Libanonin sota 1982

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Israelin-Libanonin sota 1982
Sota: Arabien–Israelin konflikti
Päivämäärä: kesäkuu–syyskuu 1982
Paikka: Etelä-Libanon
Casus belli: Israelin Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettilään salamurhayritys, PLO:n hyökkäykset Libanonin puolelta
Tulos: Tulitauko, PLOn vetäytyminen alueelta 1982 Etelä-Libanonin miehitys 1982-1985, Israelin turvallisuusvyöhyke 1985-2000, Syyria miehitti Libanonia vuoteen 2005 asti, Hizbollahin lisääntynyt vaikutusvalta Libanonissa 1980-luvulta tähän päivään saakka
Taistelevat osapuolet
Flag of Israel.svg Israel
Etelä-Libanonin armeija
PLO
Flag of Syria.svg Syyria
Amal
Libanonin kommunistipuolue
Komentajat
Menachem Begin (pääministeri)
Rafael Eitan (yleisesikunnan päällikkö)
Ariel Sharon (puolustusministeri)
Jasser Arafat
Vahvuudet
76 000 37 000
Tappiot
670 17 825

Libanonin sota vuonna 1982 alkoi 6. kesäkuuta 1982 Israelin puolustusvoimien hyökätessä Etelä-Libanoniin kostona Abu Nidal -terroristijärjestön yritykseen salamurhata Israelin Britannian-suurlähettiläs, Shlomo Argov. Israelin ilmavoimat pommittivat useita PLO:n kohteita Beirutissa ja ampuivat alas 86 Syyrian ilmavoimien konetta. PLO vastasi ampumalla tykistöllä Pohjois-Israelin siviilikohteisiin. Israelin joukot etenivät nopeasti Tyyrokseen ja Sidoniin, jotka kärsivät pahoja vaurioita taisteluissa. 14. syyskuuta tapahtuneen Libanonin presidentin Bashir Gemayelin salamurhan jälkeen Israelin joukot valtasivat läntisen Beirutin.

Syyt sotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1968 alkaen arabiterroristit ovat ampuneet Katjuša-raketteja israelilaisiin kaupunkeihin. Toinen syy sotaan oli puuttuminen meneillään olevaan sisällissotaan, jotta voitaisiin torjua Syyrian vaikutusvalta Libanonissa.

Sotatapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israel onnistui nopeasti karkottamaan PLO:n joukot rajansa välittömästä läheisyydestä. Sodan päätyttyä perustettiin Libanonin monikansallinen rauhanturvajoukko.

Beirutin piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusministeri Ariel Sharon esitteli hyökkäyksen Libanoniin nimellä "operaatio Rauha Galileaan". Operaation piti rajoittua Etelä-Libanoniin, mutta Sharon ulotti hyökkäyksen Beirutiin asti. Bashir Gemayelin murhan jälkeen Israelin joukot aloittivat hyökkäyksen kolmessa osassa. Ensimmäinen osasto eteni rannikkoa myöten Beirutiin, toinen katkaisi tärkeimmän Beirutin ja Damaskoksen välisen tien ja kolmas miehitti Libanonin Syyrian vastaisen rajan estääkseen syyrialaisten väliintulon. Seitsemän viikon ajan Israel piiritti kaupunkia maalta, mereltä ja ilmasta. Niin kuin useimmissa piiritystilanteissa, myös siviiliväestöön kohdistui sotatoimenpiteitä. Yhdysvallat painosti rauhanneuvotteluiden aloittamiseksi ja 21. elokuuta saapui 2130 sotilaan kansainvälinen rauhanturvajoukko valvomaan PLO:n vetäytymistä.

Philip Habib, presidentti Ronald Reaganin lähettiläs Libanonissa, lupasi PLO:lle, ettei siviilejä pakolaisleireillä vahingoiteta. Myöhemmin tehtyjen tutkimusten perusteella Ariel Sharonia pidetään epäsuorasti syyllisenä Sabran ja Shatilan verilöylyyn, mikä johti myös hänen eroonsa puolustusministerin tehtävistä.

Sodan lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PLO joutui vetäytymään Libanonista ja neuvottelemaan poliittisesta ratkaisusta konfliktiin Israelin kanssa. Sotaa on pidetty merkittävänä vaikuttimena Iranin ja Syyrian tukeman Hizbollahin syntymiseen, joka vuonna 2000 oli kokonaan syrjäyttänyt PLO:n. Yhdysvaltain välityksellä Israel ja Libanon pääsivät sopimukseen Israelin joukkojen vetäytymisestä ja turvavyöhykkeen luomisesta maitten rajalle. Libanon kuitenkin säilyi Syyrian vaikutusvallan alaisena.

Turvavyöhke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio Rauha Galileaan päättyi 1985 Israelin luotua suoja-alueen Etelä-Libanoniin estämään terroristiryhmien toiminnan Israelin rajan läheisyydessä. Israelin puolustusvoimat luovutti alueen Etelä-Libanonin armeijalle vuonna 2000, joka hajosi lähes heti sen jäsenten antauduttua Hizbollahille tai haettua turvapaikkaa Israelista.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]