Pierre-Joseph Proudhon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pierre-Joseph Proudhon
Portrait of Pierre Joseph Proudhon 1865.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 15. tammikuuta 1809
Besançon
Kuollut 19. tammikuuta 1865 (56 vuotta)
Passy ja Pariisi
Koulutus ja ura
Koulukunta Anarkososialismi, mutualismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Pierre-Joseph Proudhon (lausutaan [pʁudɔ̃] (15. tammikuuta 180919. tammikuuta 1865) oli ranskalainen ekonomisti, sosiologi sekä filosofi. Hän oli ensimmäinen, joka käytti itsestään nimitystä ”anarkisti”, ja häntä pidetään eräänä anarkismin keskeisistä teoreetikoista.[1] Proudhonista tuli Ranskan parlamentin jäsen helmikuun vallankumouksen (1848) jälkeen. Parlamentissa hän kutsui itseään "federalistiksi".

Proudhon piti työväenliittoja ja osuuskuntia parempana omaisuuden hallintamuotona kuin yksityisomistusta tai maaomaisuuden ja työpaikkojen kansallistamista. Hän toivoi, että anarkososialistinen yhteiskunta toteutettaisiin ilman pakkoa tai väkivaltaa: korkoja ja vuokria ei tulisi Proudhonin mukaan kieltää - ihmisten vain tulisi omasta tahdostaan olla pyytämättä niitä ja hankkimatta yksityisomistukseen tuotantovälineitä tai suuria omaisuuksia. Proudhon piti omaisuutta vapauden perustana.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proudhon syntyi Besançonissa 1809 vaatimattomiin oloihin.[2] Hänen isänsä oli talonpoika ja pilkkasi talonpoikien työtä valvovien suurkaupunkien rappiota ja ylellistä elämää. Proudhon ei luottanut auktoriteetteihin, mitä kuvastaa hänen täydellinen itseoppineisuutensa. Karl Marx kuvasi häntä proletaariksi, joka puhuu proletaarien puolesta.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proudhon ja hänen lapsensa.

Proudhon työskenteli nuoruudessaan työläisenä ja toimittajana. Hän oli ensimmäinen yhteiskuntafilosofi, joka käytti kirjoituksissaan sanaa ”anarkismi”, ja itseään hän nimitti ”anarkistiksi”. Hän joutui silti erimielisyyksiin Karl Marxin ja muiden anarkistien, kuten Mihail Bakuninin, kanssa vuonna 1850.lähde? Proudhon piti Marxia yhtä vakavana vihollisena kuin Ranskan yläluokkaa.

Proudhonin mielestä yhteisomistus oli epäsuotavaa ja yhteiskunnallinen vallankumous tulisi saavuttaa rauhanomaisin keinoin.

Englantilainen Godwin, ranskalainen Proudhon ja saksalainen Max Stirner muodostivat anarkismin teorian isäkolmikon 1800-luvulla.

Proudhon piti oikeudenmukaisuutta kaikkeutta hallitsevana periaatteena, joka hänen mielestään toteutuu luonnon tasapainona. Teoksessaan Qu'est-ce que la propriété? ('Mitä omaisuus on') hän perustelee lausettaan, sillä ettei kenelläkään ole ikuista omistusoikeutta.

Vartuttuaan Proudhon opiskeli latinaa ja menestyi opinnoissaan hyvin, ja hän käänsi muutamia teoksia. Hän käänsi myös ensimmäisen englanninkielisen Individualist anarchism 18 -teoksen yhdessä Benjamin Tuckerin kanssa.

Poliittinen ajattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Proudhonin sloganeista oli "Anarkia on järjestystä". Anarkistien kuuluisan tunnuksen (A-kirjain O:n sisällä) voidaan sanoa kuvaavan juuri tätä lausetta. Vielä tunnetumpi lainaus Proudhonilta on "Omaisuus on varkautta"[3], joka liittyy hänen teokseensa Mitä omaisuus on? (1840). Alussa hän kokonaan torjui omaisuuden, yksityisen ja yhteisomistetun.

Myöhemmin hän muutti mieltään ja nosti yksityisomaisuuden vapauden välttämättömäksi edellytykseksi. Tuomitessaan omaisuuden hän ajatteli lähinnä laiskaa maanomistajaa, joka hänen mielestään varasti maillaan ahkeroivilta työläisiltä.

Hänestä omalla työllä tuotettu oli oikeutettua omaisuutta. Hän laski tähän paitsi suoraan itse tehdyt tuotteet, myös omaisuutta myymällä ja ostamalla tai muuten hankitun omaisuuden, kunhan hankinnassa ei käytetty väkivaltaa. Sittemmin hän kuitenkin hyväksyi myös maanomistuksen ja jopa sen periytymisen.

Kirjassaan Théorie de la propriété hän sanoi: ”Omaisuus on ainoa voima, joka voi toimia vastavoimana valtiolle.” Yksityinen omistusoikeus luo ulkoisesta vallankäytöstä irrallisia piirejä, jotka eivät ole valtiovallan valvonnassa, ja tämä on ainoa keino taata ihmisten vapaus.

Omaisuus on yhteiskunnan spontaani luomus ja suoja kaikenvaltaavaa valtiovaltaa vastaan mutta myös luo mahdollisuuden väärinkäyttöön, riistoon ja varkauteen.

Proudhonia pidetään silti sosialistina, koska hän kannatti sitä, että työntekijät omistaisivat tuotantovälineensä, eivät kapitalistit. Hän ei hyväksynyt maan yksityisomistusta, ja tuotantovälineiden yksityisomistusta hän vastusti monella perusteella, muun muassa siksi, että se mahdollisti voiton ja työntekijöiden palkkaamisen esimiehen alaisuuteen. Hän myös halusi, että omaisuus jakautuisi melko tasaisesti.

Hän halusi lakkauttaa valtion ja sen tilalle tulisivat vapaaehtoisten muodostamat kunnat ja niiden muodostamat liitot (federaatiot).

Hän vastusti korkoa ja vuokraa mutta halusi niiden katoavan vapaaehtoisesti. Hän korosti, ettei niitä tai muutakaan vapaaehtoista toimintaa saisi kieltää lailla [4].

Proudhon ei julkisesti juurikaan vaivautunut arvostelemaan Marxia, koska tuolloin Marxia ei pidetty merkittävänä ajattelijana. Sen sijaan hän arvosteli tuolloin vaikutusvaltaisia sosialisteja. Proudhonin kirja Qu'est-ce que la propriété? sai Marxin vakuuttumaan, että yksityisomistus tulisi lakkauttaa.lähde?

Proudhonin mielestä ihminen ei ole luonnostaan hyvä tai paha, vaan ihmisen hyvyys tai pahuus juontuu ulkoisista oloista. Jotta ihmiset voisivat elää Proudhonin kuvaamassa yhteiskunnassa, heidän tulisi olla huomattavasti valistuneempia kuin nyt ja kunnioittaa muita ihmisiä suuresti, jotta hallintokoneisto kävisi turhaksi. Hallinnon tulisi olla eräänlainen julkinen tila, jossa vaihtaa mielipiteitä tärkeistä kysymyksistä. Proudhon myönsi kuitenkin utopiansa vaikeuden, sillä oikeudenmukaisuus on henkinen ominaisuus, joka kehittyy ihmisessä hitaimmin, ja sen esiin saaminen vaatii ankaraa ja tarmokasta kasvatusta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1840 Qu'est-ce que la propriété ?
  • 1842 Explications présentées au ministère public sur le droit de propriété,
  • 1846 Système des contradictions économiques ou Philosophie de la misère
  • 1851 Idée générale de la révolution au xixe siècle, choix d'études sur la pratique révolutionnaire et industrielle
  • 1853 Le manuel du spéculateur à la bourse
  • 1858 De la justice dans la révolution et dans l'Eglise
  • 1861 La Guerre et la Paix
  • 1863 Du principe Fédératif
  • 1865 De la capacité politique des classes ouvrières
  • 1866 Théorie de la propriété
  • 1870 Théorie du mouvement constitutionnel
  • 1875 Du principe de l'art
  • 1875 Correspondances

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Anarchist Encyclopedia
  2. George Woodcock: Pierre-Joseph Proudhon Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.9.2019.
  3. Anarkisti näki kommunismin umpikujan Helsingin Sanomat. 2010. Viitattu 29.9.2019.
  4. Solution of the Social Problem, 1848–49

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre-Joseph Proudhon.
  • Sutinen, Ville-Juhani (toim.): Utopiasosialistit. Suomennokset Timo Hännikäinen ym. Turku: Savukeidas, 2009. ISBN 978-952-5500-43-1.