Social credit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Social credit on brittiläisen insinöörin Clifford Hugh Douglasin vuonna 1924 perustama distributiivinen filosofia ja yhteiskunnallinen liikehdintä, jonka tavoitteena on jakaa taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa kansalaisille. Douglasin sanoin ”social crediterit” haluavat rakentaa uuden sivilisaation, joka pohjautuu yksilön taloudelliselle perusturvalle.[1]

Social credit on pohjimmiltaan liike, jossa kansalaiset nähdään kuluttajina ja näille kuluttajille jaetaan rahaa, joka antaa kuluttajalle kulutusmahdollisuuksia. Nykyisin social credit on marginaalinen poliittinen liike. Kanadassa liike on ollut perustamisensa aikoihin Albertan provinssissa kristillinen ja konservatiivinen liike (1932) ja Brittiläisessä Kolumbiassa valtavirtaa edustava konservatiivinen liike.[2] Poliittista social credit -liikehdintää on kuvailtu myös oikeistopopulismiksi, jossa samalla tavalla kuin sosialismissa kaivataan enemmän valtaa kansalle ja vastustetaan voimakkaita eliittejä. Social creditiä kannattavien kansalaisten vastustus on kohdistunut pankkeihin.[3]

Social creditin tutkimusta ja edistämistä harjoittaa The Clifford Hugh Douglas Institute.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglas esitteli vuonna 1924 teorian “sosiaalisesta luotosta” (engl. social credit) julkaisemalla samannimisen kirjan. Social credit -puolueet ovat olleet 1900-luvulla merkittäviä Uudessa-Seelannissa (Social Credit Party), Australiassa (Douglas Credit Party) ja Kanadassa (Social Credit Party of Canada). Myös Britanniassa on ollut social credit -puolue (Social Credit Party of Great Britain and Northern Ireland). Kanadassa social credit -liikehdintä perustettiin Albertan provinssissa vuonna 1932, ja siitä kehittyi vuonna 1934 poliittinen liike Alberta Social Credit Party, joka voitti vaalit ja muodosti enemmistöhallituksen vuoden 1935 provinssivaaleissa.[2] Vuonna 1952 social credit -puolue voitti provinssivaalit Brittiläisessä Kolumbiassa ja muodosti vähemmistöhallituksen.[5]

Toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglasin mukaan tuotannon tarkoitus on kulutus. Teorian pääosa on kuukausittain jaettava “kansallinen osinko” (engl. national dividend), joka syntyy rahan luonnista ja jonka taso vaihtelee kansallisen tuotannon mukaan. Tätä kansallista osinkoa pidetään ensimmäisenä ideana helikopterirahasta.[6] Douglasin mukaan järjestelmät ovat ihmistä varten eikä ihminen järjestelmää varten, ja järjestelmät tehdään palvelemaan ihmistä, ja että järjestelien tärkein tavoite on itsensä kehittäminen, oli järjestelmä sitten uskonnollinen, poliittinen tai taloudellinen.[7] Social credit perustuu luoton (engl. credit) kansanvaltaiseen hallintaan, eikä pyrkimyksenä ole kansallistaa (ottaa valtion haltuun) teollisuutta. Yritystoiminta on social creditissä yksityistä, ja talous perustuu markkinatalouden periaatteeseen, ja näin kysyntä muodostuu vapaasti. Douglasin mukaan kuluttajat luovat tuotannon käyttämällä rahaa jonka voi ajatella "rahalliseksi äänestyslipukkeeksi".

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Douglas, C. H. (1954). "Cover". The Douglas Quarterly Review. The Fig Tree, New Series. 1 (June). Belfast, Northern Ireland: K.R.P. Publications (published 1954–55). Cover.
  2. a b Social Credit, thecanadianencyclopedia.ca
  3. Populism, thecanadianencyclopedia.ca
  4. Social Credit, The Clifford Hugh Douglas Institute
  5. Gordon Hak, "Populism and the 1952 Social Credit Breakthrough in British Columbia." Canadian Historical Review (2004) 85(2): 277-296. Issn: 0008-3755 Fulltext: in Project Muse; Donald E. Blake, R. K. Carty, Lynda K. Erickson, Grassroots Politicians: Party Activists in British Columbia. (1991) s. 55
  6. Helicopter money and basic income: friends or foes? Basic Income News. 25.3.2017.
  7. C. H. Douglas: {{{Nimike}}}, s. 18. Fifth Authorised. Bloomfield Books, 1974. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.11.2008).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bob Hesketh: Major Douglas and Alberta Social Credit. ISBN 0802041485
  • Alvin Finkel: The social credit phenomenon in Alberta. Univ. of Toronto Pr., Toronto 1989. ISBN 0-8020-5821-3
  • Stan Persky: Fantasy government: Bill Vander Zalm and the future of social credit. New Star Books, Vancouver 1989. ISBN 0-919573-98-3
  • Frances Hutchinson, Brian Burkitt: The political economy of social credit and guild socialism. Routledge, London 1997. ISBN 0-415-14709-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]