Totalitarismi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valtiomuodot

Tämä artikkeli on osa
Politiikka-luokkaa

muokkaa

Totalitarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille.[1] Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen käsitettä totalitarismi on käytetty kuvaamaan Josif Stalinin aikaista Neuvostoliittoa, Benito Mussolinin fasistista Italiaa ja Adolf Hitlerin johtamaa natsi-Saksaa.

Käsitteitä totalitarismi ja totalitaarinen järjestelmä alettiin satunnaisesti käyttää 1930-luvulla sellaisista diktatorisista valtioista, joille on ominaista tietyn poliittisen aatteen ehdoton valta, muun poliittisen toiminnan tukahduttaminen sekä yhteiskunta- ja talouselämän valjastaminen palvelemaan tämän poliittisen suuntauksen tavoitteita. Myös Italian diktaattori Benito Mussolini puhui totalitaarisesta valtiosta (ital. lo stato totalitario).[2] Toisen maailmansodan jälkeen käsite totalitarismi levisi tutkijoiden käytöstä nopeasti yleiseen käyttöön sekä tiedotusvälineissä että poliitikkojen puheissa.[2]

Aatehistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaista filosofia Georg Wilhelm Friedrich Hegeliä pidetään yhtenä totalitarismin oppi-isistä. Hegel asetti filosofiassaan yksilön valtiolle alisteiseksi ja halveksui yksityishenkilöiden muodostamaa kansalaisyhteiskuntaa, joka sisälsi taloudellisen toimeliaisuuden ja anarkistiset markkinavoimat. Hegelin mukaan valtion tuli säännellä kansalaisyhteiskuntaa. Filosofi Karl Marx oli Hegelin filosofian tulkitsija. Marxin ajatuksista on kehittynyt marxismi. Marxilla oli äärimmäisen negatiivinen käsitys kansalaisyhteiskunnasta. Marx hahmotteli kansalaisyhteiskunnan yhtenä hyväksikäytön, vieraantumisen ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden muotona. Marxin hahmottelema sosialismi rajoittaa kansalaisyhteiskunnan minimiin ja painottaa valtion keskeistä roolia.

Totalitarismin luonnehdintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Totalitaristiset valtiot ovat käyttäneet hallintakeinoinaan terroritekoja, vangitsemisia ja laajamittaista propagandaa. Saksassa, Italiassa ja Neuvostoliitossa valtion johto sai laajan kansansuosion muun muassa rakentamansa henkilöpalvonnan ansiosta.[2]

Totalitaristiset hallinnot pyrkivät tekemään asioita kansalta salassa, ja media ei tiedota hallinnon hirmuteoista. Totalitaristiset hallinnot kykenevät terroritekoihin, sillä ne eivät ole demokraattisia eikä hallintojen tarvitse saada kansansuosiota. Lait ja oikeus eivät koske hallintoa tai sen käskyjen toteuttajia. Kansalaisilta myös puuttuvat vaikutusmahdollisuudet muiden muassa sensuurin ja toisinajattelijoiden vainon vuoksi. Totalitaristinen hallinto pyrkii tyypillisesti hallitsemaan mediaa kuten televisio- ja radiokanavia, lehdistöä ja kirjankustantamoita. Totalitaristisille maille kuolemanrangaistukset ja toisinajattelijoiden vankileirit ovat tavanomaisia.

Saksalais-amerikkalainen politiikan tutkija Hannah Arendt julkaisi vuonna 1951 tutkimuksen The Origins of Totalitarianism (totalitarismin juuret). Hänen mukaansa 1900-luvun alkupuolella nousseet totalitaariset järjestelmät erosivat aikaisemmista diktatorisista järjestelmistä muun muassa siinä, että poliittiset laitokset toimivat ainoastaan todellista valtaa pitävän ryhmän lavasteina ja että aate oli vallanpitäjille pelkkä väline kansan hallitsemiseen.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b c d ”Totalitarismi”, teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja: 12. osa, Tal–Uzb. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1980. ISBN 951-0-07251-6.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.