Hamas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harakat al-muqāwama al-islāmiyya
حركة المقاومة الاسلامية

Hamasin logo.png

Perustettu 1987
Johto šeikki Ahmad Yasin
Abdulaziz al-Rantisi
Khalid Maš’al
Isma’il Haniyya
Mousa Mohammed Abu Marzook
Ideologia nationalismi
sunni islamismi[1]
islamilainen nationalismi [2][3][4]
islamilainen fundamentalismi
antisionismi
antisemitismi [5][6]
Toimisto Gaza
Kansanedustajat 74
Kansainväliset jäsenyydet Muslimiveljeskunta
Kotisivu www.pmo.gov.ps

Hamas (lyhenne sanoista Harakat al-muqāwamat al-islāmiyya, arab. حركة المقاومة الاسلامية‎, suom. islamilainen vastarintaliike) on palestiinalainen islamistinen järjestö ja demokraattisesti valitun Palestiinan parlamentin suurin puolue. Israel, Yhdysvallat, Kanada, Egypti ja EU on luokitellut Hamasin terroristijärjestöksi. Peruskirjansa mukaisesti Hamas vastustaa rauhanomaista ratkaisua palestiinalaiskysymykseen.[7][8] Sen tavoitteena on luoda Islamilainen valtio alueelle.[9] Kevään 2006 Palestiinan vaalien jälkeen Hamas pääsi hallitusvastuuseen. Sen vuonna 1988 kirjoitettu ja yhä voimassa oleva perussääntö viittaa Israelin valtion tuhoutumiseen ja islamilaisen valtion perustamisen.[10][11] Kesällä 2007 Hamas ja kilpaileva Fatah kävivät rajuja taisteluita, joiden seurauksena Hamas erotettiin palestiinalaishallituksesta, mutta se sai haltuunsa Gazan kaistan. Hamas hallitsee Gazaa Sharian periaattein, ja ihmisoikeusjärjestöt syyttävät sitä kidutuksesta, teloituksesta, sensuurista, naisten huonosta asemasta ja rutiininomaisista väärinkäytöksistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimiveljeskunta oli kehittynyt, kun köyhälistön ja pakolaisten rinnalle oli liittynyt koulutettuja, liikemiehiä ja ammatinharjoittajia. Havaittuaan tämä kasvun, monet nuoret, etenkin Gazassa asuvat päättivät, että Veljeskunnan oli aika nousta Israelin miehitystä vastaan. Muslimiveljeskunnan sisällä väiteltiin vuosia tästä ja aluksi johtajat olivat sitä mieltä, ettei Egyptissä ja Syyriassa tehtyjä virheitä tulisi toistaa. Hamasin perustamisesta pidettiin vuonna 1986 salainen kokous Hebronissa, jossa mukana olivat ainakin seuraavat henkilöt:[12]

  • Šeikki Ahmad Yasin, myöhemmin hengellinen johtaja.
  • Muhammad Jamal al-Natsheh, Hebronista
  • Jamal Mansour, Nablusista
  • Šeikki Hassan Yousef, Mosab Hassan Yousefin isä.
  • Mahmud Muslih, Ramallahista
  • Jamil Hamami, Jerusalemista
  • Ayman Abu Taha, Gazasta
Hamasin lippu

Salaisessa kokouksessa sovittiin, että aluksi ryhdyttäisiin yksinkertaiseen kansalaistottelemattomuuteen – heitettäisiin kiviä ja poltettaisiin autonrenkaita. Tavoitteena oli havahduttaa, yhdistää ja mobilisoida Palestiinan kansa ja saada se ymmärtämään, että tarvittiin itsenäisyyttä Allahin ja islamin lipun alla.[13]

Hamasin perusti vuonna 1987 järjestöä vuoteen 2004 asti johtanut šeikki Ahmad Yasin. Hamas perustui Egyptissä toimineen Muslimiveljeskuntaan. Yasin kuoli 6.9.2004 Israelin suorittamassa salamurhassa. Israelin armeijan Apache-helikopteri ampui kohti Yasinia ympäröivää ihmisjoukkoa Hellfire-ohjuksen. Yasin kuoli välittömästi yhdessä yhdeksän muun ihmisen kanssa. [14] Hänen seuraajakseen nousi Abdulaziz al-Rantisi, joka kuitenkin koki edeltäjänsä kohtalon jo vajaan kuukauden kuluttua. Hänen jälkeensä Hamasin johdossa toimi Syyriassa maanpaossa elävä Khalid Maš’al.

Yhdysvaltalaisen tietotoimisto United Press Internationalin mukaan Israelin tiedustelupalvelu Mossad tuki Hamasia järjestön alkuvuosina pyrkien luomaan vastapainon PLO:lle. Tuolloin Hamasin toiminta keskittyi pääasiassa uskonnolliseen ja sosiaaliseen toimintaan.[15] Käytännössä Hamasin vahvistuminen merkitsi Jasser Arafatin ja Fatahin heikentymistä PLOssa, mikä olisi saattanut olla Israelille hetkellisesti edullista.

Vuonna 1996 Hamas kieltäytyi osallistumasta ensimmäisiin palestiinalaishallinnon parlamenttivaaleihin. Se halusi ilmaista tyytymättömyytensä Israelin kanssa käytyjen neuvottelujen tasapuolisuuteen ja pyrki välttämään tunnustamasta Palestiinalaishallintoa.kenen mukaan?

Monet kansainväliset järjestöt, kuten YK ja Amnesty International, ovat tuominneet Hamasin iskut. Euroopan unioni, Kanada, Yhdysvallat, Japani ja Israel luokittelevat myös poliittisen Hamasin terroristijärjestöksi. Hamasin hallitessa Gazaa palestiinalaiset eivät ole noudattanut Israelin ja palestiinalaisten välistä tulitaukoa vaan ovat jatkaneet aktiivisesti raketti-iskujaan aina vuoteen 2012 saakka. Toistaiseksi viimeisimmän itsemurhaiskunsa Hamasin sotilaallinen siipi teki elokuussa 2004 Beershebassa, jossa kuoli 16 ihmistä.

17. toukokuuta 2007 Hamas ilmoitti aloittavansa itsemurhaiskut Israeliin uudelleen sen jälkeen kun Israel tuhosi Hamasin päämajan Gazassa.

Hamasin voitettua vuonna 2006 vaalit, Yhdysvaltain hallinto vaati arabiliittolaisiaan katkaisemaan järjestön rahallisen tuen. Sen jälkeen Hamas kääntyi šiialaisen Iranin puoleen ja lähestyi sitä. Ns. arabikevään myötä Egyptissä nousi valtaan Hamasin sisarpuolue Muslimiveljeskunta. Lisäksi Hamas on saanut ystäviä Qatarista, Turkista ja Jordaniasta, mutta veti päämajansa pois Syyrian Damaskoksesta ja asettui avoimesti maan kansannousun puolelle.[16]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamasin raketti-iskuista johtuva ilmahälytys Israelissa.
Vuonna 2001-2008 Gazasta ammutut raketit Israeliin.
Gazan tuhot tammikuussa 2009

Hamas on monitahoinen järjestö, joka sotilaallisen toiminnan lisäksi harjoittaa myös yhteiskuntaa rakentavaa toimintaa ylläpitämällä esimerkiksi kouluja ja sairaaloita. Hamasilla on lisäksi sotilaallinen siipi Izz al-Din al-Qassam -prikaatit, joka tunnetaan itsemurhapommituksistaan israelilaisia siviilejä ja hyökkäyksistä sotilaita vastaan. Sotilaallisen toiminnan ajanjaksoja on nimitetty seuraavasti: Ensimmäinen intifada, Toinen intifada, Operaatio Kesäsade, Israelin Gazan operaatiot 2007, Operaatio Valettu lyijy

Ihmisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty Internationalin vuonna 2015 julkaiseman raportin mukaan Hamas pidättää, kidnappaa ja surmaa palestiinalaisia ilman oikeudenkäyntiä. Hamas käytti Al-Shifan sairaalaa kuulusteluihin ja kidutukseen vuoden 2014 konfliktin aikana. Monet kidutetuista olivat Fatah-järjestön jäseniä.[17][18]

Vuoden 2012 Maailman ihmisoikeusraportissa Human Rights Watch esitti 43-sivuisen luettelon Hamasin tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista, kuten pahoinpitelyt, hirttämiset ja 102 ihmisen kidutuksen. Hamas myös vainoaa ihmisiä "moraalirikosten" ja tiedotusvälineiden sensuurin vuoksi.[19][20] HRW:n Lähi-idän johtajan mukaan Hamasin viiden vuoden Gazan hallitsemisen jälkeen sen oikeusjärjestelmässä vallitsee epäoikeudenmukaisuus ja se "rutiininomaisesti rikkoo pidätettyjen oikeuksia ja takaa rankaisemattomuuden väärinkäytöksiä harjoittaville turvallisuusjoukoille." Hamas kielsi syytökset ja kutsui niitä poliittisesti motivoiduiksi.[21]

Naisten asema ja itsemääräämisoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamasin henkilöoikeudellinen laki on lähes täysin Shariasta, mikä syrjii jyrkästi naisia perheväkivallan osalta, perinnöissä, avioliitoissa ja eroissa. Raiskaukset, perheväkivalta ja "kunniamurhat" ovat yleisiä ja ne jätetään usein rankaisematta. Hallinto on kieltänyt naisilta julkisen housujen käytön ja vaatinut käyttämään hijabia julkisissa rakennuksissa. Määräyksiä ei aina valvota, mutta esimerkiksi vuonna 2013 YK:n avustusjärjestö perui vuosittaisen maratoninsa Hamasin kiellettyä naisia osallistumasta housuissa. Huhtikuussa 2014 Hamas sääti lain 9 vuotta täyttäneiden tyttöjen ja poikien kouluttamisesta erillään toisistaan.[22]

Vuoden 2006 vaalivoitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palestiinalaisten parlamentin paikkajako vuoden 2006 vaaleissa.

Tammikuussa 2006 Hamas osallistui parlamenttivaaleihin ensimmäistä kertaa. Hamasin vaalilista, Muutos ja reformi, sai 44,45 % äänistä, Fatahin saadessa 41,43 %.[23] Hamas sai kaikkiaan 74 paikkaa parlamentin 132:sta paikasta.[24] Vaalit hävinneen edellisen valtapuolueen Fatahin edustaja ilmoitti, ettei puolue ole valmis hallitusyhteistyöhön Hamasin kanssa, ja sen pääministeri Ahmad Qurai’ erosi, jotta Hamas voi muodostaa hallituksen. Isma’il Haniyyasta tuli uusi pääministeri.

Vaalivoiton jälkeen vuonna 2006 Hamasin edustajat ovat kuitenkin puhuneet neuvotteluista Israelin kanssa, mikä tarkoittaisi käytännössä Israelin valtion tunnustamista.lähde? Venäjä tunnustaa Hamasin kutsumalla sen edustajat neuvotteluihin Moskovaan. Sen sijaan Israel, Euroopan unioni ja Yhdysvallat eivät halua neuvotella Hamasin kanssa ennen kuin Hamas tunnustaa Israelin ja luopuu vaatimuksesta tuhota Israel. Israel on jäädyttänyt palestiinalaishallinnolle meneviä tullituloja, Euroopan unioni ja Yhdysvallat palestiinalaishallinnon palkkamenoiksi tarkoitetut avustukset.

17. huhtikuuta 2006 Tel Avivissa tehtiin itsemurhaisku, joka tappoi yhdeksän henkeä. Hamas ei tuominnut iskua, vaan kutsui sitä itsepuolustukseksi.[25]

Yhteenotot Fatahin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voittonsa jälkeen Hamas ajautui vastakkain presidentti Mahmud Abbasin Fatahin kanssa. Toukokuussa Sunday Times raportoi Hamasin suunnitelleen presidentin salamurhaa. Kesäkuussa Hamasin ja Abbasin aseelliset joukot olivat lähellä yhteenottoa. Palkatta jääneiden hallinnon työntekijöiden tyytymättömyys kiristi tilannetta edelleen.

Tammikuussa 2007 Hamas ja Fatah olivat ajautuneet jo lähelle sisällissotaa. Niiden välisissä yhteenotoissa oli kuollut jo kymmeniä ihmisiä. Helmikuussa järjestöt sopivat tulitauosta ja yhteishallituksesta.

Toukokuussa järjestöjen tulitauko raukesi ja yhteenotot alkoivat uudelleen. Kaikkiaan yhteenotoissa on kuollut yli 200 ihmistä, joukossa korkeita johtajia. 14. kesäkuuta Hamas on saanut haltuunsa koko Gazan kaistan.

Palestiinalaishallinnon puheenjohtaja Mahmud Abbas erotti hallituksen ja kutsui entisen talousministerin muodostamaan hätätilahallitusta. Fatahilla on hallussaan enää vain Länsiranta, koska Hamas otti haltuunsa koko Gazan kaistan.

2008 yhteenottoja Israelin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa solmitun tulitaukosopimuksen jälkeen Hamas oli tehnyt salaisen tunnelin rajan yli, ja Israel tukkiakseen tunnelin teki ilmaiskuja marraskuussa [26] surmaten kuusi Hamasin jäsentä. Hamas vastasi hyökkäykseen liki välittömästi raketti-iskuin, kenenkään kuitenkaan tuolloin loukkaantumatta. Hamas ei marraskuussa suostunut uudistamaan tulitaukosopimusta vedoten Israelin tulitaukorikkomukseen, ja jatkoi rakettien ampumista Israeliin. Joulukuussa 2008 Israel aloitti ennen tulitaukosopimusta ja neuvottelujen aikana suunnittelemansa sotilasoperaation [27], tehden useita ilmaiskuja Hamasin kohteisiin Gazassa ja myös siviilikohteisiin, vastauksena Hamasin Israeliin ampumille raketeille. Arvioidaan yli 1 150 kuolleen ja yli 5 100 haavoittuneen Israelin iskuissa, osaksi Hamasin käyttämän ihmiskilpiperiaatteen takia.[28]

Tukijat ja vastustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet maat pitävät Hamasia äärifundamentalistisena islamilaisena terroristijärjestönä, eivätkä siksi tue sitä. Iran ja Syyria tukivat pitkään sunnilaista Hamasia, vaikka olivatkin shiialaisjohtoisia maita. Syyriasta tullut tuki Hamasille loppui, kun maassa puhkesi sisällissota, jossa Hamas asettui islamistikapinallisten puolelle [29] . Tämän seurauksena Hamasin johto poistui Syyriasta ja asettuivat Khalid Maš’alin ja Isma’il Haniyyan johdalla Qatariin[30] [31]

Iran tuki pitkään Hamasia aseavulla, mutta kun Hamas alkoi tukea Syyrian sisällissodassa sunni-oppositiota, Iranin ja Hamasin välit huonontuivat [32][33][34]. Egypti tuki Hamasia Mohammed Mursin presidenttikaudella, koska Mursi edusti Hamasin emojärjestöä Muslimiveljeskuntaa. Egyptin vallankaappauksen jälkeen kesällä 2013, uusi hallitus katkaisi tuen Hamasille ja alkoi omalta puolletaan saartaa Gazaa. Saudi-Arabia alkoi vastustaa Hamasia Egyptin vallankaappauksen jälkeen. Taloudellisesti vahvin Hamasin tukija on nykyään Qatar. Turkki on antanut Hamasia tukevia lausuntoja. Hamasia yleensä vastustanut palestiinalaisjärjestö Fatah lähentyi Hamasia vuonna 2014, jolloin järjestöt sopivat palestiinalaisten yhteishallinnosta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tristan Dunning, Hamas, Jihad and Popular Legitimacy: Reinterpreting Resistance in Palestine, Routledge 2016 p.270.
  2. Ekaterina Stepanova, "Terrorism in Asymmetrical Conflict: Ideological and Structural Aspects" , Stockholm International Peace Research Institute, Oxford University Press 2008, p.113.
  3. Sujata Ashwarya Cheema, "Hamas and Politics in Palestine:Impact on Peace-Building", in Rajendra Madhukar Abhyankar (ed.), West Asia and the Region: Defining India's Role, Academic Foundation 2008 pp. 465, 463–491
  4. Meir Litvak, "Religious and Nationalist Fanaticism: The Case of Hamas", in Matthew Hughes & Gaynor Johnson (eds.), Fanaticism and Conflict in the Modern Age, Frank Cass, London and New York, 2004, pp. 156–157:
  5. Don't be fooled by Hamas' rebranding
  6. Hamas' Extreme (not) Makeover April 4, 2017.
  7. Euroopan unionin virallinen lehti 21.3.2006
  8. Hamasin peruskirja, artikla 13 Viitattu 13.11.2007. englanti
  9. Hamas Encyclopaedia Britannica. 26.4.2018.
  10. "The Covenant of the Islamic Resistance Movement (Hamas)", MidEast Web, August 18, 1988
  11. "The Covenant of the Islamic Resistance Movement", The Avalon Project at Yale Law School, retrieved April 22, 2006.
  12. Hamasin Poika, sivu 21
  13. Hamasin Poika, sivu 22.
  14. http://web.archive.org/web/20070816132853/http://english.aljazeera.net/English/archive/archive?ArchiveId=2639
  15. Analysis: Hamas history tied to Israel
  16. Hamas hylkäsi Syyrian Assadin 1.3.2012 18.20. kansanuutiset.fi.
  17. Palestine (State of): ‘Strangling Necks' Abductions, torture and summary killings of Palestinians by Hamas forces during the 2014 Gaza/Israel conflict (pdf) 26 May 2015. Amnesty International. Viitattu 27 May 2015. [vanhentunut linkki]
  18. "Gaza Palestinians tortured, summarily killed by Hamas forces during 2014 conflict", Amnesty International, 27 May 2015. Luettu 27 May 2015. 
  19. "Rights group: Hamas abusing Palestinians in Gaza", Ynetnews.com. Luettu January 6, 2013. 
  20. World Report 2012: Israel/Occupied Palestinian Territories January 22, 2012. Human Rights Watch. Viitattu January 6, 2013.
  21. Nidal al-Mughrabi. "Hamas disputes HRW's charges of torture, detentions in Gaza | Reuters", Reuters. Luettu January 6, 2013. 
  22. Gaza Strip Freedom in the World 2014. 2014. Freedom House.
  23. http://www.elections.ps/pdf/Final_Results_PLC_Summary_Lists_Seats_2_En.pdf
  24. http://www.elections.ps/pdf/Final_Result_distribution_of_PLC_seats-EN2.pdf
  25. [1]
  26. http://www.guardian.co.uk/world/2008/nov/05/israelandthepalestinians-egypt
  27. http://www.guardian.co.uk/world/2008/dec/29/israel-attack-hamas-preparations-repercussions
  28. http://unispal.un.org/UNISPAL.NSF/0/50A7789CE959E0C285257554006D3E56
  29. "Gazalaiset kapinan partaalla" - viha Hamasia kohtaan kasvaa
  30. Shadowy Hamas official with ties to Iran tapped to lead Gaza The Times of Israel. Viitattu 5.5.2018.
  31. Hamas political leaders leave Syria for Egypt and Qatar BBC News Middle East. BBC News. Viitattu 5.5.2018.
  32. http://yle.fi/uutiset/hamasilla_on_vastustajia_ja_tukijoita_arabimaailmassa/7395188
  33. Iran vähentänyt merkittävästi tukea Hamasille
  34. Iran cuts Hamas funding over Syria