Georgi Plehanov
Georgi Valentinovitš Plehanov (ven. Гео́ргий Валенти́нович Плеха́нов; 11. joulukuuta (J: 29. marraskuuta) 1856 Gudalovka, Lipetskin alue – 30. toukokuuta (J: 17. toukokuuta) 1918 Terijoki, Suomi) oli venäläinen vallankumouksellinen ja marxilaisuuden teoreetikko. Hän oli yksi Venäjän sosiaalidemokraattisen liikkeen perustajia ja toimi sen menševikkisuunnan johtajana[1]. Plehanov vaikutti suuresti marxismin filosofiaan ja sen käsitykseen uskonnon ja taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Plehanov oli alun perin narodnikki, Zemlja i volja -liikkeen (Maa ja vapaus) jäsen ja myöhemmin sen johtaja. Hän oli ensimmäinen marxilaisen liikkeen organisaattori Venäjällä.[1]
Hän oli yksi puhujista Venäjän ensimmäisessa poliittisessa mielenosoituksessa 6. joulukuuta 1876 Kazanin tuomiokirkon edessä Pietarissa. Neljänsadan hengen kokoontumisessa yksi työläisistä, J. Potapov, heilutti punaista lippua. Heistä 31 pidätettiin, näistä viisi karkotettiin 10–15 vuodeksi Siperiaan, kymmenen karkotettiin ja kolme (mukaan lukien Potanov) suljettiin viideksi vuodeksi luostariin.
Lokakuussa 1879 Maa ja vapaus hajosi kahteen ryhmään. Enemmistö, Narodnaja volja (Kansan tahto) -ryhmän jäsenet, kannattivat terrorismia. Plehanov jäi Tšornyi peredel -ryhmän johtoon, joka hylkäsi terrorismin ja levitti propagandaa työläisten ja talonpoikien keskuudessa.
Plehanov karkotettiin Venäjältä 1880. Hän muutti Länsi-Eurooppaan, ja alkoi perehtyä Karl Marxin ja Friedrich Engelsin teorioihin. Tämä sai hänet hylkäämään narodnikkilaisuuden ja ryhtymään marxilaiseksi.
Vuonna 1883 hän perusti Sveitsissä Osveboždenie Truda -ryhmän, joka toi marxilaisuuden Venäjän vallankumouksellisten keskuuteen. Ryhmän hajottua hän liittyi sosiaalidemokraatteihin. Hän kirjoitti puolueen ohjelman kaksi luonnosta vuosina 1883 ja 1885. Plehanov on ensimmäinen marxilainen, joka käytti käsitettä dialektinen materialismi.
Hän vastusti vallankumouksen etujoukkoajatusta, että pieni ryhmä kaappaisi vallan tsaarilta, ja sanoi sen johtavan vain autoritaarisen hallinnon korvaamiseen toisella ja päättyvän ”patriarkaaliseen autoritaariseen kommunismiin”. Vuonna 1903 puolueen toisessa kokouksessa Plehanov pysyi kannassaan ja liittyi Juli Martovin kanssa menševikkeihin, Leninin johtaman ryhmän muodostaessa bolševikit. Hän pysyi Iskra-lehden johdossa ja hyökkäsi lehden välityksellä Leniniä ja bolševikkeja vastaan.
Plehanov ei kantojensa vuoksi innostunut vuoden 1905 vallankumouksesta ja ensimmäisen maailmansodan aikana hän näki isänmaan puolustamisen olevan välttämätöntä sosialismin kannalta, sillä voittoisa sota helpottaisi vallankumouksen toteuttamista. Lenin taas näki paremmaksi, että Venäjä kärsisi tappion.[1] Hän kuoli toukokuussa 1918 tuberkuloosiin Terijoella Suomessa.
Vuonna 1907 perustettu Moskovan kauppainstituutti, joka vuodesta 1918 toimi nimellä Moskovan Marxin kansantalousinstituutti, nimettiin vuonna 1924 Plehanovin mukaan Moskovan Plehanovin kansantalousinstituutiksi. Vuonna 1991 siitä tuli Venäjän Plehanovin talousakatemia ja vuonna 2010 Venäjän Plehanovin talousyliopisto.[2]
Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Plehanov, Georgi: Anarkismi ja sosialismi. Tampere: M. W. Vuolukka, 1907. OCLC 16323220.
- Plehanov, Georgi: Monistisen historiankäsityksen kehityksestä. 2. painos. Moskova: Edistys, 1975.
- Plehanov, Georgi: Taide ja kirjallisuus: Artikkelikokoelma. Moskova: Edistys, 1976. OCLC 57906408.
- Plehanov, Georgi: Marxilaisuuden peruskysymyksiä. Suomentanut Eero Juhani. Moskova: Edistys, 1978. OCLC 57992646.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Heikki Kirkinen (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 279, 316. Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X.
- ↑ Об университете | РЭУ им. Г.В. Плеханова www.rea.ru. Viitattu 6.8.2018. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georgi Plehanov Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
