Terveystaloustiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terveystaloustiede analysoi ja arvioi koko terveydenhuoltojärjestelmän toimintaa ja toimivuutta taloustieteen näkökulmasta.[1][2]

Terveystaloustieteen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveystaloustiede soveltaa taloustieteen tutkimusmenetelmiä terveydenhuollon tutkimuksessa. Terveyteen ja terveydenhuoltoon liittyy taloustieteen soveltamisen näkökulmasta tärkeitä erityispiirteitä. Sairastumiseen ja hoitojen vaikuttavuuteen liittyy paljon epävarmuutta ja usein sairastumiseen liittyy korkeita terveydenhuollon kustannuksia tai ansionmenetyksiä. Näitä molempia taloudellisia menetyksiä vastaan useimmat kuluttajat haluavat vakuutuksen. Suomalainen verorahoituskin toimii terveysvakuutuksena.

Toinen terveyspalvelujen erityispiirre on epävarmuudesta syntyvä tiedon tarve. Terveydenhuollon ammattilaiset tietävät potilasta enemmän sairauksista, terveyspalveluista ja niiden tuottajista kuin potilaat (=tiedon epäsymmetria). Ajatellaan, että terveyspalvelujen käyttäjät eivät täysin pystykään arvioimaan palvelujen laatua. Siksi esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten koulutusvaatimuksia säädellään, tuottajia valvotaan ja lääkkeiden on osoitettava turvallisuus ja vaikuttavuus ennen markkinoille pääsyä. Terveydenhuollon erityispiirteiden takia (kollektiivinen rahoitus, kuluttajien epätäydellinen tietämys) ei terveydenhuolto toimi markkinaperusteisesti.

Kuviossa 1 on esitetty Alan Williamsin (1987) [3] jäsennys terveystaloustieteen tutkimuksesta, joka kuvaa terveyteen ja terveydenhuoltoon liittyviä teemoja (A-G), joihin terveystaloustiede soveltaa taloustieteen käsitteitä, teorioita ja menetelmiä.

A)    Terveyteen vaikuttavat muutkin tekijät kuin terveydenhuolto. Terveystaloustieteessä tutkitaankin miten esimerkiksi kulutustottumukset, koulutus ja tulot ovat yhteydessä terveyteen.

B)     Terveys käsitteenä on määritelty monella tieteenalalla. Terveystaloustieteessä pääpaino on ollut terveydentilan käsitteellistämisessä arviointitarpeisiin, jotta terveydentilan muutoksia voidaan verrata eri potilasryhmien tai hoitojen välillä. Terveystaloustieteessä on kehitetty terveyteen liittyvän elämänlaadun mittareita. Kansainvälisesti käytetyimpiä ovat EQ-5D ja Suomessakin on kehitetty 15D-mittaristo[4].

C)     Terveystaloustieteessä tutkitaan, miten terveydentila ja muut terveyteen vaikuttavat tekijät (Kuvio 1, A ja B) liittyvät terveyspalvelujen kysyntään. Mikä merkitys palveluiden tai hoidon hinnalla tai saatavuudella on palvelujen kysyntään. Terveyspalvelujen kysyntä eroaa taloustieteessä tavallisesti tarkastelujen hyödykkeiden kysynnästä. Potilas (kuluttaja) ei useinkaan pysty arvioimaan terveydentilaansa eikä hoidon tarvetta tai hoidon vaikuttavuutta. Potilas käyttää terveydenhuollon ammattilaista/asiantuntijaa, saadakseen tarpeellisen ja sopivan hoidon. Potilaan ja ammattilaisen välille syntyy taloustieteen termein agenttisuhde, ammattilainen tietää terveydestä ja hoidoista enemmän kuin potilas. Pääsääntöisesti potilas ei myöskään itse maksa hoidon kustannuksia. Palvelujen ja lääkkeiden hintoja tuetaan yhteiskunnan varoin.

D)    Terveyspalvelujen tarjontaa koskevat esimerkiksi tutkimukset tuotantokustannuksista, tuotantoteknologioiden vertailu, terveydenhuollon tuotantopanokset ja niiden markkinat, kuten esimerkiksi työmarkkinat, laite- ja lääkemarkkinat. Myös tuottajien maksujärjestelmät ja kannustimet kuuluvat tähän teemaan.

E)     Terveydentilan muutoksen ja siihen liittyvän elämänlaadun muutoksen arviointi on tärkeä erityisesti hoidon ja palvelujen taloudellisessa arvioinnissa. Se keskittyy vertaamaan vaihtoehtoisia prevention, diagnostisoinnin, hoidon ja kuntoutuksen käytäntöjä. Lääketaloustiede keskittyy lääkkeiden taloudelliseen arviointiin. Evelyn Forget (2004) [5] on analysoinut terveystaloustieteen kehitystä kriittisesti, erityisesti siitä näkökulmasta, miten taloudellisessa arvioinnissa sovelletaan taloustieteessä kehitettyjä teorioita ja käsitteitä.

Kuvio 1. Alan Williamsin  (1987) jäsennys terveystaloustieteen tutkimuksesta.

F)     Williams käsitteli markkinoita tarkastelemalla sitä, miten markkinat tasapainottuvat silloin kun hyödykkeen hinta ei sitä tee. Terveydenhuollossa palvelujen ja hoidon hinta on useimmiten tuettu, subventoitu. Palveluiden käyttömahdollisuudet ovat usein rajoitetut ja niiden saatavuutta säädellään. Palvelun käyttäjä kohtaa näin odottamisesta aiheutuvia ei-rahallisia kustannuksia. Lisäksi palvelujen käyttöön liittyy matka- ja aikakustannuksia. Palvelujen saatavuus voi olla riippuvainen terveydenhuollon ammattilaisen arvioimasta tarpeesta. Myös tuottajia säädellään, mikä vaikuttaa saatavilla oleviin palveluihin. Markkinoiden tutkimukseen liittyvät Williamsin esittämien teemojen lisäksi markkinarakenne, kilpailu ja valinnanmahdollisuudet.

G)    Palvelujärjestelmien suoriutumisen arviointi voi liittyä esimerkiksi alueellisten hoitokäytäntöjen tai palvelujen saatavuuden vertailuun. Myös kansainvälisiä vertailuja[6] palvelujärjestelmistä tehdään ja esimerkiksi OECD tuottaa maaraportteja[7]. Terveydenhuollon rahoitusta, järjestämisen velvoitetta tai mahdollisuutta sekä maksujärjestelmiä ohjataan poliittisesti säädöksillä ja ohjauksella. Nämä säädökset vaikuttavat erityisesti terveyspalvelujen tuottajien kannustimiin (insentiiveihin).

Terveystaloustieteen tutkimus ja opetus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suurin terveystaloustieteen tutkimusyksikkö on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Sosiaali- ja terveystaloustieteen yksikkö (CHESS) perustettiin 2002. THL:n organisaatiomuutosten myötä terveystaloustieteeseen liittyvää tutkimusta tehdään nykyään pääasiassa Terveystaloustiede ja palveluiden oikeudenmukaisuus -yksikössä. THL:n tutkimus keskittyy teemoihin: Terveys- ja sosiaalipalvelujen rahoitus, Taloudelliset kokonaisvaikutukset ja tulevaisuuden haasteet, Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän suorituskyky ja Palveluiden oikeudenmukaisen jakautumisen tutkimus.

Yliopistoihin perustettiin ensimmäiset professuurit 1997 Kuopioon, Tampereelle ja Helsinkiin. Itä-Suomen yliopistossa on sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella yli kymmenen hengen tutkimusryhmä. Professuureja on Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Aalto yliopistossa.

Opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen suomenkielinen oppikirja ilmestyi vuonna 1987 [8], jossa pääpaino oli taloudellisessa arvioinnissa. Sen osuutta supistettiin seuraavaan oppikirjaan vuonna 1997[9], jossa käsiteltiin laajemmin vakuutuksia, oikeudenmukaisuutta, kysynnän säätelyä sekä kilpailua. Uusin oppikirja on vuodelta 2006.[10]

1970 Kuopion yliopistossa aloitettiin terveystaloustieteen opetus, tutkinnon pääaine se ollut vuodesta 1993. Terveystieteen maisterin tutkinnon terveystaloustiede pääaineena voi suorittaa Terveystaloustieteen maisteriohjelmassa Itä-Suomen yliopistossa. Yksittäisiä terveys-, sosiaali- ja lääketaloustieteen kursseja on useissa yliopistoissa, myös lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Terveystaloustieteen jatko-opintoja on tarjolla Itä-Suomen yliopistossa (WELMA tohtoriohjelma), Turun yliopistossa (Kliininen tohtoriohjelma). Tohtorin tutkintoja terveystaloustieteen aiheista on tehty muissakin yliopistoissa kuten Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveyteen liittyvää taloustieteellisiä tutkimuksia on tehty pitkin taloustieteen historiaa. Terveystaloustieteen kehittyminen alkoi pikkuhiljaa ja ensimmäinen terveydenhuollon talouteen keskittyvä laitos AMA Bureau of Medical Economics perustetiin vuonna 1931. Taloustieteilijöiden mielenkiinto terveydenhuoltoa kohtaan kasvoi USA:ssa erityisesti 1950-60 luvuilla terveydenhuollon teknologioiden kehittymisen, kustannusten nousun ja ensimmäisten isojen julkisesti rahoitettujen vakuutusjärjestelmien myötä.

Ensimmäiset tieteelliset lehdet perustettiin 1970-luvulla. Euroopassa merkittävä askel oli terveystaloustieteen yksikön (Centre for Health Economics) perustaminen Yorkin yliopistoon vuonna 1983.

Suomalaiseen terveystaloustieteen kehitykseen on vaikuttanut erityisesti Yrjö Jahnssonin säätiön suomalaisten taloustieteilijöiden jatko-opintoihin Yorkin yliopistossa. Edelleen säätiö rahoittaa myös terveystaloustieteen tutkimusta.

Terveystaloustieteen Seura on perustettu 1992. Seura järjestää vuosittain terveystaloustieteen päivän, joka kokoaa terveystaloustieteilijöiden lisäksi runsaasti terveystaloustieteen tutkimuksesta kiinnostuneita sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksessa, hallinnossa ja käytännössä työskenteleviä.

Wagstaff ja Culyer (2012)[11] analysoivat taloustieteen EconLit julkaisutietokannassa olevat terveystaloustieteen julkaisuja siteerausten lukumäärän perusteella. Siteerauksiin perustuvien tulosten rinnalla he esittelivät aiemmin, vuonna 2004 tehdyn kyselyn perusteella terveystaloustieteen opettajille tärkeimpiä julkaisuja. Tähän on listattu ”klassikkoina” molemmista viisi tärkeintä julkaisua aakkosjärjestyksessä. Osa oli molemmissa sijoilla 1-5 (merkitty *:llä).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Terveystaloustiede Web Archive: Terveystaloustieteen seura. Viitattu 19.6.2016.
  2. Terveystaloustiede 18.4.2016. Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö. Viitattu 19.6.2016. [vanhentunut linkki]
  3. Williams, Alan: Health Economics: The Cheerful Face of the Dismal Science? Teoksessa Being Reasonable about the Economics of Health, s. 45. Edward Elgar Publishing, 1997.
  4. Ulla Korpilahti: 15D -terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioiva mittari Terveysportti. 31.10.2013. Duodecim. Viitattu 17.11.2022.
  5. Forget, Evelyn: Contested Histories of An Applied Field: The Case of Health Economics. History of Political Economy 36(4): 617-637, 2004. Duke University Press.
  6. Häkkinen, Unto; Iversen, Tor; Ljungvall, Åsa: Editorial: Nordic Health Systems Comparison Nordic Journal of Health Economics, Vol. 6(2018), No. 2, pp. 7-9. 2018. Nordic Journal of Health Economics. Viitattu 17.11.2022.
  7. Suomi: Maan terveysprofiili 2019 Suomi: Maan terveysprofiili 2019. 28.11.2019. OECD. Viitattu 17.11.2022.
  8. Sintonen, Harri; Pekurinen, Markku; Jämsén, Raimo; Linnakko, Eero; Vinni, Kari: Terveystaloustiede. WSOY, 1987.
  9. Sintonen, Harri; Pekurinen, Markku; Linnakko Eero: Terveystaloustiede. WSOY, 1997.
  10. Sintonen, Harri; Pekurinen, Markku: Terveystaloustiede-digikirja. WSOY, 2006.
  11. Wagstaff, Adam; Culyer, Anthony, J.: Four decades of health economics through a bibliometric lens Journal of Health Economics. 3.2012. ScienceDirect. Viitattu 17.11.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Health Economics. Terveystaloustieteen tutkimuksia, National Bureau of Economic Research]
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.