Ayn Rand

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ayn Rand
Rand vuonna 1943
Rand vuonna 1943
Henkilötiedot
Syntynyt2. helmikuuta 1905
Pietari, Pietarin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut6. maaliskuuta 1982 (77 vuotta)
New York City, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti kirjailija, filosofi
Puoliso Frank O’Connor (vih. 1929; k. 1979)
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Tuotannon kielienglanti
Aikakausi 1934–1982
Aiheet filosofia
Pääteokset Kun maailma järkkyi (1957)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
aynrand.org
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ayn Rand (virallisesti Alice O’Connor, alk. Alisa Zinovjevna Rozenbaum (ven. Алиса Зиновьевна Розенбаум); 2. helmikuuta (J: 20. tammikuuta) 1905 Pietari, Pietarin kuvernementti, Venäjän keisarikunta6. maaliskuuta 1982 New York City, New York, Yhdysvallat) oli amerikanvenäläinen kirjailija ja filosofi, jonka perustama oppisuunta objektivismi korostaa objektiivisen todellisuuden, rationaalisen ajattelun, egoistisen etiikan ja kapitalistisen politiikan merkitystä. Ayn Randin kulttuurista perintöä ja hänen objektivismifilosofiaansa vaalii yhdysvaltalainen vuonna 1985 perustettu Ayn Rand Institute.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayn Rand (oik. Alisa Zinovjevna Rozenbaum) syntyi vuonna 1905 Pietarissa Venäjällä juutalaiseen perheeseen. Hänellä oli kaksi pikkusiskoa. Isä oli apteekkari, ja perhe tuli hyvin toimeen. Kirjailijanurasta haaveilleen nuoren Ayn Randin suosikkikirjailijoita olivat Victor Hugo ja Fjodor Dostojevski sekä näytelmäkirjailijoista Friedrich Schiller ja Edmond Rostand.[1]

Rand kannatti vuonna 1917 puhjennutta helmikuun vallankumousta mutta vastusti sitä seurannutta bolševikkivallankaappausta. Kun perheen apteekki kansallistettiin Pietarin kaaoksessa, perhe pakeni etelään Odessaan, jossa Rand kävi lukion loppuun. Palattuaan Pietariin sisällissodan jälkeen Rand luki historiaa Petrogradin yliopistossa ja kirjautui vuonna 1924 valtion elokuvainstituuttiin opiskelemaan käsikirjoittamista.[1]

Hollywoodissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rand sai vuonna 1925 luvan poistua Neuvostoliitosta tapaamaan sukulaisiaan Yhdysvalloissa. Hän saapui Amerikkaan tammikuussa 1926 ja jäi sille tielleen. Aluksi hän asui sukulaistensa luona Chicagossa ja muutti sitten länsirannikolle Hollywoodiin ryhtyäkseen elokuvakäsikirjoittajaksi.[1]

Jäätyään Yhdysvaltoihin Rand luopui syntymänimestään ja otti käyttöön nimen Ayn Rand.[1] Randin mukaan Ayn-etunimi on osittain keksitty ja osittain oikea, ja se perustuu suomalaiseen Aina-etunimeen, jonka venäläinen kirjoitusasu on ”Aйнa”. Rand kertoi itse ääntävänsä etunimensä ”ain”.[2] Toisaalta Randin isän tiedetään käyttäneen kirkassilmäisestä tyttärestään hellittelynimeä ”Ayinotška”, jonka Ayin-alkuosa tulee hepreasta ja tarkoittaa silmää. Rand-nimen taustaa ei tunneta.[3]

Hollywoodissa Rand tapasi kuuluisan ohjaaja-tuottaja Cecil B. DeMillen, joka antoi Randille työpaikan elokuvastudiollaan. Jo seuraavalla viikolla Rand tapasi Frank O’Connorin, josta tuli hänen aviomiehensä vuosiksi 1929–1979. Yhdysvaltain kansalaisuuden Rand sai vuonna 1931.[1]

Varhaiset näytelmät ja romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rand teki elokuvakaupungissa vaihtelevia töitä ja sai myytyä käsikirjoituksensa Red Pawn Universalille vuonna 1932. Randin käsikirjoittama näytelmä sai ensiesityksensä Hollywood Playhousessa vuonna 1934 nimellä Woman on Trial ja Broadwaylla 1935 nimellä Night of January Sixteenth. Randin ensimmäinen romaani, osittain omaelämäkerrallinen ja Venäjälle sijoittuva We the Living, julkaistiin vuonna 1936.[1]

The Fountainhead[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rand alkoi 1930-luvun lopulla kirjoittaa romaania The Fountainhead.[1] Romaanin päähenkilö on sinnikäs sankariarkkitehti, oman itsensä herra Howard Roark, joka taistelee arkkitehtonisen visionsa puolesta häntä kampittavia konformistisia kilpailijoitaan vastaan. 1930-luvulle sijoittuva paksu romaani on kiihkeä individualismin ylistys ja kollektivismin vastainen hyökkäys, jonka hahmot ovat idealisoituja sankareita tai roistoja. Kirjassa on myös amerikkalaiseksi romaaniksi poikkeuksellisen paljon erotiikkaa. Taustatyönä romaanille Rand opiskeli arkkitehtuuria kirjoista ja meni töihin virkailijaksi kuuluisan art deco -arkkitehti Ely Jacques Kahnin arkkitehtitoimistoon.[4]

Knopf oli torjunut romaanin sen jälkeen, kun kirja oli viimeisenkin määräajan ylittyessä edelleen kesken. Rand sai lukuisien torjumisten jälkeen kirjansa kustantajaksi lopulta Bobbs-Merrillin. Rand eli miehensä kanssa tuolloin niukkaa elämää, sillä hänen tulonsa aikaisemmista romaaneistaan ja näytelmistään olivat jo lähes tyrehtyneet. Saadakseen vasta alkuvaiheessa olevan romaaninsa valmistumaan vuoden 1942 aikana Rand alkoi käyttää Benzedrin-amfetamiinia, jonka avulla hän pystyi kirjoittamaan kellon ympäri ja saamaan romaanin valmiiksi määräaikaan mennessä.[5]

Bobbs-Merrill julkaisi The Fountainheadin vuonna 1943. Romaani sai aluksi nihkeitä arvosteluja, joissa sen individualismin teemaa ei tunnistettu, ja se myös myi huonosti. Kirjan myynti kuitenkin kiihtyi, kun kun lukijat alkoivat kertoa siitä tuttavilleen, ja kesällä 1945 sitä oli myyty jo 150 000 kappaletta. Vaurastunut Rand sai Warner Brosilta sopimuksen romaanin filmatisoimisesta ja muutti miehensä kanssa Chatsworthista ostamalleen suurelle tilalle Kaliforniaan.[6][7]

Kirjasta julkaistiin vuonna 1949 Hollywood-elokuva Pilvenpiirtäjä, jonka käsikirjoituksen Rand teki itse. Ennen The Fountainheadin julkaisua Rand oli saanut julkaistua dystooppisen pienoisromaanin Hymni, joka sijoittuu teknologisesti alikehittyneeseen ja totalitaristiseen kommunistiseen yhteiskuntaan.[1]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rand osallistui vuonna 1940 republikaaniehdokas Wendell Willkien presidentinvaalikampanjaan. Rand vastusti kiihkeästi istuvaa demokraattipresidentti Rooseveltia, sillä Rand pelkäsi Rooseveltin New Deal -ohjelman johtavan sosialismiin.[5]

Vuonna 1940 Rand tuki suomalaisia talvisodassa lahjoittamalla 25 dollaria (noin 490 dollaria vuoden 2022 rahassa[8]) Fighting Funds for Finland -keräykseen.[9][10]

Kun maailma järkkyi ja objektivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Randin pääteos on Kun maailma järkkyi, jota hän alkoi kirjoittaa jo 1940-luvulla ja joka julkaistiin vuonna 1957. Teollisuuden maailmaan sijoittuva laaja romaani havainnollistaa Randin filosofiaa, jonka hän nimesi objektivismiksi. Romaanin jälkeen Rand ei enää julkaissut kaunokirjallisuutta vaan keskittyi objektivismin kehittämiseen. Objektivismi perustuu käsitykseen, jonka mukaan luonto on täysin erillinen ihmisen käsityksistä, tunteista, toiveista ja peloista. Objektivismin mukaan järki on ainoa keino saada tietoa maailmasta, eivätkä intuitio, mystiikka tai uskonto pysty siihen. Etiikan tulee perustua rationaaliseen oman edun tavoitteluun, jonka päämäärä on yksilön oma onnellisuus. Ihmisten välisten suhteiden tulee perustua tuotteiden ja palvelujen vaihtamiseen, ja valtion roolin pitää rajoittua ihmisten oikeuksien ja turvallisuuden suojelemiseen.[1]

Viimeiset vuosikymmenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayn Randin ja hänen aviomiehensä hauta Kensicon hautausmaalla Valhallassa New Yorkin osavaltiossa.

Randin ystävä ja seuraaja Nathan Branden perusti 1950-luvun lopulla Randin luvalla yrityksen nimeltä Nathaniel Branden Institute (NBI), joka alkoi tarjota New Yorkissa kursseja objektivismissa. Vuonna 1962 Rand ja Branden perustivat kuukausittaisen uutislehden Objectivist Newsletter, myöhemmin nimeltään The Objectivist.[11]

Randin romaaneja myytiin 1960-luvulla hyvin, ja hän oli haluttu puhuja yliopistoissa ja televisiossa. Hän alkoikin julkaista ajatuksistaan kokoelmia, joista ensimmäinen, For the New Intellectual ilmestyi 1961.[11]

Rand lakkautti NBI:n vuoden 1968 jälkeen, ja Brandenin paikan otti Leonard Peikoff, joka on siitä lähtien varjellut objektivismin oppia. Rand lakkautti The Objectivistin vuonna 1971 ja alkoi julkaista Ayn Rand Letter -uutiskirjettä vuoteen 1976 saakka.[11]

Rand oli tupakoitsija, ja hän sairastui keuhkosyöpään.[12] Keuhkosyöpäleikkauksensa jälkeen vuonna 1974 hän vähensi kirjallista tuotantoaan.[11] Amfetamiinia Rand käytti vuodesta 1942 aina 1970-luvulle asti.[13][7]

Rand kuoli vuonna 1982 New Yorkissa.[1]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Randin teoksia myydään ja luetaan edelleen paljon, ja moni merkkihenkilö on maininnut Randin kirjoitusten vaikutuksen omaan ajatteluunsa.[1]

Ayn Randin ajatuksille julkista tunnustusta antaneita merkittäviä vaikuttajia ovat olleet Australian pääministeri Malcolm Fraser, norjalaisen Edistyspuolueen perustaja Anders Sigurd Lange, ruotsalainen Annie Lööf, hollantilainen Geert Wilders ja israelilainen Ayelet Shaked.[14] Yhdysvalloissa muun muassa Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan on tunnustautunut objektivistiksi.[15] Muita yhdysvaltalaisia Randin seuraajia ovat esimerkiksi korkeimman oikeuden tuomari Clarence Thomas ja kongressiedustaja Ron Paul.[16] 1990- ja 2000-luvuilla Randilta ovat ottaneet poliittisia vaikutteita muun muassa yhdysvaltalaiset libertaarit ja Teekutsuliike.[11] Suomessa pankkiiri Björn Wahlroos on nimennyt Randin itselleen tärkeäksi ajattelijaksi.[17]

Populaarikulttuurissa Ayn Randilta vaikutteita ovat ottaneet muun muassa sarjakuvantekijät Steve Ditko ja Frank Miller, kirjailijat James Clavell ja Robert A. Heinlein, satanismin perustaja Anton LaVey sekä muusikko Neil Peart.[18]

Ajatusmaailma ja vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Objektivismi (Rand)

Rand oli tinkimätön kapitalismin puolestapuhuja. Kapitalismilla Rand sanoi tarkoittavansa täydellistä, puhdasta, rajoittamatonta ja säätelemätöntä laissez-faire-kapitalismia, jossa valtio ja talouselämä erotetaan toisistaan. Rand puolusti kapitalismia myös moraalisin perustein, koska täysin vapaa talous takaa hänen mukaansa oikeudenmukaisuuden ja yksilönoikeudet. Randin mukaan vain kapitalismissa ihmisten väliset suhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen ja molemminpuoliseen suostumukseen, ja kaikki tapahtuu rationaalisesti keskustelun, suostuttelun ja sopimusten kautta kummankin osapuolen hyödyksi. Valtion sekaantuminen sen sijaan perustuu vastentahtoisuuteen, sillä veronmaksaja on pakotettu maksamaan veronsa ja liikemies noudattamaan säännöksiä. Hallituksen tehtäväksi Rand näki vain ihmisten itsepuolustuksen turvaamisen.[19]

Randin mielestä laissez-faire-kapitalismissa menestyneitä tulisi ylistää saavutuksistaan, sillä he ovat luoneet vaurautta ottamatta sitä keneltäkään pois. Randin mukaan kapitalismi ei luonut köyhyyttä vaan peri sen teollista vallankumousta edeltäneiltä ajoilta. Hän uskoi, että menestyminen vaatii kykyjä ja älyä, ja epäonnistujat saavat syyttää vain itseään.[19]

Rand rinnasti marxilaisen moraalin kristilliseen moraaliin ja tuomitsi niiden altruismin, jonka mukaan vaurautta pitäisi siirtää varakkailta puutteenalaisille. Vapailla markkinoilla syntyviä monopoleja Rand ei vastustanut, vaan piti niitä merkkinä yhden yhtiön paremmuudesta.[19]

Randin romaanien keskiössä on ”randilaisen sankarin” arkkityyppi, henkilö, jonka kyvyt ja riippumattomuus aiheuttavat konfliktin enemmistön kanssa mutta joka silti sitkeästi pitää kiinni arvoistaan.[20]

Rand uskoi, että ihmisen tulee valita arvonsa ja toimintansa järkeen nojautuen ja ihmisellä on oikeus olla olemassa itsensä vuoksi, vailla pakkoa uhrata itsensä toisille tai oikeutta uhrata toisia itsensä vuoksi. Hänen mukaansa kenelläkään ei ole oikeutta ottaa arvoja toisista (hyväksikäyttää toisia) fyysisen voiman avulla.[21][22]

Yksi Randin keskeisistä ajatuksista on omistuksen koskemattomuus: yksilön valta omaan kehoonsa ja omaisuuteensa. Rand asettaa tälle kuitenkin joitakin rajoitteita, joista Ayn Rand -instituutin perustaja Leonard Peikoff käyttää nimitystä ”omistusoikeuden kontekstuaalisuus”.[23] Rand esittää, että omistusoikeudet voivat olla olemassa vain riittävän sivistyksen piirissä. Hänen mukaansa eurooppalaisilla oli aikoinaan täysi oikeus ottaa Pohjois-Amerikka itselleen intiaaneilta, koska Amerikan alkuperäiskansa eli alkeellisessa heimokulttuurissa eikä heillä ollut riittävää sivistystä omistusoikeuden käsitteen ymmärtämiseen eikä kunnioittamiseen.[24]

Rand piti sosialismia ja kansallissosialismia epäinhimillisinä järjestelminä.[25][26]

Rand piti Aristotelesta filosofeista kaikkein suurimpana. Nietzschen kanssa hän oli jyrkästi eri mieltä esimerkiksi rationaalisuudesta, vapaasta tahdosta ja yksilönoikeuksista.[27] Immanuel Kantia Rand piti oman filosofiansa täydellisenä vastakohtana.[28]

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Night of January 16th (1934)
  • We The Living (1936)
  • Hymni (Anthem, 1938), suom. Jyrki Iivonen, julkaistu Portti-lehdessä 16 (1997) : 3, s. 84–110
  • The Fountainhead (1943)
  • Kun maailma järkkyi (Atlas Shrugged, 1957), Suom. Jyrki Iivonen, Minerva 2017

Tietokirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • For the New Intellectual (1961)
  • The Virtue of Selfishness (Nathaniel Brandenin kanssa) (1964)
  • Capitalism: The Unknown Ideal (Nathaniel Brandenin, Alan Greenspanin ja Robert Hessenin kanssa) (1966)
  • Introduction to Objectivist Epistemology (1967)
  • The Romantic Manifesto (1969)
  • The New Left: The Anti-Industrial Revolution (1971)
  • Philosophy: Who Needs It (1982)

Postuumit teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Early Ayn Rand (Leonard Peikoffin julkaisema. Kirjassa on myös hänen kommenttinsa) (1984)
  • The Voice of Reason: Essays in Objectivist Thought (Leonard Peikoffin julkaisema; Leonard Peikoffin ja Peter Schwartzin novelleja) (1989)
  • Introduction to Objectivist Epistemology toinen painos (Harry Binswangerin julkaisema; Leonard Peikoffilta lisämateriaalia) (1990)
  • Letters of Ayn Rand (Michael S. Berlinerin julkaisema) (1995)
  • Journals of Ayn Rand (David Harrimanin julkaisema) (1997)
  • Ayn Rand's Marginalia : Her Critical Comments on the Writings of over Twenty Authors (Robert Mayhewin julkaisema) (1998)
  • The Ayn Rand Column: Written for the Los Angeles Times (Peter Schwartzin julkaisema) (1998)
  • Russian Writings on Hollywood (Michael S. Berlinerin julkaisema) (1999)
  • Return of the Primitive: The Anti-Industrial Revolution (laajennettu painos kirjasta The New LeftPeter Schwartzin julkaisema sekä hänen novellejaan lisätty) (1999)
  • The Art of Fiction (Tore Boeckmannin julkaisema) (2000)
  • The Art of Nonfiction (Robert Mayhewin julkaisema) (2001)
  • The Objectivism Research CD-ROM (kokoelma useimmista Randin töistä CD:llä) (2001)
  • Three Plays (2005)
  • Ayn Rand Answers (2005)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Feller, Thomas R. (toim. Gorman, Robert F.): ”Ayn Rand”, Great Lives from History: The 20th Century 1901–2000, s. 3367–3369. Salem Press, 2008. ISBN 978-1-58765-345-2.
  2. Rand, Ayn: Letter 041 Ayn Rand Archives. 30.1.1937. Viitattu 23.3.2021.
  3. Diane Leach: Ayn Rand and the World She Made Pop Matters. 8.11.2009. Viitattu 11.3.2022.
  4. Heller 2008, ”5. The Fountainhead 1936–1941”.
  5. a b Heller 2008, ”6. The Soul of an Individualist 1939–1942”.
  6. Heller 2008, ”7. Money 1943”.
  7. a b Heller 2008, ”8. Fame 1943–1946”.
  8. Inflation Calculator Calculator.net. Viitattu 15.5.2022. (englanniksi)
  9. Letter 049 Ayn Rand Archives. 15.2.1940. Viitattu 23.3.2021.
  10. Meirson, Itay: I Visited the Secret Lair of the Ayn Rand Cult Haaretz. 18.4.2020. Viitattu 23.3.2021.
  11. a b c d e Brian Duignan: Ayn Rand Encyclopaedia Britannica. 2.3.2022. Viitattu 3.3.2022.
  12. Ayn Rand and the Vip Dipers. Huffington Post.
  13. Ayn Rand Speed Addict. The Week.
  14. Jalonen 2019, s. 232–246.
  15. Rubin, Harriet: Ayn Rand’s Literature of Capitalism The New York Times. 15.9.2007. Viitattu 23.3.2021..
  16. Jalonen 2019, s. 251.
  17. Ahtiainen, Ilkka – Blåfield, Antti: Kapitalistin muotokuva – Björn Wahlroosin haastattelu. Helsingin Sanomat, 12.2.2012. Artikkelin maksullinen verkkoversio..
  18. Jalonen 2019, s. 268–285.
  19. a b c Caplan, Bryan (toim. Hussain, Syed B.): ”Ayn Rand”, Encyclopedia of Capitalism, s. 699–700. Facts on File, 2004. ISBN 0-8160-5224-7.
  20. Flirting With the Right: The Enduring myth of the Randian Hero – The Flaneur flaneur.me.uk. Viitattu 26.6.2022. (englanniksi)
  21. Altruism Ayn Rand Lexicon. Viitattu 23.3.2021.
  22. Individual Rights Ayn Rand Lexicon. Viitattu 23.3.2021.
  23. Peikoff, Leonard: What do you think of the plan for a mosque in New York City near Ground Zero? (Podcast.)
  24. Ayn Rand Answers, s. 102–104.
  25. Soviet Russia Ayn Rand Lexicon. Viitattu 23.3.2021.
  26. Fascism/Nazism Ayn Rand Lexicon. Viitattu 23.3.2021.
  27. Neera K. Badhwar & Roderick T. Long: Ayn Rand Stanford Encyclopedia of Philosophy. 13.7.2020. Viitattu 1.3.2022.
  28. Barry Wood: Ayn Rand and Immanuel Kant as Antipodes in Aesthetics Objectivist Media. 1.6.2013. Viitattu 1.3.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ayn Rand.