Sosialistinen markkinatalous

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät
Suuntaukset ja teoriat

Kapitalistinen talousjärjestelmä
Kommunistinen talousjärjestelmä
Sosialistinen talousjärjestelmä
Korporativistinen talousjärjestelmä
Laissez-faire · Merkantilismi
Distributismi

Sektorit ja järjestelmät

Suljettu talous · Kaksoistalous
Lahjatalous · Epävirallinen talous
Markkinatalous · Sekatalous
Avoin talous · Osallisuustalous
Suunnitelmatalous · Omavaraistalous
Harmaa talous · Virtuaalitalous
Sosialistinen markkinatalous
Vihreä talous

 n  k  m 

Sosialistinen markkinatalous tai markkinasosialismi on aatesuunta, jossa pyritään saamaan tuotantovälineet yhteiskunnan haltuun, kuitenkin ylläpitäen kannustimia, jossa hinnanmuodostusta säätelevät vapaa kysyntä ja tarjonta. Se on kompromissi suunnitelmatalouden ja markkinatalouden välillä. Siinä yritykset ovat julkisessa omistuksessa, mutta tuotantoa ja kulutusta ohjaavat markkinavoimat valtion suunnitelmien sijasta. Siinä valtio omistaa useita tärkeimpiä voimavaroja ja käyttää päätöksenteossaan keskussuunnittelua[1]. Järjestelmässä käytetään rahallisia kannustimia tehokkuuden edistämiseksi valtion työntekijöiden keskuudessa.[2][1]

Sosialistista markkinataloutta on kokeiltu muun muassa Kiinan kansantasavallassa ja Valko-Venäjällä. Aikaisemmat kehitetyt mallit olivat Enrico Baronen (1908) ja Oscar R. Langen (1936). Muita sosialistisen markkinatalouden kokeiluja olivat Jevsei Libermanin Neuvostoliitossa ja Erich Apelin DDR:ssä 1960-luvun alussa. Unkarissa tutustuttiin markkinasosialismiin "gulassikommunismin" nimellä sekä Tšekkoslovakiassa ja Jugoslaviassa 1970- ja 1980-luvuilla. Myös Vietnam ja Laos ovat kutsuneet itseään markkinasosialismin järjestelmiksi. Nykyisin termillä on vain vähäinen merkitys.

Ensimmäinen markkinasosialismin kokeilu Neuvostoliitossa toteutettiin Uusi talouspolitiikka eli NEP-politiikkana 1920-luvulla. Markkinasosialismia kokeiltiin myös perestroikan aikana.

Kiinan sosialistinen markkinatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deng Xiaopingin aloittama uudistuspolitiikka on johtanut ehkä maailman suurimman talouskasvun toteutumiseen Kiinassa. Kiinan keskimääräinen talouskasvu on ollut yli 9 prosenttia vuodessa. Talouskasvu on saatu aikaan sallimalla yksityinen omistus ja tuotanto valtion ohjauksessa. Vuonna 1993 Kiinan perustuslakia muutettiin korvaamalla suunnitelmatalous käsitteellä sosialistinen markkinatalous.

Kiinan siirtyminen sosialistiseen markkinatalousjärjestelmään alkoi jo 1970-luvulla. Perusajatus oli siirtyminen ns. vastuujärjestelmään maataloudessa vuosina 1979–1984. Valtiolle myytiin sadosta sovittu määrä ja lopun sadosta sai myydä yksityisesti vapaalla hinnalla ns. markkinahinnalla. Kiinan maatalouden tuotto nousi lähes 8 prosenttia. Teollisuudessa siirryttiin vastuujärjestelmään vuosina 1984–1985. Merkittävin muutos on se, että valtion suurteollisuuden oheen kasvoi yhä enemmän paikallistason omistusta ns. kollektiivista teollisuutta sekä jopa yksityistä elinkeinotoimintaa. Ulkomaisen pääoman sijoitusten tulo Kiinaan vuonna 1991 tuonnin vapauttamisen jälkeen kiihdytti talouskasvua. Kiinasta tuli vuonna 2001 Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen, ja valtionyhtiöitä on ryhdytty sopeuttamaan markkinatalouteen. Kiina avasi lopullisesti rahoitusmarkkinansa ulkomaisille pankeille joulukuussa 2006.

Kiinan 500 suurimmasta yrityksestä (jotka tuottavat yli 80 % BKT:sta) vuonna 2007 349 yritystä on valtion omistuksessa tai valtion hallinnoimia. Yksityisomisteisia yrityksiä oli 89.[3]

Markkinasosialismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkinasosialismi on lähinnä läntisten marxistien Neuvostoliiton mallin mukaisen suunnitelmatalouden kriisin jälkeen kehittämä oppi, jossa toteutuisi tasa-arvon periaate taloudessa, kuitenkin markkinoiden säädellessä yhteiskuntaa.

Myös Kiinaa, Vietnamia ym. on kutsuttu markkinasosialistisiksi maiksi, mutta niitä voidaan pitää kapitalistisina talouksina, joita hallitsevat kommunistiset puolueet. Jugoslaviaa pidettiin pitkään esimerkkinä markkinasosialismista, mutta kommunistinen puolue puuttui voimakkaasti sen talouden toimintaan, eikä esimerkiksi osavaltojen välistä kilpailua sallittu. Lisäksi Jugoslavian talouteen sisältyi markkinoille vieraita ominaisuuksia, kuten työläisten itsehallinto, joka lainasi oppejaan pikemminkin anarkismista kuin markkinoitten soveltamisesta sosialistiseen talouteen.

Varsinaisesti markkinasosialismin isä on Oscar Lange, joka yhdessä kapitalististen vastapuoltensa kanssa kävi väittelyn markkinamekanismien käytöstä sosialismissa 1930-luvulla.[4]

Tästä onkin ottanut esimerkin markkinasosialismin ehkä tärkein edustaja John E. Roemer, joka kirjassaan A Future For Socialism[5] kuvaa markkinoiden hallitsemaa tasa-arvoista yhteiskuntaa nykyaikaisen kansantaloustieteen keinoin.[6]

Markkinasosialismia on haukuttu sekasikiöksi ja toisaalta vain askeleen päässä kapitalismista olevaksi järjestelmäksi. Se muistuttaakin paljon esimerkiksi Pierre-Joseph Proudhonin ajatusta kansanpankista, jota vastaan Karl Marx suuntasi ajatuksensa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Encarta Dictionaries: market socialism. Sitaatti: "socialism with capitalist incentives: an economic system based on government ownership of many critical resources, the use of central planning and decision making, and monetary incentives for government workers to encourage efficiency". Encarta Multimedia Encyclopedia, Microsoft® Student 2009 [DVD], Microsoft Corporation, 2009. (englanniksi)
  2. market socialism. Sitaatti: "economic system representing a compromise between socialist planning and free enterprise, in which enterprises are publicly owned but production and consumption are guided by market forces rather than by government planning. A form of market socialism was adopted in Yugoslavia in the 1960s in distinction to the centrally planned socialism of the Soviet Union. A similar development occurred in Hungary during the late 1960s and early 1970s.". Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite, 2015. ISBN 978-1625132963. (englanniksi)
  3. Kiinan 500 suurinta yritystä tuotti yli 80% viime vuoden BKT:sta Radio86. Viitattu 28.10.2007.
  4. Lange, Oscar - Taylor Fred M.: On the Economic Theory of Socialism, University of Minnesota, 1938
  5. Roemer, John E.: A future for socialism, Harvard University Press,Cambridge, Massachusetts, 1994
  6. Keskustelua Roemerin ehdotuksesta: Wright, Erik Olin (ed.): Equal Shares - Making Market Socialism Work, Verso, London-New York, 1996

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]