Kollektivismi
| Osa artikkelisarjaa |
| Yhteisö |
|---|
 |
| Käsitteet |
| Tutkimus |
Kollektivismi on yhteisöllisyyttä, yhteisöllisyyslähtöisyyttä ja yhteisön korostamista yksilön kustannuksella. Kollektivismi on individualismin eli yksilökeskeisyyden vastakohta, ja näiden yhdistelmä on organisaatio.
Kollektivistiset aatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliittista kollektivismia edustavat muun muassa sosiaalidemokratia sekä ja kommunismi. Kollektivismia ovat myös Jean-Jacques Rousseaun vaatimus yksilöiden alistumisesta ”yleistahdolle” ja G.W.F. Hegelin vaatimus yksilön alistumisesta kansallisvaltion instituutioille.[1]
Anarkokollektivismi on sosialistinen aate, jonka perustajana pidetään Mihail Bakuninia, kun taas osa anarkisteista on anarkoindividualisteja. Kollektivismiin voidaan laskea myös muun muassa kansallissosialismi sekä islamismin kaltaiset teokraattiset aatteet.
Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kollektivismin katsotaan tukahduttavan yksilöllisyyttä ja moniarvoisuutta vaatimalla yhteistä identiteettiä kuten nationalismia tai rotua. Lisäksi, kun poliittista valtaa käytetään kollektivististen päämäärien edistämiseksi, ihmisten itsemääräämisoikeutta rajoitetaan ja statismia edistetään.[2]
Tunnetuimpia kollektivismin kritiikkejä on Friedrich von Hayekin kirja Tie orjuuteen (1944).
Ludwig von Mises kirjoitti:
- ”Kollektivismin perusajatukset johtavat väistämättä sosiaaliseen hajaannukseen ja jatkuvaan aseelliseen konfliktiin. On totta, että kaikki kollektivismin haarat lupaavat ikuista rauhaa siitä hetkestä alkaen, kun kyseinen haara saavuttaa lopullisen voiton ja tuhoaa kaikki muut ideologiat kannattajineen. … Heti kun jokin kollektivismin faktio voittaa haltuunsa valtiovallan, se voi kieltää muilta kaikki ne demokraattiset oikeudet, joiden avulla se aiemmin kamppaili itsensä valtaan.”[3]
Demokraattinen sosialisti[4] George Orwell katsoi kollektivismin johtavan siihen, että jokin ihmisten vähemmistö saa oikeutuksen sortaa enemmistöä vapauden tai jonkin muun ihanteen nimissä.
- ”Ei voida sanoa liian usein – mikään sanomisen taajuus ei ole läheskään tarpeeksi usein – että kollektivismi ei ole luonnostaan demokraattista vaan päinvastoin antaa tyrannimaiselle vähemmistölle sellaisen vallan, josta Espanjan inkvisitio ei edes haaveillut.”[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Encyclopædia Britannica. 2007. Encyclopædia Britannica Online. Luettu 23.11.2010 <http://www.britannica.com/eb/article-9024764>
- ↑ Heywood, Andrew. Key Concepts in Politics. Palgrave Macmillan. p. 122
- ↑ The Fallacy of Collectivism
- ↑ Orwell, George Why I Write (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ George Orwell, review of The Road to Serfdom (1944)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kollektivismi Wikimedia Commonsissa
