Kulutus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kulutusta taloudessa. Polttoaineenkulutuksesta, katso ajoneuvon polttoaineenkulutus.
Tuotannon ja kulutuksen teoria

Kulutus on taloustieteessä jonkin hyödykkeen käyttämistä ja nauttimista yleensä muussa kuin tuotantotarkoituksessa. Se osa tuloista, jota ei kuluteta, on säästöä. Kulutuksen tekijää kutsutaan kuluttajaksi.

John Maynard Keynes kehitti kulutusfunktion käsitteen. Kulutusfunktio C(Y) kertoo kulutuksen määrän tulojen Y funktiona. Kulutuksen muutosta tulojen muuttuessa dC/dY kutsutaan rajakulutusalttiudeksi.

Keynesin mukaan kulutusfunktio määräytyisi seuraavien lakien mukaan:

  • kulutus lisääntyy tulojen kasvaessa
  • kulutuksen osuus laskee tulojen kasvaessa

Lineaarisen kulutusfunktion tapauksessa C = a + bY voidaan havainnollistaa lakien vaikutusta seuraavasti. Tällöin rajakulutusalttius b on välillä 0 ja 1 sekä vakio a > 0.

Kuluttajaliike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuluttajuuteen voidaan liittää ajatus, että kaikki työlliset ovat tuottajiakenen mukaan?. Voidaan ajatella että suuryrityksen johtaja voisi hyvinkin liittyä tai kuulua kuluttajaliikkeeseen. Kuluttajaliike ei kyseenalaista kuluttamista itseään. Kuluttaminen on kuluttajaliikkeelle itseisarvo. Kuluttajaliikkeelle on sitä vastoin tyypillistä, että se vaatii parempia tuotteita, käyttöohjeita, asiallisempaa tiedottamista pelkän mainonnan asemasta.[1]

Kuluttajuuden peruste on massatuotanto, joka tuottaa paljon samanlaista, samanlaatuista tavaraa. Kuluttaja on hahmo, joka yrittää tehdä distiktiota. Kuluttaja uusien luotujen, keksittyjen tarpeiden kantaja, kuluttaja haaveilee uudesta tuotteesta (vrt. hedonismi). Voidaan nähdä, että kuluttamiseen liittyy tietty tuhoamisen tarve: henkilö, joka tuhoaa suuremman määrän omaisuutta (~rahaa) on sitä suurempi (kuluttaja).[1]

Kuluttamisen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuluttaja tai kulutustoiminnan kritiikin alku voidaan nähdä Rousseaussa, joka näki kuluttamisen symboliseksi, statukseksi ja turhamaisuudeksi, ja josta pääsi eroon vain palaamalla alkuun (luontoon), maalaisidylliin.

Kulutusjuhla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Pankin johtaja, Rolf Kullberg lanseerasi termin kulutusjuhlat: talous voi kärsiä mikäli kulutetaan väärin so. yli varojen.

Suomessa on vuodesta 2006 toiminut sivusto www.kulutusjuhla.fi, joka kirjoittaa kuluttamisesta ja kerää kuluttajien nettikeskusteluista kommentteja. Nykyisin sivustoa ylläpitää Kulutusjuhla ry, joka on perustettu 2008. Kulutusjuhla äänestettiin Suomen parhaaksi yhteiskunnalliseksi blogiksi Digitodayn blogiäänestyksessä keväällä 2008[2].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtonen, Turo-Kimmo: Rahan vallassa: Ostoksilla käyminen ja markkinatalouden arki. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Tutkijaliitto, 1999. ISBN 952-5169-12-X.
  • Ojala, Kari: Irti tavarasta. Helsinki: Etukeno, 2009. ISBN 978-952-99593-9-6.
  • Pantzar, Mika: Kuinka teknologia kesytetään: Kulutuksen tieteestä kulutuksen taiteeseen. Hanki ja jää. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0870-8.
  • Pantzar, Mika: Tulevaisuuden koti: Arjen tarpeita keksimässä. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16693-X.
  • Naish, John: Riittää jo – Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa (Enough – Breaking Free From the World of More). Kääntänyt Heli Naski. Atena, 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]