Identiteetti (yhteiskuntatieteet)

Identiteetti on yhteiskuntatieteissä kattokäsite yksilön tai ryhmän käsitykselle itsestään erillisenä, muista erottuvana kokonaisuutena.

Identiteetti psykologiassa

Pääartikkeli: Identiteetti (psykologia)

Erik H. Eriksonin psykodynamiikan pariin kuuluva tutkimus käsittelee identiteettiä lähinnä sen kehittymisen kannalta. Identiteetti kehittyy koko elämän ajan yksilön kokemien haasteiden pohjalta. Erikson jakaa identiteetin egon identiteettiin (tietoisuuteen itsen erillisyydestä), persoonalliseen identiteettiin (persoonallisuuteen) ja sosiaaliseen identiteettiin (sosiaalisiin rooleihin). Vahva egon identiteetti ja kulttuuriset juuret auttavat koko identiteetin kehittymistä. Puutteet identiteetin osa-alueilla voivat johtaa identiteettikriisiin.

Kognitiivisessa psykologiassa identiteetti tarkoittaa kykyä itsetarkasteluun ja tietoisuutta omasta itsestä, eli periaatteessa samaa kuin Eriksonin egon identiteetti. Identiteetti liittyy läheisesti minäkuvaan.

Identiteetti sosiaalipsykologiassa

Sosiaalipsykologia on jakautunut kahteen suuntaukseen – psykologiseen ja sosiaaliseen. Psykologinen sosiaalipsykologia käsittelee ryhmätoimintaa lähinnä yksilön sisäisestä näkökulmasta. Sosiaalinen sosiaalipsykologia ottaa laajemmin huomioon myös ryhmät ja identiteetin merkityksen niissä.

Varmaa selitystä sille, miksi ryhmäidentiteettejä omaksutaan, ei kumpikaan suuntaus anna. Ryhmiin identifioituminen kuitenkin yleisesti lisää itsetuntoa ja kuuluvuuden tunnetta. Ryhmäidentiteeteistä pyritään myös etsimään vastausta esimerkiksi syrjintään, eli siihen, miksi ryhmään kuuluvia suositaan ryhmän ulkopuolisten kustannuksella.

Sosiaalipsykologit ovat myös tutkineet identiteetin muodostumista sosiaalisten ryhmien aiheuttamien sopeutumispaineiden kannalta.

Identiteetti sosiologiassa

Sosiologiassa identiteetti tarkoittaa yksilön näkemystä erilaisiin ryhmiin kuuluvuudesta. Identiteetin rakennusosia voivat olla sukupuoli, ikä, ammatti, etniset ryhmät tai mikä tahansa muu tärkeäksi koettu asia. Puhutaan esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä tai kansallisesta identiteetistä. Identiteetin kehittymiseen vaikuttavat vahvasti vallitsevat sosiaaliset olot ja historiallinen aikakausi.

Vaikka yksilön identiteetti, käsitys itsestä tai minuus, on hyvin subjektiivinen kokemus, muotoutuu se niissä sosiaalisissa kehyksissä jotka yksilöä ympäröivät. Näillä on suuri merkitys siihen, millaisena yksilö ymmärtää itsensä. Ihminen tekee koko ajan havaintoja ympäristöstään ja liittää osan havainnoista osaksi identiteettiään, esimerkiksi vertailun kautta. Identiteetin osaksi hyväksytään ennen kaikkea elementtejä, joita muut ihmiset ja yhteiskunta vahvistavat toiminnallaan ja määrityksillään. Esimerkiksi sukupuolten jakautuminen miehiin ja naisiin vaikuttaa yksilön identiteettiin ennen kaikkea yhteisöllisen tyypittelyn kautta. Tyypittely uusintaa käsitystä miehen ja naisen eroavaisuudesta erilaisin kulttuurisin tavoin. Tapoina voivat toimia esimerkiksi käsitykset miesten ja naisten ammatillisista, fyysisistä, seksuaalisista ynnä muista ominaisuuksista, joiden nähdään eroavan toisistaan määritelmällisesti, muodostaen eri sukupuolet.

Identiteetin muokkautuminen voi tapahtua myös erilaisten yksilön suorittamien irrallisten roolisuoritusten kautta. Esimerkiksi isän rooliin voi kuulua yleisesti hyväksyttyjä piirteitä, jotka yksilö sisäistää osaksi identiteettiään. Kuitenkaan roolien kautta identiteettiin kiinnittyvien ominaisuuksien ei tarvitse olla yksilön persoonallisuutta määrääviä, vaan ne voidaan nähdä erillisinä identiteetin puolina.

Nykyisin erityisen tärkeä osa yksilön identiteetin muokkautumisessa on erilaisilla sekundaarisosialisaation muodoilla. Yksilön sosialisaatiossa omaksumaan identiteettiin voi kiinnittyä aineksia erilaisista alakulttuureista ja muista yksilön toimintaan vaikuttavista piireistä. Kulttuurinen identiteetti korvautuu ja muuntuu mahdollisesti useaankin otteeseen, kun yksilö rakentaa identiteettiään haluamistaan aineksista, pala palalta. Kuitenkin viime kädessä yksilöllinen identiteetti kiinnittyy primaarisosialisaatiossa omaksuttuihin merkityksiin, joiden pohjalta elämää peilataan.

Identiteetti kulttuurintutkimuksessa

Kulttuurintutkimuksen vallitseva näkemys identiteetistä ei katso ihmisellä olevan muuttumatonta ydintä, essentialistisesti nähtyä identiteettiä. Sitä vastoin identiteetti nähdään prosessina; ihmisessä kamppailevat tai neuvottelevat koko ajan monenlaiset identiteetit. Identiteetti on siis konstruktiivinen, ei-essentialistinen.

Käsitteen kritiikki

Sosiologi Rogers Brubaker on esittänyt, että identiteetin käsite on liian moniselitteinen, jotta se voisi toimia yhteiskunnallisen analyysin välineenä. Hänen mukaansa on tarpeen erottaa toisistaan identiteetti käytännön luokituksena ja teoreettisena luokituksena. On mahdollista eritellä identiteettipuhetta ja -politiikkaa ilman, että otetaan lähtökohdaksi ”identiteettien” olemassaolo. Suomalaisten identiteetti

Suomalaisten identiteetit

Evan vuoden 2022 arvo- ja asennetutkimukseen vastanneista 87 prosentille tärkeä identiteetin ainesosa oli kansallisuus ja 81 prosentille äidinkieli. Tutkimuksen tekijöiden mukaan voimakas samastuminen suomalaisuuteen ei kerro niinkään poliittisesta kansallismielisyydestä, vaan se heijastaa pikemminkin yleistä tyytyväisyyttä suomalaisena olemiseen. Myös harrastukset, työ ja koulutus olivat tärkeitä identiteetin muodostajia. Asuinpaikan ja sukupuolen merkitys oli tärkeä 60 prosentille vastanneista. Vanhemmuus muodosti monille tärkeän identiteetin ainesosan. Muun muassa yhteiskuntaluokka ja poliittinen suuntautuminen näyttäytyivät tutkimuksessa vähemmän tärkeinä identiteetin osatekijöinä.

Katso myös

• Identiteettipolitiikka

Kirjallisuutta

• Pertti Rautio, Mikko Saastamoinen (toim.): Minuus ja identiteetti. Sosiaalipsykologinen ja sosiologinen näkökulma. Tampere University Press 2006.
• Hall, Stuart. Identiteetti. Vastapaino 1999.
• Berger, Peter L. & Luckmann, Thomas: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Helsinki 1994. (alkuteos: The Social Construction of Reality 1966.)