Tšornyi peredel

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tšornyi peredel
Perustettu 1879
Kotipaikka Pietari (1879), Moskova (1880)

Järjestö hajosi 1881.

Tšornyi peredel (Musta jako,[1] Musta uusjako tai Maan uusjako[2], ven. Чёрный переде́л) oli Zemlja i voljan toimintaa 1870–1880-lukujen vaihteessa jatkanut venäläinen vallankumouksellinen narodnikkijärjestö.

Järjestö syntyi vuonna 1879 Zemlja i voljan hajottua. Sen nimitys perustuu ajatukseen viljelysmaan yleisestä (”mustasta”) uusjaosta. Aluksi järjestön jäsenet jatkoivat Zemlja i voljan linjoilla tuomiten Narodnaja voljan terroritoiminnan. Heidän mukaansa vallankumous saattoi tapahtua ainoastaan kansan parissa tehtävän propagandatyön avulla.[3]

Pietarissa toimineen keskuskerhon perustivat syyskuussa 1879 Georgi Plehanov, Vera Zasulitš, Lev Deitš, Pavel Akselrod, Vasili Ignatov, Osip Aptekman, Jakov Stefanovitš ja Mihail Popov.[4] Kerho julkaisi Tšornyi peredel ja Zerno -lehtiä sekä levitti propagandaa opiskelijoiden ja työläisten keskuuteen. Järjestöön kuuluvia kerhoja toimi myös Moskovassa, Harkovassa, Kazanissa, Permissa, Saratovissa, Samarassa ja muissa kaupungeissa.[3] Vuoden 1880 alussa poliisin pidätyksen uhkaamat Plehanov, Deitš, Zasulitš ja Stefanovitš muuttivat ulkomaille.[4] Tšornyi peredelin uusi johto, johon kuuluivat muun muassa Anatoli Bulanov ja Konstantin Zagorski, laajensi toimintaa työläisten parissa. Järjestön keskuspaikaksi muodostui Moskova. Keväällä 1880 Jelizaveta Kovalskaja ja Nikolai Štšedrin perustivat Kiovassa Etelä-Venäjän työväenliiton.[3]

Vuosien 1880–81 pidätykset heikensivät Tšornyi peredeliä ja osa sen jäsenistä siirtyi Narodnaja voljan kannattajiksi. Järjestö hajosi vuoden 1881 loppuun mennessä, vaikka yksittäisiä kerhoja toimi vielä 1880-luvun loppupuolella. Ulkomailla asuneet Plehanov, Deitš, Zasulitš ynnä muut luopuivat narodnikkilaisuudesta ja perustivat vuonna 1883 Venäjän ensimmäisen marksilaisen järjestön, Työn vapautus -ryhmän.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Neuvostoliiton historia: lyhyt katsaus, s. 153. Moskova: Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike, s.a.
  2. Kirkinen, Heikki (toim.): Venäjän historia, s. 253. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-15799-X.
  3. a b c d Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 29, s. 107. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1978. (venäjäksi)
  4. a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 657. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1. (venäjäksi)