Rasismi Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rasismilla Suomessa tarkoitetaan sellaista syrjintää, joka täyttää rasismin tunnusmerkit ja joka tapahtuu Suomessa.

Suomessa esiintyvää rasismia ei ole juurikaan tutkittu ennen 1990-lukua, ja rasismista keskusteltaessa on käytetty usein käsitteitä, jotka häivyttävät rasismin ytimessä olevan kysymyksen rasismin kohteena olevan ihonväristä ja muista etnisistä ulkonäköpiirteistä. Rasistista käyttäytymistä ja asenteita koskevassa keskustelussa on käytetty esimerkiksi sellaisia sanoja kuin syrjintä ja muukalaispelko tai vielä epämääräisemmin ”suvaitsemattomuus”.[1][2]

Ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat 1800-luvulla suomenkieliset suomalaiset alemmaksi mongoliseksi tai ”itäeurooppalaiseksi roduksi”.

Pelastakaa Lapset -järjestön mukaan vähemmistöihin kuuluvien nuorten kohtaamat ennakkoluulot ovat yleisiä. Tutkimusten perusteella maahanmuuttajataustainen lapsi kohtaa erityisen helposti Suomessa syrjintää ja rasismia, jos hänen taustansa on esimerkiksi afrikkalainen tai venäläinen.lähde?

Euroopan unioni on huomioinut Suomessa esiintyvän rasismin vuosia. Vuonna 2018 Euroopan unionin perusoikeusviraston selvityksen mukaan Suomi oli selvästi rasistisin niistä 12 Euroopan unionin maasta, jotka osallistuivat tutkimukseen. Vuonna 2021 Euroopan unioni aloitti virallisen oikeusmenettelyn Suomea kohtaan vihapuheen ja rasismin kitkemiseksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on kohdistunut eri vähemmistöihin syrjintää tai rasismia. Esimerkiksi saamelaiset ja romanit ovat kärsineet rasistisesta kohtelusta muun muassa Suomen valtion taholta. Suomessa niin saamelaisiin kuin romaneihin on kohdistunut muun muassa pakkosterilointilaki.[3]

Vaikka Suomessa 1800-luvulla kohdistettiin romaneihin erilaisia toimia, joiden jälkikäteen ajateltuna voisi ajatella olevan rotuhierarkioihin pohjautuvia, ei kyseessä kuitenkaan ollut rasismi.[4] Romanien asema määrittyi Suomessa 1800-luvun lopulla lähinnä maatalousyhteisön hierarkian ja irtolaislakien pohjalta.[4] Suomessa ei tunnettu tuolloin rasismia, joten siitä, miten suomalaiset suhtautuivat tuolloin romaneihin, ei voida puhua varsinaisena rotuopillisena ilmiönä.[4]

Vuonna 1952 ilmestyneessä sosiaalipolitiikan tutkija Heikki Wariksen kirjassa Suomalaisen yhteiskunnan rakenne kerrottiin suomalaisten kuuluvan kahteen ”valkoisen suurrodun” alarotuun, ja että ”maassamme on ainoastaan kolme, lukumäärältään ja merkitykseltään aivan mitättömän pientä rodullista vähemmistöä”: mustalaiset, lappalaiset ja juutalaiset, joista mustalaiset ja juutalaiset olivat täysin suomalaiselle rodulle vieraita aineksia.lähde? Suomalaisissa kouluissa käytettiin aina 1960-luvulle asti oppikirjoja, joiden mukaan ihmiskunta jakautui erilaisiin rotuihin, jotka olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia. Suomen vanhoista vähemmistöryhmistä tutkimusten mukaan rasismin ja syrjinnän uhreiksi joutuvat erityisesti romanit.[1] Syrjintä voi ilmetä esimerkiksi siten, että romaninimen omaavia ei kutsuta työhaastatteluun eikä romaneja päästetä kaikkiin kauppoihin tai ravintoloihin.[5] Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Janette Grönfors on tasoittavasti todennut, että ”Suomi on ehdottomasti Euroopan paras maa romaneille”.[6] Suomen romaneilla on kuitenkin tutkitusti enemmän syrjintäkokemuksia kuin esimerkiksi Kreikan tai Unkarin romaneilla.[7]

Rasismi ja maahanmuuton aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasismiin liittyvät asiat nousivat julkiseen keskusteluun 1990-luvun alussa, kun Suomeen alkoi saapua aiempaa enemmän ulkomaalaisia. Samaan aikaan rasismia ryhdyttiin myös tutkimaan tieteellisesti. Tutkimuksissa on havaittu rasismia Suomessa muun muassa asenteissa ja arjen toiminnassa.[1] Rasismin kohteeksi joutuvat erityisen yleisesti somalit ja venäläiset. Vähiten nykyisestä rasismista kärsivät länsimaista tulleet maahanmuuttajat.[8] Anna Rastaan mukaan Suomessa tapahtuu jatkuvasti ”viharikoksia” eli rasismin motivoimaa väkivaltaa, jonka uhreiksi on joutunut henkilöitä, joiden ei katsota olevan ”juuriltaan suomalaisia” kuin myös ihmisiä, joiden on katsottu ”liittoutuneen” näiden ryhmien kanssa. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu muun muassa rasismista kirjoittaneita toimittajia.[1]

Rasistiset rikokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasistisista rikoksista epäillyistä oli vuonna 2009 Suomen kansalaisia 80 prosenttia, ja heistä 75 prosenttia oli syntynyt Suomessa.lähde? Ulkomaiden kansalaisia asui Suomessa vuoden 2009 lopussa noin 156 000.[9] Vuonna 2013 rasististen rikosten tekijöistä 55 prosenttia oli syntynyt Suomessa, ja esimerkiksi 9 prosenttia Somaliassa. Suurimmassa osassa rikosilmoituksia (72 prosenttia) kyse on tilanteesta, jossa valtaväestöön kuuluva kohdistaa rasistisia solvauksia etniseen tai kansalliseen vähemmistöön kuuluvaa kohtaan. Tavallisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa Suomessa syntynyt ja kansalaisuudeltaan suomalainen henkilö nimittelee ulkomaalaista asianomistajaa esimerkiksi ihonvärin vuoksi ja käskee palamaan takaisin kotimaahansa. Asukasmäärään suhteutettuna yleisimmin rasistisia rikoksia kohtasivat Somalian kansalaiset; 17 rikosta jokaista tuhatta somalialaista kohtaan. Seuraavaksi yleisimmin rasistisia rikoksia kohtasivat Irakin, Turkin ja Iranin kansalaiset, joilla asukasmäärään suhteutetut rikosmäärät olivat 15, 8 ja 7.[10]

Viranomaisten suorittama rasistisen rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisin suorittama rasistinen rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Suvi Keskisen johtaman hankkeen Pysäytetyt – etninen profilointi Suomessa -tutkimuksen mukaan Suomen poliisi suorittaa etnistä profilointia, vaikka se on Suomessa laitonta. Helsingissä henkilötunnusta kysytään erityisesti päärautatieaseman alueella, metroasemilla sekä Kaisaniemen puistossa. Valvonta tuntuu kohdistuvan juuri ei-valkoihoisiksi määriteltyihin ihmisiin siitä huolimatta, ovatko he ulkomaalaisia tai eivät.[11]

Kesäkuussa 2021 Helsingin poliisilaitos irtisanoi vanhemman rikoskonstaapelin, joka oli lähettänyt äärioikeistolaisia viestejä. Vanhempi rikoskonstaapeli oli muun muassa puhunut tilaisuudesta murhata tunnettu poliitikko, kun hän oli nähnyt kyseisen poliitikon kaupassa.[12] Myöhemmin samana kuuna poliisilaitos irtisanoi ylikonstaapelin, joka oli myös osallistunut äärioikeistolaiseen viestittelyyn. Ylikonstaapeli oli spekuloinut alkavaa sisällissotaa, jossa ”somalit kaasutetaan, mustalaiset ammutaan ja muslimit teloitetaan liekinheittimillä”.[13]

Muiden viranomaisten suorittama rasistinen rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysäytetyt – etninen profilointi Suomessa -tutkimuksen mukaan vakavimpia ongelmia ihmiset kokevat vartijoiden ja järjestyksenvalvojien käytöksessä. Huonoja kokemuksia on etenkin somalitaustaisilla, Lähi-idästä tulleilta sekä Itä-Euroopasta tulleilta romaneilta. Monien mukaan vartijoiden käytös on usein töykeää ja melko kovakouraista, joskus jopa väkivaltaista.[11]

Suomalaisiin kohdistuva rasistinen rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisin tilastojen mukaan vuonna 2013 epäiltyjen rasististen rikosten asianomistajista 71 prosenttia oli kansalaisuudeltaan suomalaisia, kuusi prosenttia somalialaisia ja neljä prosenttia venäläisiä.[14] Perussuomalaisten kansanedustaja ja poliisi Tom Packalén pitää maahanmuuttajataustaisten jengien kantasuomalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa rasistisena.[15]

Lokakuussa 2014 tehtiin poliisin mukaan ensimmäinen rasistinen murha kun romanitaustainen mies murhasi kantasuomalaisen miehen.[16][17][18]

Suomenruotsalaisten keskuudessa ilmenevää rasistista ajattelua on käsitelty jonkin verran tieteellisissäkin tutkimuksissa. Tutkimuksissa ilmeni, että rasistisen ajattelun taustalla on lähinnä tarve erottua muista suomalaisista rodullisesti parempina.[19]

Myös Ahvenanmaalla suomenkieliset kokevat syrjintää.[20] Ahvenanmaa ei ole vahvistanut Euroopan unionin vuonna 2000 vahvistamaa syrjintädirektiiviä. MOT:n mukaan suomalaisia ja suomenkielsiä syrjitään Ahvenanmaalla: Ahvenanmaalle muuttanut suomalainen ei esimerkiksi saa ostaa Ahvenanmaalta kiinteää omaisuutta ja suomen kielen opetus, suomenkieliset laulut sekä leikit ovat käytännössä kiellettyjä ahvenanmaalaisissa päioväkodeissa.[21]

Rasistiset ilmaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään (2007–2009) Suomessa ne, joista termiä ”neekeri” yleisimmin käytetään, eivät kutsu itse itseään tällä sanalla, vaan maahanmuuttajien ja muiden ulkomaalaistaustaisten mielestä ”neekeri”-sanan käyttö ilmentää heidän jokapäiväisiä rasismin kokemuksiaan.[22][23][24][25][26][27][28] Kantasuomalaisten keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa (2002) 90 prosenttia kyselyyn osallistuneista piti ilmauksia ”neekeri”, ”ryssä” ja ”manne” kaikkein loukkaavimpana vähemmistöjen nimityksistä.[29]

Lasten ja nuorten kokemuksia kartoittaneessa tutkimuksessa (2007) havaittiin, ettei ”neekeriksi” nimitelty vain afrikkalaistaustaisia, vaan yleisesti myös ”ei-suomalaiseksi” tai ”vähemmän suomalaiseksi” katsottuja ihmisiä. Tutkimuksen mukaan sanaa ”neekeri” käytetään rodullisten erojen tuottamiseen sekä rasismia kokeneiden kannalta eriarvoistaviin avoimen rasistisiin ilmauksiin, ja sanan pitäminen ”harmittomana” merkitsee sen rasistisen merkityksen kiistämistä tai hyväksymistä.[22] Kati Kovâcsin nuorten maahanmuuttajien kokemaa koulukiusaamista käsittelevän pro gradu -tutkimuksen (2009) mukaan sanaa ”neekeri” saatetaan käyttää kouluissa kenestä tahansa ulkomaalaisen näköisestä lapsesta. Kovâcsin mukaan ”Kiusaajalle ei ole merkitystä sillä, onko kiusattu oikeasti mustaihoinen vai ei, sana ”neekeri” on joka tapauksessa tehokas viesti. Haukkumisen kohde on ”alempaa rotua”, ei-toivottu ja huonompi kuin kiusaajansa.”[28] Dosentti Vesa Puuronen katsoi (2009), että ”ryssä”-käsite on ”osa Suomessa venäläisiä kohtaan lietsottua kulttuurista ja myös rodullista ylemmyyden tunnetta ja vihaa, eikä sen halventavuudesta ole epäselvyyttä”.[24]

Alaikäisiin kohdistuva rasismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelastakaa Lapset -järjestön mukaan vähemmistöihin kuuluvien nuorten kohtaamat ennakkoluulot ovat yleisiä. Vuonna 2014 tehdyn Lasten ääni -kyselyn perusteella kiusaamista ja syrjintää tapahtuu eniten koulussa.[30] Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa, että rasismi ei kosketa pelkästään maahanmuuttajataustaisia lapsia vaan paha olo tarttuu ja luottamus aikuisiin saattaa heiketä. Kokemuksista olisi tärkeä keskustella.[31]

Hallituksen opetuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen opetussuunnitelmat laativan Opetushallituksen opettajien oppaassa (2018) kirjoitetaan, että jokaisessa maassa joillakin kansallisuusryhmillä on suurempi riski kokea syrjintää kuin toisilla. Tutkimusten perusteella maahanmuuttajataustainen lapsi kohtaa erityisen helposti Suomessa syrjintää ja rasismia, jos hänen taustansa on esimerkiksi afrikkalainen tai venäläinen. Vähemmän arvostettu ryhmäidentiteetti on lapselle valtava rasite.[32]

Euroopan unionin suhtautuminen Suomen rasismiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin perusoikeusviraston selvityksen (2018) mukaan Suomi oli rasistisin niistä 12 Euroopan unionin maasta, jotka ottivat osaa tutkimukseen. Kyselytutkimuksessa selvitettiin ihonvärin perusteella kohdistettua häirintää ja väkivaltaa.[33][34] Selvitykseen osallistuneet valtiot olivat Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Tutkimuksessa kysyttiin Afrikasta peräisin olevilta maahanmuuttajilta ja heidän tummaihoisilta jälkeläisiltään, kuinka moni oli kokenut ihonväriin liittyvää häirintää viimeisen viiden vuoden aikana. Suomessa kysymykseen vastasi myöntävästi 63 prosenttia. Osuus oli selvästi suurin koko Euroopan unionissa. Esimerkiksi Maltalla samaan kysymykseen vastasi myöntävästi vain 20 prosenttia. Lisäksi 14 prosenttia kaikista vastanneista kertoi joutuneensa Suomessa fyysisen väkivallan uhriksi tumman ihonsa vuoksi, kun vastaava luku oli Euroopassa keskimäärin viisi prosenttia. Portugalissa samaan kysymykseen vastasi myöntävästi vain kaksi prosenttia.[33][34][35] Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan kaikista Suomen asukkaista noin 20 prosenttia joutuu vuosittain väkivallan tai sen uhan kohteeksi.[36]

Vuonna 2019 Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) julkaisi viidennen raportin, jonka mukaan saamelaisuudesta ei opeteta tai tiedetä tarpeeksi Suomessa. Tätä aiempi raportti koskien Suomea julkaistiin vuonna 2013. ECRI:n mukaan Suomen kouluissa pitäisi opettaa enemmän saamelaisista ja saamelaiskulttuurin tuntemusta pitäisi lisätä valtaväestön keskuudessa koulujen lisäksi myös erilaisin kampanjoin. Raportin mukaan opetuksen ja tuntemuksen lisääminen voisi vähentää saamelaisten kokemaa vihapuhetta. Saamelaisten edustajat ovat nostaneet merkittävänä asiana esille toiveen siitä, että Suomessa juhlittaisiin kansallisesti saamelaisten kansallispäivää.[37]

Euroopan unioni aloitti helmikuussa 2021 virallisen oikeusmenettelyn Suomea kohtaan vihapuheen ja rasismin kitkemiseksi. Unionin lainsäädännön toimivuutta valvovan komission mukaan Suomi ei ole huomioinut täysin eikä riittävän tarkasti unionin sääntöjä omassa lainsäädännössä. Sen mukaan Suomen lain avulla ei voida määrätä tehokkaita ja toimivia seurauksia, joilla voitaisiin kitkeä rasismia ja muukalaisvihaa. Suomessa rasismia ja muukalaisvihaa koskevia rikoksia ei voida tutkia ilman uhrin tekemää ilmoitusta tai syytöstä. Suomessa ei myöskään ole kriminalisoitu vihapuheen erityisten muotojen, kuten kansainvälisten rikosten ja holokaustin, julkista puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä.[38] Tilanteeseen puuttumista hankaloittaa myös se, ettei vihapuhetta ole määritelty Suomen lainsäädännössä, eikä Suomen rikoslaki tunne sitä.[39][40] Termi on yleiskielessä ja julkisessa keskustelussa muodostunut käsitteenä tulkinnanvaraiseksi.[41] Akateeminen yhteisö tai viranomaiset eivät myöskään ole tuottaneet yksiselitteistä vihapuheen määritelmää.[42]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Historian lisälehtiä. Suvaitsevaisuuden ongelma ja vähemmistöt kansallisessa historiassa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-543-0.
  • Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.): Syrjintä Suomessa 2006. Helsinki: Ihmisoikeusliitto, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio (pdf).
  • Rastas, Anna: Rasismi lasten ja nuorten arjessa. Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Väitöskirja: Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6946-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 14.4.2008).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rastas, Anna: Rasismi: Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia (pdf) acta.uta.fi. Teoksessa Rastas 2007 [vanhentunut linkki] (ei arkistoissa)
  2. Rastas 2007, s. 122–126.
  3. Kantomaa, Raija: Suomen laissa vaaditaan yhä pakkosterilisaatiota MTV Uutiset. 3.5.2018. Viitattu 29.7.2021.
  4. a b c Virolainen, Kari: ’Mustalaiskysymys’ Suomessa 1800-luvun lopulla, s. 56. Edita, 1996.
  5. Ei asiaa kauppaan, ei tarjoilla ravintolassa Turkulainen 10.1.2018
  6. Perussuomalaisten linja Yle Areena. A-studio. 15.6.2020. Yle.
  7. Syrjintä on arkea Suomen romaneille Julkaisu = MTV Uutiset mtvuutiset.fi. 10.4.2014. Viitattu 29.7.2021.
  8. Niitemaa, Timo: Suomessa vähätellään rasismia 1.6.2007. Turun yliopisto. Viitattu 14.1.2011. : ”Venäjältä ja Somaliasta muuttaneet kohtaavat eniten kielteisiä ennakkoluuloja ja syrjintää. Arkipäivän tilanteissa tämä ilmenee nimittelynä, luottamuksen puuttumisena ja syrjivinä käytäntöinä.” [vanhentunut linkki]
  9. Markus Rapo: Tilastokeskus - Väestörakenne 2009 stat.fi. Viitattu 9.6.2020.
  10. Poliisiammattikorkeakoulu: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2009 (pdf) Yhdenvertaisuus.fi. Viitattu 27.12.2010.
  11. a b Hautamäki, Terhi: Poliisi tekee Suomessa etnistä profilointia, vaikkei saisi 3.4.2018. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.6.2021.
  12. Rautio, Marjatta: Helsingin poliisilaitos irtisanoi äärioikeistolaisia viestejä lähettäneen rikoskonstaapelin – "ala-arvoisempaa kielenkäyttöä on vaikea kuvitella" Yle. 8.6.2021. Viitattu 28.6.2021.
  13. Rautio, Marjatta: Helsingin poliisilaitos irtisanoi jo toisen äärioikeistolaiseen viestittelyyn osallistuneen poliisin Yle. 15.6.2021. Viitattu 28.6.2021.
  14. Poliisi ammattikorkeakoulu Katsauksia 7/2014 theseus.fi.
  15. Poliisikansanedustaja: Jengihyökkäykset ovat rasistisia, Helsingin Uutiset (Archive.org)
  16. Poliisi: Rasistinen viha syynä murhaan ensimmäistä kertaa koskaan, Yle.fi
  17. Tutkimus: Vaasassa tehtiin Suomen ensimmäinen epäilty rasistinen murha, Pohjalainen.fi
  18. Epäilty rasistinen viharikosmurha: Satunnainen vastaantulija sai puukosta kaulaan, Mtv.fi
  19. Finlandssvensk rashybien uppror Svenska Yle. 19.3.2015. Viitattu 20.8.2015.
  20. IL-reportaasi paljastaa suomenkielisten karun arjen Ahvenanmaalla, Iltalehti
  21. Saako suomalaisten syrjintä jatkua Ahvenanmaalla? yle.fi.
  22. a b Rastas 2007, s. 133–139.
  23. Virkki, Heidi: Suomalaisuuden monet kasvot (pdf) (pro gradu -tutkielma kansainvälisesti adoptoiduista nuorista) Adoptioperheet ry. Viitattu 22.10.2008.
  24. a b Puuronen, Vesa: Arkipäivän rasismi Suomessa (luonnos) Karjalan tutkimuslaitos, Joensuun yliopisto. Viitattu 29.1.2009. : "Kun maahanmuuttajilta ja vähemmistöihin kuuluvilta kysyttiin heidän kohtaamastaan arkipäivän rasismista loukkaavat nimittelyt osoittautuivat tavallisimmiksi kokemuksiksi. Lähes kaikki haastatellut maahanmuuttajat olivat joutuneet eriasteisten sanallisten hyökkäysten kohteeksi."
  25. Saako sanoa neekeri? Yhdenvertaisuus.fi. Sisäasiainministeriön oikeusyksikön yhdenvertaisuustiimi. Viitattu 14.10.2008.
  26. Stranius, Pentti: Neekerit, ryssät ja savolaiset – Pohjois (K) arjalaisin silmin (Teoksen Raisa Simola ja Kaija Heikkinen (toim.): Monenkirjava rasismi (Joensuu University Press, 2003) arvostelu) Agricola. 4/2003. Turun yliopisto. Viitattu 2.2.2009. : ”Monenkirjava rasismi-kirjassa Puuronen erittelee ilmiön mikrotasoa. Arkipäivän rasismihan ei ole ainoastaan epätasa-arvoa, etnistä syrjintää ja avointa väkivaltaakin julistava ideologia, vaan se voi näkyä peitetysti ihmisten asenteissa, kanssakäymisessä, vitseissä ja vaikkapa ’neekeri’-’ryssä’-puhetasolla. Puuronen palauttaa tekstissään, kuten Sabourkin, ’toisen’ poissulkemisen teoreettiset teesit ja käytännön ilmiöt katutasolle puuttuen myös mm. kouluissa ilmenneeseen ’ryssät haisee’ -nimittelyyn, josta Joensuun 700 venäjänkielisellä asukkaallakin on kosolti kokemuksia”
  27. Barton, Minna: ”4.4 Arkipäivän rasisimi Suomessa”, Äitiys kahden kulttuurin välissä, s. 26. Opinnäytetyö. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, 2007. verkkoversio (pdf) (viitattu 2.2.2009).
  28. a b Kovâcs, Kati: ”4.1 Kiusaaminen ja rasismi koulussa”, Nuorten maahanmuuttajien kokemukset kiusaamisesta ja rasismista, s. 28–39. Erityispedagogiikan pro gradu-tutkielma, Erityispedagogiikan laitos, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2000. verkkoversio (pdf) (viitattu 2.2.2009).
  29. Raittila, Pentti (toim.): ”Etniset vähemmistöt uutisissa”, Etnisyys ja rasismi journalismissa, s. 25–26. Sari Pietikäinen. Tampere: Tampere University Press, 2002. ISBN 951-44-5486-3. verkkoversio (pdf) (viitattu 4.5.2010).
  30. Vähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat kiusaamista ja syrjintää koulussa Pelastakaalapset.fi. 17.3.2014. Viitattu 21.3.2016.
  31. Lapsiasiavaltuutettu huolestui lapsiin kohdistuvasta rasismista Yle.fi. 20.3.2016. Viitattu 21.3.2016.
  32. Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus – Suvaitsevaisuus, rasismi ja sorto edu.fi. Viitattu 19.8.2018.
  33. a b Lehtonen, Joonas: Sokeeraava tutkimustulos: Suomi EU-maista rasistisin Iltalehti. 28.11.2018. Viitattu 4.12.2018.
  34. a b Rankin, Jennifer: People of African descent face 'dire picture' of racism in EU The Guardian. 28.11.2018. Viitattu 4.12.2018. (englanniksi)
  35. What do the results show? Second European Union Minorities and Discrimination Survey, Being Black in the EU. 2018. European Union Agency for Fundamental Rights. Viitattu 22.2.2019. (englanniksi)
  36. Sukupuolistuneen väkivallan yleisyys THL.
  37. Tammela, Linda: Suomelle jälleen tiukka kehotus: Valtaväestön on opittava lisää saamelaisuudesta Yle. 12.9.2019. Viitattu 28.6.2021.
  38. Komissiolta Suomelle EU:n lainsäädännön noudattamista koskevia muistutuksia 18.2.2021. Euroopan komission virallinen verkkosivusto. Viitattu 28.6.2021.
  39. Poliisi - Viharikos ja vihapuhe www.poliisi.fi. Viitattu 20.9.2020.
  40. Poliisi: Vihapuhetta tutkivia poliiseja on enintään kymmenen – se ei ole syy resurssipulaan Yle Uutiset. Viitattu 20.9.2020.
  41. Poliisi - Viharikos ja vihapuhe www.poliisi.fi. Viitattu 20.9.2020.
  42. Syrjivän kielenkäytön rajoilla – Vihapuheen performatiivisuus funktionalistisen kielentutkimuksen näkökulmasta niin & näin. Viitattu 7.2.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]