Jeremy Corbyn

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jeremy Corbyn
Official portrait of Jeremy Corbyn crop 2.jpg
Oppositiojohtaja
12.9.2015 –
Monarkki Elisabet II
Pääministeri David Cameron
Theresa May
Edeltäjä Harriet Harman
Työväenpuolueen johtaja
12.9.2015 –
Edeltäjä Ed Miliband
Kansanedustaja
9.6.1983–
Ryhmä/puolue Työväenpuolue
Vaalipiiri Islington North
Henkilötiedot
Syntynyt 26. toukokuuta 1949 (ikä 70)
Chippenham, Wiltshire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Asuinpaikka Islington, Lontoo
Arvonimi The Right Honourable
Puoliso Jane Chapman (1974–79)
Claudia Bracchitta (1987–99)
Laura Álvarez (2013–)
Lapset 3 poikaa
Tiedot
Puolue Työväenpuolue
Aiheesta muualla
www.jeremycorbyn.org.uk

Jeremy Bernard Corbyn (s. 26. toukokuuta 1949 Chippenham, Wiltshire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen poliitikko.[1] Hänet valittiin Britannian työväenpuolueen puheenjohtajaksi syyskuussa 2015.[2] Corbyn on ollut kansanedustaja vuodesta 1983.[1]

Työväenpuolueen puheenjohtaja Ed Miliband erosi tehtävästään puolueen hävittyä vuoden 2015 parlamenttivaalit. Corbyn nousi yllättäen seuraajasuosikiksi, vaikka häntä pidetään äärivasemmistolaisena.[3][4] Corbynin äänimäärä puolueen jäsenäänestyksessä oli 59,5 prosenttia Blairin suunnan Liz Kendallin jäädessä alle viiteen prosenttiin. Le Monde diplomatique -lehden toimittaja Alex Nunnsin arvion mukaan Corbynin kannattajista noin kolmasosa on koulutettuja työttömiä, kolmasosa sodanvastustajia – on muistettava, että Stop the War Coalition järjesti vuonna 2003 Britannian historian suurimman mielenosoituksen, johon osallistui yli kaksi miljoonaa sodanvastustajaa – ja kolmasosa ammattiyhdistysväkeä, jotka kokevat Työväenpuolueen mennen liian oikealle thatcherilaisissa yksityistämisaalloissa. Vain parlamenttiryhmässä on merkittävää blairilaista vastustusta.[5] Corbyn sanoo olevansa sosialisti ja kannattavansa radikaalia talouspolitiikkaa.[6]

Corbyn kannattaa korkeita veroja ja menoja, rautateiden ja sähköntuotannon kansallistamista – edeltäjänsä Clement Attleen tapaan – sekä joidenkin hiilikaivosten avaamista uudelleen tulevaisuudessa, mutta vain mikäli hiilen poltto tapahtuisi hiilineutraaleilla menetelmillä. Pankkeja ja suuryrityksiä valvottaisiin tiukasti ja kansallinen investointipankki alkaisi rahoittaa perusrakennetta. Myös Lontoon Cityn finanssivaltaa Corbyn haluaa suitsia. Vähemmistöjen ja mielenterveysongelmaisten asemaa parannettaisiin. Nykymuotoista Euroopan unionia Corbyn pitää liian uusliberalistisena. Erityisesti Corbyn haluaa vetää Britanniaa ulos sodista ja asevarustelusta.[3][4][5]

The Guardianin toimittaja Mary Dejevsky arvioi, että Milibandiakin vasemmistolaisemman Corbynin voitto saattaa tehdä tilaa keskustan liberaalidemokraateille.[7] Toisaalta kaksipuoluejärjestelmää suosivassa vaalijärjestelmässä liittolaisia voikin Corbynille löytyä esimerkiksi Natalie Bennettin johtamista vihreistä, joilla on samansuuntaisia tavoitteita.[5]

Lähes 6 500 venäläistä Twitter-tiliä, ainakin osa botteja, ylisti Corbyniä ja arvosteli konservatiiveja vaikuttaakseen vuoden 2017 parlamenttivaaleihin, todetaan Swansean yliopiston ja Sunday Times -lehden tutkimuksessa.[8] Ne tavoittivat miljoonia äänestäjiä yrityksessään kääntää vaalien voitto Työväenpuolueelle.[9] Vaaleissa konservatiivit menettivät 12 paikkaa ja joutuivat ottamaan tuekseen (pienen) Pohjois-Irlannin unionistipuolueen (DUP) jatkaakseen vallassa.[10]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2014 Corbyn piti Yhdysvaltoja syyllisenä Ukrainan kriisiin ja Venäjää provokaation uhrina.[11] Brittitoimittaja Edward Lucasin mukaan Corbynin "anti-imperialismi" ei ulotu Ukrainaan.[12] Harkovan ihmisoikeusryhmä arvosteli Corbyniä ihmisoikeuksien halventamisesta.[13]

Corbyn on ilmaissut sympatiansa Venezuelalle[14]. Hän on painottanut tarvetta yhteiseen keskusteluun Hamasin ja Hizbollahin kanssa rauhan saavuttamiseksi.[15]

Corbyn on ilmoittanut olevansa hyvin pasifistinen. Työväenpuolueen sisällä häntä on kuitenkin arvosteltu IRA:n poliittisen siiven, Sinn Féinin, tukemisesta ja yhteistyöstä IRA:n entisten jäsenten kanssa.[16][17][18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jeremy Corbyn Britannica.com. Viitattu 24.6.2016. (englanniksi)
  2. Kokkonen, Yrjö: Britannian työväenpuolueen johtajaksi Jeremy Corbyn Yle Uutiset. 12.9.2015. Viitattu 12.9.2015.
  3. a b Sipilä, Anna-Mari: Nyt kiinnostaa sosialismi – vasemman laidan Corbyn on suosikki Britannian työväenpuolueen uudeksi johtajaksi HS.fi. 28.8.2015. Viitattu 29.12.2015.
  4. a b The resistible rise of Jeremy Corbyn The Economist. 22.8.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  5. a b c Alex Nunns (suom. Jarkko S. Tuusvuori): Pääministeripeli alkaa. Le Monde diplomatique, 5/2015, s. 5–6. into.
  6. Settle, Michael: Corbyn: I'm a Socialist not a Unionist Herald Scotland. 18.8.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  7. Vote for Jeremy Corbyn, and help raise the Lib Dems from the dead The Guardian. 28.7.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  8. Selvitys: Venäjään yhdistetyt Twitter-tilit ilmaisivat tukeaan työväen­puolueelle vaikuttaakseen Britannian vaaleihin Helsingin Sanomat. 29.4.2018.
  9. "Exposed: Russian Twitter bots tried to swing general election for Jeremy Corbyn", The Sunday Times, 29 April 2018. 
  10. Britanniassa May jatkaa pää­mi­nis­te­ri­nä, muodostaa hallituksen Pohjois-Irlannin DUP:n kanssa Kaleva. 9.6.2017.
  11. Corbyn, Jeremy: Nato belligerence endangers us all Morning Star. 17.4.2014. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  12. Lucas, Edward: Corbyn’s friends abroad prove he’s unfit to lead The Telegraph. 26.8.2015. (englanniksi)
  13. Coynash, Halya: Why such contempt for human rights, Mr Corbyn? 28.8.2015. Kharkiv Human Rights Group. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  14. British MP Jeremy Corbyn Speaks out for Venezuela teleSURtv.net. 5.6.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  15. Labour’s Jeremy Corbyn: Why I called Hamas our friends The Jewish Chronicle. 14.7.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  16. Jeremy Corbyn Biography Politics.co.uk. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  17. Millar, Frank: Adams cancels Commons visit as Labour criticises Corbyn Irish Times. 26.9.1996. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  18. Speaker to investigate reports of 'IRA men at Westminster' Herald Scotland. 22.11.1996. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]