Imperialismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eurooppalaiset siirtomaavallat, Yhdysvallat ja Japani hallitsivat 1900-luvun alussa 85 prosenttia maailman maapinta-alasta.

Imperialismi tarkoittaa valtion pyrkimystä laajentaa omaa valtaansa, tyypillisesti sotilaallisin keinoin. Usein imperialismin tavoitteena on valtion hallitseman maa-alueen laajentaminen muiden valtioiden kustannuksella, mutta sanalla voidaan viitata myös muiden valtioiden epäsuoraan taloudelliseen ja poliittiseen alistamiseen.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset imperiumit syntyivät jo muinaisina aikoina. Erityisesti Lähi-itää ja Välimeren ympäristöä hallitsivat toisiaan seuraavat imperiumit, kuten Assyria, Persia, Aleksanteri Suuren johtamat kreikkalaiset ja myöhemmin Rooma. Myös Kiinassa syntyi jo varhain suuria valtakuntia. Uuden ajan alussa eurooppalaiset valtiot alkoivat hankkia siirtomaita Amerikasta, Intiasta ja Itä-Intiasta.[1]

1800-luvun jälkipuoliskolla alkanutta kiihkeää siirtomaiden tavoittelun kautta kutsutaan uudeksi imperialismiksi. Länsi-Euroopan perinteisten siirtomaavaltojen joukkoon liittyivät nyt myös Saksa, Italia, Japani, Venäjä ja Yhdysvallat. Aiemmin siirtomaavalta oli keskittynyt Afrikan ja Aasian rannikoille, mutta nyt eurooppalaisten valta levittäytyi myös sisämaahan. Siirtomaan asemaan joutui likimain koko Afrikka, suuri osa Aasiasta sekä useimmat Tyynenmeren saaret. Uuden imperialismin katsotaan päättyneen ensimmäiseen maailmansotaan, jonka alkaessa eurooppalaiset suurvallat, Yhdysvallat ja Japani hallitsivat noin 85 prosenttia koko maailman maapinta-alasta.[2]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kansainliitto yritti tuloksetta hillitä imperialismia. Toiseen maailmansotaan johtanutta Saksan, Italian, Neuvostoliiton ja Japanin aggressiivista laajentumispolitiikkaa voi pitää uudenlaisena imperialismina.[1]

Syyt ja vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imperialismin syistä on esitetty useita teorioita. Taloudelliset teoriat katsovat imperiumin tarjoavan emämaalle alueita, joihin se voi investoida ja viedä ylituotantoaan ja liikaväestöään. Marxilaisen tulkinnan mukaan imperialismi on kapitalismin myöhäinen vaihe ja sen väistämätön seuraus, jossa kapitalistiset taloudet kilpailevat keskenään valloittamalla käyttöönsä uusia alueita. Marxilainen teoria ei kuitenkaan selitä esimodernia imperialismia ja kommunististen valtioiden harjoittamaa valloituspolitiikkaa.kenen mukaan? Toinen näkökulma korostaa ihmisluonnon ja valtioiden taipumusta kilpailla keskenään ja levittää valtaansa. Toisinaan tähän liittyy kohtalonomainen ajatus ylivertaisten kansojen oikeudesta halita heikompiaan. Kolmas teoria korostaa imperialismin tarjoamaa turvallisuutta, kuten sotilastukikohtia, raaka-aineita, kauppareittien hallintaa ja helposti puolustettavia rajoja. Neljäs argumentti perustelee imperialismia moraalisista näkökulmista ja katsoo, että sen tavoitteena on vapauttaa vieraat kansat tyranniasta ja viedä emämaan ylivertaista järjestelmää ulkomaille. Moraalisen perustelun tueksi on toisinaan esitetty lähetystyön tarpeellisuus.[1]

Imperialismin hyödyistä on esitetty vaihtelevia näkemyksiä. Monet taloustieteilijät, kuten Adam Smith ja David Ricardo, ovat korostaneet, ettei imperialismi ole taloudellisesti kannattavaa kuin korkeintaan pienelle eliitille. Imperialismi ei myöskään yleensä ole johtanut turvallisuuden lisääntymiseen vaan pikemminkin imperiumin sisäiseen epävakauteen ja selkkauksiin kilpailevien valtioiden kanssa.[1]

Propagandassa epämieluisia valtioita ja poliitikkoja syytetään toisinaan imperialismista.[1] Sanalla onkin nykyään varsin kielteinen sävy.[3] Nykyään puhutaan usein myös uuskolonialismista, jossa aiemmat siirtomaavallat pyrkivät saamaan entisissä siirtomaissaan vaikutusvaltaa ei-sotilaallisin keinoin.[1] Samalla imperialismin käsite on laajentunut sotilaallisen ja poliittisen vaikutusvallan havittelusta sellaisiin käsitteisiin kuin kulttuuri-imperialismi ja taloudellinen imperialismi.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Imperialism. Encyclopædia Britannica, 26.2.2020. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
  2. Magdoff, Harry & McDougall, Walter A.: New Imperialism. Encyclopædia Britannica, 18.4.2021. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
  3. a b imperialism. Merriam-Webster. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Imperialismi.