Osallisuustalous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät
Suuntaukset ja teoriat

Kapitalistinen talousjärjestelmä
Kommunistinen talousjärjestelmä
Sosialistinen talousjärjestelmä
Korporativistinen talousjärjestelmä
Laissez-faire · Merkantilismi
Distributismi

Sektorit ja järjestelmät

Suljettu talous · Kaksoistalous
Lahjatalous · Epävirallinen talous
Markkinatalous · Sekatalous
Avoin talous · Osallisuustalous
Suunnitelmatalous · Omavaraistalous
Harmaa talous · Virtuaalitalous
Sosialistinen markkinatalous
Vihreä talous

 n  k  m 

Osallisuustalous (engl. participatory economics tai parecon), on yhteiskuntafilosofi Michael Albertin ja taloustieteilijä Robin Hahnelin ehdottama osallistuvaan demokratiaan ja ekologiseen kestävyyteen pyrkivä talousjärjestelmä. Sen määräävinä piirteinä ovat palkitseminen vaivannäön ja työn raskauden perusteella, sekä tuotannon ja kulutuksen ohjaaminen osallistuvaan päätöksentekoprosessiin, jossa talouden päätösvalta jakautuu päätösten vaikutusten mukaisesti ihmisten kesken.

Arvot ja tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osallisuustalouden mallin ohjaavat arvot ovat:

  • Omaehtoisuus: Ihmisillä pitäisi olla päätäntävaltaa suhteessa siihen, kuinka paljon päätös vaikuttaa heihin.
  • Tasavertaisuus: Palkitseminen vaivannäön (työhön käytetty aika) ja uhrauksen (työn raskaus) perusteella.
  • Solidaarisuus: Osallisuustalous pyrkii edistämään toisten huomioonottamista kietomalla ihmisten intressejä yhteen.
  • Moniarvoisuus: Talous edistää laajaa skaalaa mielipiteitä ja kulttuureja.
  • Tehokkuus: Talous toimii tehokkaasti, synnyttämättä hukkatuotantoa ja huomioiden ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin.

Keskeiset instituutiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osallisuustalous rakentaa tuotannon ja kulutuksen ympärille tietyt keskeiset instituutiot, joiden tarkoituksena on luoda yhtälaiset olosuhteet ja mahdollisuudet talouden järjestelylle:

  • työntekijöiden ja kuluttajien verkottuneet yhdistykset ja liitot
  • osallistuva suunnittelu
  • vaivannäön ja uhrauksen perusteella palkitseminen
  • tasapainotetut työkokonaisuudet (balanced job complex)

Päätöksenteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätöksenteko osallisuustalouden mallissa tapahtuu jokaisella työpaikalla työntekijöiden yhdistyksissä. Jokaisella työntekijällä on kokonaisuudessaan yhtä paljon päätäntävaltaa sekä vastuualueita. Pienemmät ryhmät eriytyvät tarvittaessa työskentelemään tiimeinä, yksikköinä ja pienempinä jaostoina. Suuremmat yhdistykset ja liitot muodostuvat jaostoista, työpaikoista sekä kokonaisista teollisuudenaloista. Pysyvää edustuksellisuutta ei ole, vaan laajempia päätöksiä tehtäessä työryhmät ja yhdistykset neuvottelevat kantansa ja lähettävät tapauskohtaisesti vaihtuvan edustajan laajemmin asiaa käsittelevään liittoon esittelemään ryhmän kannan.

Keskeinen ero osallisuustalouden päätöksentekomallissa nyky-yhteiskunnissa vallalla olevaan on päätösvallan jakautuminen päätösten oletettujen vaikutusten mukaan, kun taas markkinataloudessa päätöksentekovalta jakautuu keskeisesti toimijoiden hankkimien valta-aseman perusteella, esimerkiksi neuvotteluvoiman ja varallisuuden jakautumisen seurauksena.

Osallistuva suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritykset ja asuinalueiden kuluttajien yhdistykset ottavat osaa osallistuvaan suunnitteluun. Niiden lisäksi siihen osallistuvat myös työntekijöiden omistamien yritysten ryhmittymien alueellisia liittoumia ja kokonaisten teollisuuden alojen yhteenliittymiä, jotka puolestaan antavat kuvan tuotantotehokkuudesta ja mahdollisuuksista. Asuinalueiden lisäksi suunnitteluun osallistuu kaupunginosan, kaupungin, maakuntien yhdistyksiä, aina esimerkiksi valtiolliseen kuluttajaliittoon asti.

Näin saatavat tarkemmat arviot muodostavat samalla tarkemmat hinnat tuotannon kustannuksista. Ne palaavat tarvittaessa vielä arvioitavaksi ja eri yritykset ja yhdistykset voivat ottaa suunnitelmansa haluamallaan tavalla käytäntöön ellei suuria, kaikkia koskevia valituksenaiheita ole. Tuotantoon on mahdollista tuoda mukaan esimerkiksi ympäristöhuolenaiheet tai muut seikat, joiden ratkaiseminen riippuu tuottajien ja tuotannon vaikutukset kantavien kuluttajien (esimerkiksi louhinta-alueen tai uuden rautatien lähialueiden asukkaiden) välisistä päätöksistä.

Prosessi antaa muille yrityksille ja kuluttajayhdistyksille mahdollisuuden evätä ehdotuksia, jos ne vaikuttavat tuhlailevilta tai epäreiluilta. Mutta prosessin alussa tehdyt alkuperäiset ehdotukset ja ehdotuksiin sittemmin tehdyt korjaukset ovat täysin kunkin yrityksen ja kuluttajayhdistyksen harkinnassa. Toisin sanoen, jos yrityksen työntekijäyhdistyksen tuotantoehdotusta tai asuinalueyhdistyksen kulutusehdotusta ei hyväksytä, vain ehdotuksen tehnyt yhdistys voi korjata ehdotustaan arvioimalla hintasignaaleja haluamallaan tavalla.

Palkitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osallisuustaloudessa työstä palkitsemista ehdotetaan perustuvaksi ensisijaisesti ahkeruuteen ja työntekoon. Keskeistä tässä on sellaisten kannustimien luominen, jotka perustuvat ainoastaan seikkoihin joihin työntekijät voivat itse vaikuttaa.

Tasapainotetut työkokonaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osallisuustalouden työtehtävät jakautuvat tasapainotetuiksi työkokonaisuuksiksi, joissa jokainen työntekijä saa työtovereidensa kanssa sovituilla tavoilla erilaisia ja -laatuisia tehtäviä, joista muodostuu tasapainoinen kokonaisuus suhteessa muihin työpaikkoihin. Tasapainotetussa työkokonaisuudessa kaikki työntekijät viettävät osan ajastaan tehden haluamaansa valtauttavaa, palkitsevaa ja nautinnollista työtä, ja pienemmän osan ajastaan tehden välttämättömiä, vähemmän valtauttavia, mekaanisia ja yksitoikkoisia tehtäviä, jotka työyhteisössä koetaan vähiten mieluisiksi.

Näin välttämättömät, rutiininomaiset ja väsyttävät työt sekä erityisesti niiden aiheuttama väsymys ja turtuminen jaetaan kaikkien kesken. Samalla syntyy voimakas yhteinen halu tällaisten työtehtävien automatisointiin ja helpottamiseen. Vastaavasti, koska jokaisella on valtauttava ja palkitseva päätyö, joka tarjoaa heille päätösvaltaa ja harkintaa vaativia kokemuksia ja taitoja, kaikki ovat oletusarvoisesti yhtä päteviä tekemään päätöksiä itseään koskevista päätöksistä työpaikalla ja saamaan kaiken tarvittavan tiedon päätöksistä helposti.

Osallisuustalous osana laajempaa yhteiskunnallista visiota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelin mukaan osallisuustalouden idea on osa tasavertaisen yhteistyön aatehistoriallista jatkumoa. Kyseessä on visio taloudesta, jossa ihmiset hoitaisivat taloudellisia asioita keskinäisessä yhteistyössä demokraattisesti ja ekologisesti sen sijaan, että talous perustuisi ahneuteen, pelkoon ja keskinäiseen kilpailuun. Hahnel laskee Etelä-Amerikassa laajalle levinneet osallistuvan budjetoinnin järjestelmät, "solidaarisuustalouden" ja erilaiset ympäri maailmaa levinneet osuustoiminnalliset kokeilut osaksi "tasavertaisen yhteistyön" liikettä.

Albert ja Hahnel painottavat, että osallisuustalous tarjoaa vaihtoehdon nykyjärjestelmälle vain talouden alueella, ja että se tarvitsee lisäksi uudenlaisia järjestelyjä niin politiikan kuin kulttuurinkin saralla.

Politiikan tutkimuksen professori Stephen Shalomin kehittämä päätöksentekomalli, "parpolity" (osallistava valtiomuoto), on selkein kiinteästi osallisuustalouteen linkittyvä mallinnus osallisuuden tasa-arvoon tähtäävästä päätöksenteosta, jonka keskeinen mekanismi on päätösvallan jakautuminen rakenteellisesti suhteessa sen mukaan, miten paljon päätös kuhunkin vaikuttaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Robin Hahnel: Kilpailusta yhteistyöhön - Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää. Like / Suomen Rauhanpuolustajat, 2012. ISBN 978-952-01-0828-1.
  • Chris Spannos: Real Utopia: Participatory Society for the 21st Century. AK Press, 2008. ISBN 978-1904859789.
  • Michael Albert: Parecon - Kapitalismin jälkeinen elämä. Sammakko Kustannus, 2004. ISBN 952-5194-58-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]