Cecil B. DeMille

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cecil B. DeMille vuonna 1956

Cecil Blount DeMille (12. elokuuta 1881 Ashfield, Massachusetts21. tammikuuta 1959 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, tuottaja ja 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä elokuva-alan vaikuttajia. DeMille oli keskeisenä luomassa Hollywoodin tuotantokoneistoa, ja häntä pidetään spektaakkelityylin pääsuunnittelijana.[1] DeMillen uskonnollisista spektaakkeleista maineikkampiin kuuluu Kymmenen käskyä (1956).

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cecil Blount DeMille syntyi 12. elokuta 1881 Ashfieldissä Massachusettsissa kolmilapsisen perheen keskimmäisenä. Hänen isänsä oli hollantilais-englantilaista sukua ollut näytelmäkirjailija ja episkopaalinen pappi. Hänen äitinsä oli protestantiksi kääntynyt englantilaissyntyinen opettajatar, jonka vanhemmat olivat saksanjuutalaisia. Perheen sukunimen kirjoitusmuoto oli de Mille, mutta Cecil ja hänen veljensä William käyttivät urallaan kirjoitusmuotoa DeMille.[2]

Perhe muutti vuonna 1892 Pompton Lakesiin New Jerseyyn.[2] Isän kuoltua seuraavana vuonna Cecilin äiti alkoi pitää perheen talossa tyttökoulua.[3]

DeMille kävi Pennsylvania Military Collegea ja opiskeli näyttelemistä New Yorkin Academy of Dramatic Arts -koulussa. Valmistuttuaan vuonna 1900 hän työskenteli teatterissa näyttelijänä kymmenen vuoden ajan. Hän meni naimisiin vuonna 1902.[3] DeMille kirjoitti näytelmiä yhteistyössä veljensä kanssa.[4][2]

Koska DeMille ei menestynyt näyttelijänä, hän harkitsi jo jättävänsä viihdealan. Silloin hän tapasi Jesse L. Laskyn, joka suostutteli DeMillen ryhtymään elokuvaohjaajaksi.[3] Miehet perustivat yhdessä Arthur Friendin ja Samuel Goldwynin kanssa Jesse L. Lasky Feature Play Company -yhtiön, jonka pääjohtaja DeMillestä tuli.[4]

DeMille kuvasi Arizonassa esikoiselokuvansa The Squaw Man (1914). Se on Wyomingiin sijoittuva Broadway-näytelmään perustunut tarina, joka kertoo englantilaisen aatelisen ja intiaaninaisen rakkaudesta. Elokuva oli yksi Hollywoodin ensimmäisistä pitkistä elokuvista, ja se menestyi hyvin.[3][4]

Arizonasta DeMille muutti Los Angelesiin, missä hän jatkoi elokuvien tekemistä. Hän otti ensimmäisenä ohjaajana käyttöön megafonin ja pukeutui tyylillä, joka hänen myötään opittiin yhdistämään elokuvaohjaajiin.[3] DeMille ohjasi vuosien 1914 ja 1917 välillä yhteensä 30 elokuvaa.[2]

DeMille noin vuonna 1920

DeMille ohjasi ensimmäisen spektaakkelinsa, Jeanne d’Arcista kertovan elokuvan Joan the Woman vuonna 1917. Elokuva oli poikkeuksellisen pitkä, mutta se ei osoittautunut menestykseksi kuten ei moni DeMillen seuraavistakaan elokuvista. DeMille ryhtyi siksi tekemään komedioita, joista kriitikot eivät pitäneet mutta joita yleisö tuli katsomaan. DeMille oli mukana perustamassa Haysin toimistoa, joka tarkkaili Hollywoodin elokuvien seksuaalista ja moraalista sisältöä.[3]

DeMille perusti vuonna 1919 Kalifornian ensimmäisen kaupallisen lentoyhtiön Mercury Aviationin. Hän toimi myös Bank of Italyn paikallisosaston pääjohtajana Culver Cityssä.[2]

Epookkielokuviin DeMille siirtyi sensuurin tiukennuttua, jolloin hän jätti aiemmin tekemänsä vihjailevat komediat.[1] DeMillen seuraava spektaakkeli oli Kymmenet käskyt (1923), kallein koskaan tehty elokuva. Siitä tuli suurmenestys, joka tuotti tekokustannuksensa takaisin moninkertaisesti.[3]

Lasky Company oli vuonna 1916 muuttunut Paramount Picturesiksi. DeMille jätti Paramountin vuonna 1925 ja perusti oman yhtiönsä Cecil B. DeMille Picture, jolle hän teki neljä elokuvaa. Näistä kalliista eeppisistä elokuvista menestynein oli Jeesuksen elämästä kertova The King of Kings (1927).[4]

DeMille siirtyi Metro-Goldwyn-Mayerille vuonna 1928. Hänen ensimmäinen äänielokuvansa oli Dynamite (1929). DeMillen ensimmäiset äänielokuvat eivät olleet erityisen menestyksekkäitä lippuluukuilla, joten DeMille palasi Paramountille. Elokuva Ristin merkki (1932) nousi suosituksi, ja DeMille pysyikin Paramountin leivissä uransa loppuun asti. DeMille ohjasi 1930-luvulla niin historiallisia elokuvia kuin nykyaikaankin sijoittuvia, kuten gansterielokuvan This Day and Age (1933).[4] Kleopatra (1934) oli paluu historiallisiin spektaakkeleihin, mutta sitä seurannut Ristiretket (1935) oli Hollywoodin historian siihen mennessä suurin epäonnistuminen.[3][4] Seuraavissa elokuvissaan DeMille käsitteli Yhdysvaltain historiaa. Sankarieskadroona (1940) oli DeMillen ensimmäinen värielokuva.[4]

Toisen maailmansodan jälkeen DeMille ohjasi menestys lokuvan Simson ja Delila (1949) ja näytteli pitkästä aikaa itsekin, elokuvassa Auringonlaskun katu (1950). Vuonna 1952 DeMille ohjasi omaelämäkerralliseksi kutsutun elokuvan Suuri maailmansirkus, joka sai parhaan elokuvan Oscarin ja josta DeMille itse sai ehdokkuuden parhaasta ohjauksesta. DeMillen viimeinen elokuva oli Kymmenen käskyä (1956), joka oli uusi versio hänen 1920-luvun elokuvastaan.[4][3] Elokuva oli jättimenestys, ja se on vuosikymmenienkin jälkeen kymmenen eniten lipputuloja maailmassa keränneen elokuvan joukossa.[2]

DeMille kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1959.[4]

DeMille sai erikois-Oscarin vuonna 1949 ja Irving G. Thalberg -muistopalkinnon 1952.[4] Hänen mukaansa on nimetty Hollywood Foreign Press Association -yhdistyksen myöntämä kunnia-Golden Globe.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rämö, Matti: Viikon tv-elokuvia. Tv-maailma 11/2014, s. 11.
  2. a b c d e f Biography Cecil B. De Mille Foundation. Viitattu 10.2.2018.
  3. a b c d e f g h i Cecil B. De Mille Biography Encyclopaedia of World Biography. Viitattu 10.2.2018.
  4. a b c d e f g h i j Michael Barson: Cecil B. DeMille Viitattu 10.2.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Presley, Cecilia DeMille & Vieira, Mark A.: Cecil B. DeMille. The Art of the Hollywood Epic. Philadelphia: Running Press, 2014. ISBN 978-0-7624-5490-7. (englanniksi)