Venäjän juutalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venäjän juutalaiset
Juutalaisten väestönosuutta 1900-luvun alussa havainnollistava Venäjän juutalaisalueen kartta
Juutalaisten väestönosuutta 1900-luvun alussa havainnollistava Venäjän juutalaisalueen kartta
Väkiluku 4 000 000
Asuinalueet  Yhdysvallat 2 000 000
 Israel 825 000–1 150 000
 Venäjä 275 000
 Saksa 100 000
 Kanada 50 000
 Australia 20,000
Kielet venäjä, heprea, jiddiš
Uskonnot juutalaisuus, ortodoksisuus

Venäjän juutalaiset ovat Venäjällä asuvia juutalaisia tai heidän jälkeläisiään muissa maissa. Ennen Venäjän federaation irtautumista Neuvostoliitosta vuonna 1991 Venäjän juutalaiset olivat Neuvostoliiton ja sitä ennen Venäjän keisarikunnan kansalaisia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaiset eivät saaneet asua Moskovassa tai Venäjällä 700-luvulta 1100-luvulle. 1500-luvun ja 1700-luvun välillä juutalaisia tuli Venäjälle laittomasti tai luvallisesti kaupankäyntiä varten.[1]

Puolan jaon seurauksena 1700-luvulla Liettuan juutalaisista tuli Venäjän kansalaisia. Vuonna 1791 valtakunnan länsiosiin määriteltiin Venäjän juutalaisten asuinalue, jonka rajat määriteltiin tarkemmin vuonna 1812.[1]

Aleksanteri I ja Nikolai I pyrkivät 1800-luvun alkupuolella käännyttämään juutalaiset kristityiksi säätämällä juutalaislapsillekin pakollisen asepalveluksen. Nikolain aikana juutalaisten asepalvelus kesti vähintään 25 vuotta, ja juutalaisten täytyi luovuttaa tietty määrä 12–25-vuotiaita miehiä Venäjän armeijaan. Juutalaisten ylenemiselle armeijassa asetettiin rajoituksia vuonna 1876. Vuonna 1897 juutalaisia oli Venäjän armeijassa suhteellisesti hiukan enemmän kuin mikä heidän väestönosuutensa oli.[1]

Valtiollisia juutalaisia kouluja alettiin perustaa vuonna 1844. Senkin jälkeen useimmat juutalaisperheet lähettivät kuitenkin lapsensa cheder-kouluun.[1]

Vuonna 1881–1883 koettiin Venäjällä ensimmäinen juutalaisvainojen eli pogromien aalto. Juutalaiset perustivat Hivvat Zion -järjestön. Vuosien 1881–1914 aikana Venäjältä muutti pois yli kaksi miljoonaa juutalaista.[1]

Juutalaisten maastamuutto Venäjältä ja Neuvostoliitosta vuosina 1880–1928[2]
Kohdemaa tai -alue Määrä
Australia &&&&&&&&&&&05000.&&&&005 000
Kanada 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero70 000
Muu Eurooppa 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero240 000
Palestiina &&&&&&&&&&045000.&&&&0045 000
Etelä-Afrikka 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero45 000
Etelä-Amerikka 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero111 000
Yhdysvallat 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero1 749 000

Juutalaisilta kiellettiin vuonna 1889 lain harjoittaminen, ja juutalaislääkäreiden määrää rajoitettiin kiintiöllä. Juutalaisilta kiellettiin paikallishallinnossa palveleminen vuonna 1892.[1]

Juutalaiset työläisjärjestöt perustivat vuonna 1897 Bundin, joka tavoitteli juutalaisille kulttuurista autonomiaa ja jiddišille asemaa juutalaisen kansalliskielenä.[1]

Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan Venäjän keisarikunnassa oli 5,2 miljoonaa juutalaista, eli noin puolet maailman kaikista juutalaisista.[3]

Toinen pogromiaalto koettiin vuonna 1903. Sen seurauksena juutalaiset perustivat useita itsepuolustusjärjestöjä.[1]

Juutalaisten äänestysoikeutta rajoitettiin vuonna 1912. Kun keisarivalta kaatui maaliskuussa 1917, väliaikaishallinto lakkautti juutalaisia koskeneet rajoitukset. Lokakuun vallankumouksessa vallan ottaneet bolševikit kielsivät kaiken juutalaisten syrjinnän ja päästivät juutalaiset puolueinstituutioihin. Useita juutalaisten puolueita osallistui politiikkaan, kuten sosialistipuolue, sionistipuolue ja monia uskonnollisia puolueita.[1]

Kun Neuvostoliitto perustettiin vuonna 1924, perinteiset juutalaiset instituutiot lakkautettiin tai otettiin valtion suoraan valvontaan. Toisaalta bolševikkieliitissä oli useita juutalaisia.[1]

Venäjän Kaukoitään perustettiin vuonna 1934 juutalaisia varten Juutalaisten autonominen alue, Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan alainen hallintoalue. Se ei kuitenkaan saanut kovin suurta suosiota Venäjän juutalaisten keskuudessa, jotka olivat usein kaupunkien käsityöläisiä ja ammatinharjoittajia. Vuonna 2002 alueen noin 200 000 asukkaasta juutalaisia oli enää alle 2 %.[4]

Neuvostohallinto käynnisti 1930-luvulla järjestelmällisiä juutalaisvastaisia kampanjoita. Toisen maailmansodan aikaisessa natsien toteuttamassa holokaustissa moni Venäjän juutalainen menetti henkensä. Sodan jälkeen viranomaiset sulkivat monia ješivoja ja chedereitä sekä kielsivät juutalaisten kirjojen painamisen.[1]

Kun Israel oli itsenäistynyt vuonna 1948, Neuvostoliitto ryhtyi aluksi tukemaan sitä. Kun tämä johti Neuvostoliitossa juutalaisten kansallistunteen voimistumiseen, valtio alkoi vastatoimena tukahduttaa juutalaisten kulttuuria ja kääntyi myös Israelia ja sionismia vastaan. Neuvostoliitto katkaisi diplomaattisuhteensa Israeliin vuonna 1967.[1]

Vuonna 1965 Venäjällä toimi enää 60 synagogaa. Neuvostoliitto päästi 1970-luvulla kansainvälisen painostuksen seurauksena juutalaisia muuttamaan maasta. Massamuuttoaalto pysäytettiin 1980-luvulla, mutta sallittiin jälleen Gorbatšovin aikana vuonna 1987.[1]

Antisemitismi kiihtyi Venäjän mediassa ja politiikassa 1990-luvulla. Vuosikymmenen aikana Venäjältä muutti pois 300 000 juutalaista. Juutalaisyhteisöä on Venäjällä heikentänyt myös se, että yli 80 prosenttia juutalaisista menee naimisiin ei-juutalaisen kanssa. Vuonna 2006 Venäjällä asui enää noin 230 000 juutalaista, mikä oli 0,15 prosenttia maan väestöstä. Venäläinen sionismikin on heikentynyt sen myötä, kun suuri osa sionisteista muutti Israeliin.[1]

Useimmat Venäjän juutalaiset eivät ole uskonnollisia, vaan heille juutalaisuus perustuu kansallisuuteen. Uskonnollisten juutalaisten käytettävissä Venäjällä on lukuisia synagogia, juutalaisia kouluja ja košerravintoloita.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Hein, Avram (toim. Ehrlich, M. Avrum): ”Jews in Russia”, Encyclopedia of the Jewish Diaspora, s. 992–997. ABC-Clio, 2009. ISBN 978-1-85109-873-6.
  2. Jewish Emigration from Russia: 1880–1928 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918—1944 Jari Hanski 2006, Helsingin yliopisto, väitöskirja.
  4. National composition of population for regions of the Russian Federation (2002)