Vuoden 1929 levottomuudet Palestiinassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juutalaisia pakolaisia Jerusalemin vanhastakaupungista levottomuuksien aikana.

Vuoden 1929 levottomuudet Palestiinassa olivat väkivaltaisia yhteenottoja tuolloin brittien hallitsemalla Palestiinan mandaattialueella vuonna 1929. Tilanne oli kiristynyt edellisenä vuonna puhjenneiden Temppelivuoren tilannetta koskeneiden riitojen takia. Laajemmin kyseessä oli palestiinalaisen nationalistisen liikkeen kasvava vaikutus etenkin sionismin vastustuksen takia. Väkivaltaisuuksissa kuoli satoja, mutta lopulta britit palauttivat järjestyksen.

Kiistat arabien ja juutalaisten välillä yltyivät vielä arabikapinaksi vuonna 1936.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemin mufti valokuvassa vuodelta 1929.

Palestiinasta oli tullut Palestiinan brittiläinen mandaatti 29. syyskuuta 1923.[1] Palestiinalainen arabinationalismi oli vahvistunut etenkin 1920-luvulta lähtien. Liikkeen kannattajien määrän nousulle oli useita eri syitä, joihin kuuluivat esimerkiksi taloudellinen ja sosiaalinen tilanne, sekä sen muutokset. Yksi pääsyistä oli kuitenkin sionismin ja juutalaisen siirtolaisuuden ja maan hankinnan vastustus.[2] Yksi tärkeimpiä palestiinalaisen liikkeen johtohahmoista oli Jerusalemin mufti Hajj Amin al-Husaini[2], jonka britit olivat nimittäneet virkaansa vuonna 1921.[1]

Kasvavat jännitteet Palestiinassa juutalaisten ja arabien välillä olivat puhjenneet jo ennen vuotta 1929. Vuonna 1928 syttyi riitoja koskien Jerusalemin Temppelivuoren hallintaa.[2]

Levottomuudet 1929[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hebronin verilöylyn surija.

Kahden eri ryhmän jännitteet jatkoivat kiristymistään vuoden 1929 aikana. Lopulta 16. elokuuta 1929 puhkesi avoimia väkivaltaisuuksia arabien alkaessa tehdä iskuja juutalaisia vastaan eri puolella tuolloista Palestiinaa.[2]

Levottomuuksien suurin yksittäinen veriteko tapahtui Hebronin kaupungissa, jonka vanha juutalainen yhteisö katosi vuonna 1929 miltei kokonaan.[2]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittien palautettua lopulta järjestyksen väkivaltaisuuksissa oli kuollut toista saataa juutalaista ja kymmeniä arabeja.[2] Yhteensä kuolleita oli 250 ja haavoittuneita 570.[1]

Jännitteet Palestiinassa eivät päättyneet vuoden 1929 tapahtumiin, vaan vuonna 1936 syttyi edelleen laajempi arabikapina. Entistä verisempi kapina tukahdutettiin kuitenkin jälleen brittien taholta.[2]

Hebroniin juutalaisia palasi vasta kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Walid Ahmed Khalidi, Ian J. Bickerton ja Rashid Ismail Khalidi: The British mandate Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.10.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Hannu Juusola: Israelin historia, s. 51-56. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1.