Ayn Rand

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ayn Rand
Ayn Rand (1925)
Ayn Rand (1925)
Syntynyt 2. helmikuuta 1905
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut 6. maaliskuuta 1982 (77 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Ammatit kirjailija, filosofi
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Aikakausi 1934–1982
Aiheet filosofia
Tuotannon kieli englanti
Puoliso Frank O'Connor (1929–1979)
Nimikirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ayn Rand (oik. Ayn Rand O'Connor, alk. Alisa Zinovjevna Rozenbaum (ven. Алиса Зиновьевна Розенбаум); 2. helmikuuta (J: 20. tammikuuta) 1905 Pietari, Venäjän keisarikunta6. maaliskuuta 1982 New York, Yhdysvallat) oli Venäjällä syntynyt, Yhdysvaltoihin muuttanut kirjailija ja filosofi, jonka perustama oppisuunta objektivismi korostaa objektiivisen todellisuuden, rationaalisen ajattelun, egoistisen etiikan ja kapitalistisen politiikan merkitystä.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayn Rand syntyi Pietarissa varakkaaseen venäjänjuutalaiseen apteekkariperheeseen. Hänen perhettään vainottiin ja he muuttivat Pietarista Krimille neljäksi vuodeksi Randin ollessa 12-vuotias. Paluun jälkeen perhe näki nälkää ja isän omistama apteekki kansallistettiin valtiolle.

Ayn Rand valmistui Petrogradin valtionyliopistosta ja pääsi turistiviisumilla vierailemaan sukulaistensa luokse Yhdysvaltoihin. Kun hän vuonna 1926 muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin, hän vaihtoi nimensä Ayn Randiksi. Rand oli muunnelma hänen perheensä sukunimestä, etunimi Ayn oli muunnelma suomalaisen naiskirjailijan nimestä. Rand on sanonut, että oli vain kuullut nimen eikä hän ollut lukenut yhtään kirjailijan teosta. Suomalainen nimi oli mahdollisesti Aino.[1]

Ajatusmaailma ja vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Randin ensimmäisen teoksen kansi. Pola Negriä käsittelevä monografia julkaistiin venäjäksi vuonna 1925.

Randin romaanien keskiössä oli ”randilaisen sankarin” arkkityyppi – henkilö, jonka kyvyt ja riippumattomuus saavat aikaan konfliktin enemmistön kanssa, mutta joka silti sitkeästi pitää kiinni arvoistaan. Tämä toistaa sitä kokemusta, kun Rand jo pikkulapsena päätti aina pysyä ihanteissaan vastoin vastustamansa kommunismin tahtoa määrätä ihmiskohtaloista. Rand uskoi, että ihmisen tulee valita arvonsa ja toimintansa järkeensä nojautuen, että ihmisellä on oikeus olla olemassa itsensä vuoksi, vailla pakkoa uhrata itsensä toisille tai oikeutta uhrata toisia itsensä vuoksi, ja että kellään ei ole oikeutta ottaa arvoja toisista (hyödyntää toisia) fyysisen voiman avulla, eikä tuputtaa toisille aatteita tai ajatuksia väkivalloin.

Rand kirjoitti Neuvostoliiton totalitarismista ja näki sosialismin ja kansallissosialismin olevan epäinhimillisiä järjestelmiä. Hän sai vähitellen miljoonia lukijoita ympäri maailmaa. Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan on tunnetuimpia randilaisia ajattelijoita.[2] Myös suomalainen pankkiiri Björn Wahlroos on nimennyt Ayn Randin itselleen tärkeäksi ajattelijaksi.[3]

Monien mielestä Rand oli libertaristi, mutta Rand itse haukkui libertaristeja ”hirviömäisiksi, kuvottaviksi ihmisiksi, jotka plagioivat ideoitani omiin käyttötarkoituksiinsa”. Libertaaripuoluetta Rand piti suurena vitsinä. Erityisesti anarkisteja Rand vihasi: hän käytti heistä nimitystä ”roskaväki” (scum).[4]

Yksi Randin keskeisistä ajatuksista on omistuksen koskemattomuus: yksilön valta omaan kehoonsa ja omaisuuteensa. Rand asettaa tälle kuitenkin joitain rajoitteita, joista Ayn Rand -instituutin perustaja Leonard Peikoff käyttää nimitystä ”omistusoikeuden kontekstuaalisuus”.[5] Ayn Rand esittää, että omistusoikeudet voivat olla olemassa vain riittävän sivistyksen piirissä. Näin ollen hänen mukaansa eurooppalaisilla oli aikoinaan täysi oikeus ottaa Pohjois-Amerikka itselleen intiaaneilta. Näin siksi, että Amerikan alkuperäiskansa eli alkeellisessa heimokulttuurissa, eikä heillä ollut riittävää sivistystä omistusoikeuden käsitteen ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen.[6]

Randin ajatusmaailmaan vaikuttivat eniten Aristoteles ja valistusajattelijat. Silti Rand piti Immanuel Kantin filosofiaa pahana, vaikka ei arvostelijoiden mukaan juuri ymmärtänyt tämän ajattelua. Friedrich Nietzschen filosofiaa hän vihasi, mutta arvosti tätä kirjailijana.

Teosten filmatisointeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruuden kokemukset vaikuttivat Randin myöhempään kommunisminvastaisuuteen, joka tulee esille hänen 1936 julkaistussa omaelämäkerrallisessa ensiromaanissaan We the Living. Romaani filmatisoitiin 1940-luvulla Italiassa nimellä Noi vivi muodissa olleen neorealismin hengessä. Pari vuotta myöhemmin (1938) julkaistua dystopiaromaania Anthem ei ole viety valkokankaalle. Randin romaanista The Fountainhead (1943) tehtiin 1949 Hollywood-elokuvaversio Randin oman käsikirjoituksen pohjalta, pääosassa Gary Cooper. Rand kirjoitti käsikirjoituksia myös muutamiin muihin elokuviin ja teatterinäytelmiin. Kirjasta Atlas Shrugged tehty elokuva on suomenkieliseltä nimeltään Kun maailma järkkyi.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayn Randin hauta Kensicon hautausmaalla Valhallassa, New Yorkin osavaltiossa.

Ayn Rand oli naimisissa taiteilija Frank O'Connorin kanssa. Heillä ei ollut lapsia.

Rand oli tupakoija ja tupakan haittavaikutusten jyrkkä kieltäjä. Rand kuitenkin sairastui keuhkosyöpään.[7] Rand käytti myös amfetamiinia 30 vuoden ajan vuodesta 1942 1970-luvulle.[8]

Sitaatteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Älä ikinä sano, että halu tehdä hyvää voiman avulla on hyvä aikomus. Vallanhalu ja typeryys eivät ole ikinä hyviä aikomuksia.
  • Luovalla ihmisellä on halu saavuttaa, ei päihittää toisia.
  • Pahuutta ei voi tapahtua ilman uhrin suostumusta.
  • Miksi he aina opettavat meille että on helppoa ja pahaa tehdä mitä haluaa ja että tarvitsemme itsekuria hallitaksemme itsemme? Se on vaikeinta maailmassa - tehdä mitä haluamme. Ja siihen vaaditaan suurinta rohkeutta.
  • Opi arvostamaan itseäsi, eli taistele onnesi puolesta.
  • Pahinta syyllisyyttä on hyväksyä ansaitsematon syyllisyys.
  • Onnellisuus syntyy kun ihminen saavuttaa omat arvonsa.

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • For the New Intellectual (1961)
  • The Virtue of Selfishness (Nathaniel Brandenin kanssa) (1964)
  • Capitalism: The Unknown Ideal (Nathaniel Brandenin, Alan Greenspanin ja Robert Hessenin kanssa) (1966)
  • Introduction to Objectivist Epistemology (1967)
  • The Romantic Manifesto (1969)
  • The New Left: The Anti-Industrial Revolution (1971)
  • Philosophy: Who Needs It (1982)

Postuumit teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Early Ayn Rand (Leonard Peikoffin julkaisema. Kirjassa on myös hänen kommenttinsa) (1984)
  • The Voice of Reason: Essays in Objectivist Thought (Leonard Peikoffin julkaisema; Leonard Peikoffin ja Peter Schwartzin novelleja) (1989)
  • Introduction to Objectivist Epistemology toinen painos (Harry Binswangerin julkaisema; Leonard Peikoffilta lisämateriaalia) (1990)
  • Letters of Ayn Rand (Michael S. Berlinerin julkaisema) (1995)
  • Journals of Ayn Rand (David Harrimanin julkaisema) (1997)
  • Ayn Rand's Marginalia : Her Critical Comments on the Writings of over Twenty Authors (Robert Mayhewin julkaisema) (1998)
  • The Ayn Rand Column: Written for the Los Angeles Times (Peter Schwartzin julkaisema) (1998)
  • Russian Writings on Hollywood (Michael S. Berlinerin julkaisema) (1999)
  • Return of the Primitive: The Anti-Industrial Revolution (laajennettu painos kirjasta The New Left; Peter Schwartzin julkaisema sekä hänen novellejaan lisätty) (1999)
  • The Art of Fiction (Tore Boeckmannin julkaisema) (2000)
  • The Art of Nonfiction (Robert Mayhewin julkaisema) (2001)
  • The Objectivism Research CD-ROM (kokoelma useimmista Randin töistä CD:llä) (2001)
  • Three Plays (2005)
  • Ayn Rand Answers (2005)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]