yliopistossa on kiintiö saamenkielisille opiskelijoille. Sen nojalla saamenkielinen hakija voi päästä positiivisen syrjinnän mukaisesti opiskelemaan muita pienemmällä pistemäärällä.[21] Saamen on ilmoittanut äidinkielekseen 1 734 henkilöä, eli 0,03 prosenttia väestöstä.[26]

Positiivinen erityiskohtelu Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunki hyväksyi vuonna 2004 asiakirjan "Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen". Sen mukaan työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva. Yhdenvertaisvaltuutettu kuitenkin kielsi tämän syrjintänä, jolloin linjaus muutettiin niin, että voidaan suosia "maahanmuuttajaa", jos hakijana on kaksi ansiokkuudeltaan tasaveroista hakijaa.[28] Asiaa perusteltiin sillä, että positiivinen erityiskohtelu on mahdollista, jos sillä pyritään edistämään tosiasiallista yhdenvertaisuutta.[29]

Perussuomalaisten julkilausuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 perussuomalaisten eduskuntaryhmä antoi syrjintää ja suosintaa vastustavan julkilausuman. Siinä ei suoraan esiintynyt positiivisen erityiskohtelun käsitettä vaan todettiin:

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä... julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana.[30]

Myös Kokoomuksen Nuorten Liitto ja Perussuomalaiset Nuoret ottivat pian tämän jälkeen kantaa suosimista ja syrjintää vastaan.[31][32] Kokoomuksen Nuorten liiton mukaan "Tiettyjen ryhmien suosimisella ja kiintiöillä Suomeen on luotu rakenteellista eriarvoisuutta, joka lisää jännitteitä eri ryhmien välille... Kokoomusnuoret vaatii, että yksilöitä kohdellaan Suomessa yksilöinä eikä erilaisten vähemmistö- tai enemmistöryhmien jäseninä.”[31]

Julkilausuman herättämä keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisten julkilausuma herätti keskustelua ja ihmetystä tiedotusvälineissä.[33] Helsingin Sanomien haastattelussa Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuori, Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ja Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen pitivät perussuomalaisten näkemystä perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisena.[34] Mediakeskustelussa esitettiin seuraavia näkemyksiä:

  • Veli-Pekka Viljasen mielestä suosinnan hylkääminen johtaisi tasa-arvon olennaiseen heikkenemiseen. Sotaveteraanien erilaiset edut olivat hyvä esimerkki positiivisesta syrjinnästä.[34] Viljanen katsoi, että "ajatukseen tasa-arvosta liittyy se, että yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevia ryhmiä voidaan tukea", ja arvioi, että "lainsäädäntö voi muodostua välillisesti syrjiväksi, jos ajatellaan, että ryhmissä ei ole mitään eroa".[34]
  • Tuomas Ojasen mukaan julkilausuma oli "kamala", koska muun muassa naisia tulisi suosia tietyissä virkanimitystilanteissa.[34] Vieraskynäkirjoituksessaan Ojanen arvioi, että "lulkilausumista paistaa läpi niiden laatijoiden pahantahtoinen syrjivä motiivi."[35][36] Ojanen kirjoittaa, että "positiivinen erityiskohtelu ei ole suosintaa, joka asettaa ihmisen tai ryhmän muita parempaan asemaan."[35]
  • Kaarlo Tuorin mukaan "esimerkiksi koko vammaislainsäädäntö on positiivista erityiskohtelua". [34]
  • RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds arvioi samalla tavoin, että "silloin meidän sosiaalipolitiikkamme menee kokonaan uusiksi. Niin kauan kuin Suomi on ollut sivistysvaltio, me olemme harrastaneet mittavastikin positiivista diskriminaatiota."[33]
  • Kokoomuksen Ossi Mäntylahti totesi, että "Suomessa yleisesti hyväksyttyjä vähemmistöjä suojaavia erityistoimenpiteitä ovat sotaveteraanien, maanviljelijöiden, vammaisten ja naisten kiintiöt sekä tuet". [37]
  • Helsingin Sanomat katsoi pääkirjoituksessaan 27.5.2011, että tiukin tulkinta suosimisen kieltämisestä romuttaisi koko sosiaaliturvan, sillä "Suomessa heikoimmassa asemassa olevia suositaan verotuksella ja sosiaalisilla tulonsiirroilla."[38]

Kannanoton arvostelijat katsoivat siten, että perussuomalaisten julkilausuma hylkäsi sosiaalipolitiikan yleensä. Perussuomalaisten kannanoton kirjoittanut Jussi Halla-aho vastasi kritiikkiin kahdessa blogikirjoituksessa ja torjui tällaiset väitteet.[39][40]

Syrjintää vai ei?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisvaltuutettu on antanut 22 esimerkkiä positiivisesta erityiskohtelusta. Yksi on eri kielillä tehdyt esitteet esimerkiksi terveyskeskuksessa.[20] Toinen esimerkki on, että työpaikkaan valitaan aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, kuten maahanmuuttaja, vammainen, nuori tai yli 55-vuotias silloin, kun kaksi hakijaa ovat muutoin tasaveroisia.[20] Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että positiivinen erityiskohtelu ei sisällä yksilöön kohdistuvaa syrjintää, sillä syrjintä kohdistuu korkeintaan toiseen ryhmään:

"Monissa tapauksissa positiivisella erityiskohtelulla pyritään parantamaan heikommassa asemassa olevan ryhmän asemaa esimerkiksi siten, että heihin sovelletaan lievempiä kriteereitä kuin muihin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa muiden ryhmien asettamista epäedullisempaan asemaan. Positiivinen erityiskohtelu on kuitenkin eri asia kuin suosinta, jossa kyse on etuoikeuksien antamisesta toisia syrjivällä tavalla."[20]

Käräjätuomari Riikka Rask on samoilla linjoilla. Erityistoimet saattavat asettaa ryhmät eriarvoiseen asemaan, mutta "eivät ketään nimenomaista yksilöä."[18] Positiivinen erityiskohtelu voi siten asettaa tietyn ryhmän epäedullisempaan asemaan muihin verrattuna, mutta se ei koske ryhmän sisällä olevaa yksilöä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta Finlex. HE 309/1993.
  2. a b c Mikä ei ole syrjintää? Yhdenvertaisuusvaltuutettu.
  3. Konrad, A. M., & Linnehan, F.: Affirmative action: History, effects and attitudes. Teoksessa G. N. Powell (toim.), Handbook of gender and work (p. 429–452) https://doi.org/10.4135/9781452231365.n22. 1999. Sage.
  4. a b Allen, Anita A.: “Was I Entitled or Should I Apologize? Affirmative Action Going Forward”. Journal of Ethics, 15 (September): 253–263., 2011.
  5. a b c d Robert Fullinwide: Affirmative Action Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2018.
  6. a b Edley, Christopher, Jr.: Not All Black and White: Affirmative Action and American Values, s. 132–. Hill and Wang, 1996.
  7. Samuel P. Huntington: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. (suom. Kimmo Pietiläinen), s. 86–87. Tera Cognita, 1996/2003.
  8. a b Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East, s. 210. Humanity Books, 2008.
  9. a b Neuvoston direktiivi 2000/43/EY (Euroopan unionin neuvoston direktiivi rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta) 29.6.2000. Euroopan yhteisö. Viitattu 7.2.2006.
  10. a b Diversité : M. Sarkozy contraint de contourner l'obstacle de la Constitution 17.12.2008. Le Monde.
  11. NHS: Breaking Through Programme: Frequently Asked Questions NHS.
  12. http://www.thelocal.se/5871/20061221/
  13. Katriina Töyrylä: Näin Hollannissa: Eindhovenin yliopisto palkkaa 1,5 vuoden ajan virkoihin vain naisia – Aalto-yliopistossakin tunnistetaan tarve lisätä tasa-arvoa YLE Uutiset. Tasa-arvo. 19.6.2019.
  14. Eindhoven University loses sex discrimination case over women-only job ads DutchNews.nl. 3.7.2020.
  15. Perustuslaki Finlex. 11.6.1999/731.
  16. Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta HE 309/1993. Finlex.
  17. a b Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Positiivisen erityiskohtelun opas (s. 4) ei vl.. Oikeusministeriö.
  18. a b Riikka Rask: Positiivinen erityiskohtelu työelämässä Teoksessa: Kirjoituksia työoikeudesta (toim. Risto Jalanko & Marika Siiki) s. 73 ISBN 978-951-53-3213-4. 2009. Helsingin hovioikeus.
  19. Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 19/2014. Finlex.
  20. a b c d Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu ei vuosilukua. Oikeusministeriö. Viitattu 5.7.2020.
  21. a b Eero Mäntymaa: Pätevyys ratkaisee, mutta sukupuolellakin on väliä – suurin osa Suomen yliopistoista harjoittaa positiivista erityiskohtelua rekrytoinnissa YLE Uutiset. Sukupuolten tasa-arvo. 8.7.2020.
  22. Todistustaakka ja syrjintäolettama ei vl. Tasa-arvovaltuutettu.
  23. Henry Laasanen: Miesten osuus luokanopettajakoulutuksessa Uusi Suomi Blogi. 30.1..2010.
  24. Hanne Leiwo: Opetusneuvos palauttaisi opettajakoulutuksen mieskiintiöt YLE Kotimaa. 7.8.2016.
  25. Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu s. 7 Oikeusministeriö.
  26. a b Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. HE 92/2002 2002. Finlex.
  27. Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta (PDF) (Työryhmämuistio) 2000. Kielilakikomitea. Viitattu 31.8.2007.
  28. Maahanmuuttajan palvelukseen ottaminen Helsingin kaupunki. Viitattu 25.6.2012.
  29. Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen Helsingin kaupunki. Viitattu 5.8.2009.
  30. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: Perussuomalaisten eduskuntaryhmän julkilausuma syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan yle.fi. 25.5.2011.
  31. a b SYRJINTÄ EI KOSKAAN OLE POSITIIVISTA kokoomusnuoret.fi. 30.05.2011. Kokoomusnuoret.fi. Viitattu 31.5.2011.
  32. Helsingin kaupungilla on rasistinen rekrytointipolitiikka ps-nuoret.net. 01.06.2011. ps-nuoret.net. Viitattu 2.6.2011.
  33. a b Pyry Lapintie: Julkilausuma herätti ihmetystä Helsingin Sanomat. 26.5.2011.
  34. a b c d e Teija Sutinen: Professorit: Perussuomalaisten rasismijulistus on perustuslain vastainen Helsingin Sanomat. 28.5.2011.
  35. a b Tuomas Ojanen: Tasapäistäminen on yksi syrjinnän muoto Helsingin Sanomat. Pääkirjoitus. Vieraskynä. 9.6.2011.
  36. Tuomas Ojanen: Tasapäistäminen on yksi syrjinnän muoto University of Helsinki. Publications.
  37. Kokoomuslainen lyttää Halla-ahon Uusi Suomi. 26.5.2011.
  38. Rasismia ei torjuta etuja purkamalla Helsingin Sanomat. Pääkirjoitus. 27.5.2011.
  39. Jussi Halla-aho: Katsaus julkilausuman kirvoittamiin kommentteihin Scripta. 11.6.2011.
  40. Jussi Halla-aho: "Positiivisen" syrjinnän ongelmia Scripta. 21.6.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]