Irgun

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Irgun Tzva’i Le’umi (lyhyemmin Irgun tai heprealaisen lyhennyksen mukaan Etzel) eli ”kansallinen sotilasorganisaatio” oli siionistinen taistelujärjestö, joka irrottautui vuonna 1931 Avraham Tehomin johdolla vanhemmasta Haganah-järjestöstä. Haganah oli perustettu vuonna 1920 suojelemaan Palestiinan juutalaissiirtolaisia arabien hyökkäyksiä vastaan. Huomattavasti aggressiivisemman taktiikan omaksunutta Irgunia pidetään näkökannasta riippuen joko terroristi- tai vapautusjärjestönä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun lopulla siionistinen liike alkoi kannustaa juutalaisia muuttamaan muinaisille asuinseuduilleen Palestiinaan, joka oli Osmanien valtakunnan aluetta. Ensimmäinen maailmansota aiheutti ottomaanien vallan luhistumisen Palestiinassa, ja Kansainliitto antoi alueen brittiläisen mandaattihallinnon huostaan. |1920-luvulla alkoivat Palestiinan arabien ja juutalaissiirtolaisten yhteenotot, ja arabien rauhoittamiseksi britit alkoivat rajoittaa juutalaisten maahanmuuttoa.

Puolan hallitus antoi Irgunille salaista tukea vuonna 1936 ilmeisesti toivoen helpottavansa juutalaisten muuttoa sikäläisistä getoista Palestiinaan.

Aseellinen toiminta brittejä vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irgun lähti vuonna 1937 Zev Jabotinskin esittämien siionistisen revisionismin periaatteiden mukaan vastustamaan myös brittiläistä hallintoa luodakseen itsenäisen ja puhtaasti juutalaisen valtion. Liike kävi yhä myös arabien kimppuun aiheuttaen ongelmallisen tilanteen rauhanomaisia toimintamenetelmiä korostaneelle Jewish Agencylle.

Toisen maailmansodan alettua osa Irgunista siirtyi brittien puolelle Britannian armeijaan, ja osasta muodostettiin itsenäinen juutalaisprikaati.

Abraham Sternin johtama osa Irgunista jatkoi brittien vastaista taistelua toisen maailmansodan ajan. Joulukuussa 1943 ryhtyi Irgunin johtajaksi Menachem Begin, ja Irgun alkoi hyökätä poliisiasemia, toimistoja ja esikuntia vastaan hankkien näin briteiltä aseita ja ammuksia. Britit vastasivat joukkopidätyksillä. Irgun joutui maan alle ja Begin pakeni Tel Aviviin synagogaan uskonnon harjoittajaksi. Jewish Agency ja sitä tukeva Haganah nousivat Irgunia vastaan ja luovuttivat sen jäseniä brittiviranomaisille tuomittaviksi.

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Haganah pettyi britteihin, joilta se oli toivonut lievennyksiä juutalaisten maahanmuuttorajoituksiin, ja sekin yhtyi Irguniin ja Sternin ryhmään (Lehi) taistelemaan brittejä vastaan.

Toukokuussa 1946 Irgun räjäytti Kuningas Daavid -hotellin, jossa majaili brittien mandaattihallinto. Räjäytys aiheutti satakunta kuolonuhria. Britit vastasivat joukkopidätyksillä. Haganahin toiminta lamautui sen johtajien tultua vangituiksi elokuussa 1946, mutta Irgun jatkoi taistelua, ja brittien oli lisättävä joukkojensa määrää 100 000 sotilaaseen.

Britit pidättivät, karkottivat, ruoskivat julkisesti ja hirttivät juutalaisaktivisteja. Irgun vapautti 41 vankiaan brittien vartioimasta Arcen linnoituksesta. Kun britit hirttivät kolme Irgunin jäsentä, kaappasi Irgun kolme brittisotilasta ja hirtti heidät vastaukseksi.

Israelin itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Israel itsenäistyi toukokuussa 1948, tarjoutui Irgun liittymään Haganahin pohjalle perustettuun Israelin armeijaan. Kun Irgunin Altalena-niminen vene oli tulossa Jaffan satamaan ampumatarvikelastissa, halusi Haganah kaikki ammukset itselleen. Syntyi kiihkeä kiista, ja lopulta Haganah avasi tulen venettä vastaan haavoittaen ja tappaen Irgunin jäseniä ja upottaen veneen. Haganahin komentajana oli Jitzhak Rabin, josta tuli myöhemmin Israelin pääministeri.

Jewish Agencya ja Haganahia lähellä olevat juutalaisvaikuttajat perustivat Israelin hallitsevan Työväenpuolueen, kun taas Irgunia lähellä ovat perustivat oikeistopuolue Likudin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]