Georgi Plehanov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georgi Plehanov

Georgi Valentinovitš Plehanov (ven. Георгий Валентинович Плеханов; 11. joulukuuta (J: 29. marraskuuta) 1856 Gudalovka30. toukokuuta (J: 17. toukokuuta) 1918 Terijoki, Suomi) oli venäläinen vallankumouksellinen ja marxismin teoreetikko. Hän oli yksi Venäjän sosiaalidemokraattisen liikkeen perustajia ja toimi sen menševikkisuunnan johtajana[1]. Plehanov vaikutti suuresti marxismin filosofiaan ja sen käsitykseen uskonnon ja taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestäselvennä.

Plehanov oli alun perin narodnikki, Zemlja i volja -liikkeen (Maa ja vapaus) jäsen ja myöhemmin sen johtaja. Hän oli ensimmäinen marxilaisen liikkeen organisaattori Venäjällä.[1]

Hän oli yksi puhujista Venäjän ensimmäisessa poliittisessa mielenosoituksessa 6. joulukuuta 1876 Kazanin tuomiokirkon edessä Pietarissa. Neljänsadan hengen kokoontumisessa yksi työläisistä, J. Potapov, heilutti punaista lippua. Heistä 31 pidätettiin, näistä viisi karkotettiin 10–15 vuodeksi Siperiaan, kymmenen karkotettiin ja kolme (mukaan lukien Potanovselvennä) suljettiin viideksi vuodeksi luostariin.

Lokakuussa 1879 Maa ja vapaus hajosi kahteen ryhmään. Enemmistö, Narodnaja volja (Kansan tahto) ryhmän jäsenet, kannattivat terrorismia. Plehanov jäi Tšornyi peredel -ryhmän johtoon, joka hylkäsi terrorismin ja levitti propagandaa työläisten ja talonpoikien keskuudessa.

Plehanov karkotettiin Venäjältä 1880. Hän muutti Länsi-Eurooppaan, ja alkoi perehtyä Karl Marxin ja Friedrich Engelsin teorioihin. Tämä sai hänet hylkäämään narodismin ja ryhtymään marxilaiseksi.

Vuonna 1883 hän perusti Sveitsissä Osveboždenie Truda (Освобождение труда) -ryhmän, joka toi marxilaisuuden Venäjän vallankumouksellisten keskuuteen. Ryhmän hajottua hän liittyi sosiaalidemokraatteihin. Hän kirjoitti puolueen ohjelman kaksi luonnosta vuosina 1883 ja 1885. Plehanov on ensimmäinen marxilainen, joka käytti käsitettä dialektinen materialismi.

Hän vastusti vallankumouksen etujoukkoajatusta, että pieni ryhmä kaappaisi vallan tsaarilta, ja sanoi sen johtavan vain autoritaarisen hallinnon korvaamiseen toisella ja päättyvän "patriarkaaliseen autoritaariseen kommunismiin". Vuonna 1903 puolueen toisessa kokouksessa Plehanov pysyi kannassaan ja liittyi Juli Martovin kanssa menševikkeihin, Leninin johtaman ryhmän muodostaessa bolševikit. Hän pysyi Iskra-lehden johdossa ja hyökkäsi lehden välityksellä Leniniä ja bolševikkeja vastaan.

Plehanov ei kantojensa vuoksi innostunut vuoden 1905 vallankumouksesta ja ensimmäisen maailmansodan aikana hän näki isänmaan puolustamisen olevan välttämätöntä sosialismin kannalta, sillä voittoisa sota helpottaisi vallankumouksen toteuttamista. Lenin taas näki paremmaksi, että Venäjä kärsisi tappion.[1] Hän kuoli toukokuussa 1918 tuberkuloosiin Terijoella Suomessa.

Moskovan kauppakorkeakoulu on vuodesta 1924 kantanut Plehanovin nimeä (ven. Российская экономическая академия им. Г. В. Плеханова). Se on perustettu vuonna 1907 nimellä Moskovan kauppainstituutti. Vuonna 1919 nimeksi tuli Moskovan kansantaloudellinen Karl Marx -instituutti, vuonna 1924 Kansantaloudellinen Plehanov-instituutti ja vuonna 1992 Plehanovin venäläinen talousakatemia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Heikki Kirkinen (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 279, 316. Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X.