Prahan kevät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mielenosoitus Tšekkoslovakian miehitystä vastaan Helsingissä.

Prahan kevät (tšek. Pražské jaro) on nimitys poliittisesti liberaalille ajanjaksolle kommunistisessa Tšekkoslovakiassa, joka alkoi 5. tammikuuta 1968 ja päättyi 21. elokuuta 1968 Varsovan liiton miehitettyä maan. Tšekkoslovakialaiset olisivat halunneet rakentaa inhimillisempää ja modernimpaa sosialismia, mutta hanke kaatui Neuvostoliiton johdon vastustukseen ja lopulta maan miehitykseen.

Poliittiset vaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prahan kevään pääarkkitehtina toimi Alexander Dubček, joka noustuaan valtaan aloitti välittömästi toimenpiteet poliittisten uudistusten tekemiseksi. Sananvapaus, talouden desentralisaatio ja stalinismin aikaisten poliittisten vainojen uhrien rehabilitoinnit olivat uudistajien tärkeimpiä tavoitteita. Tšekkoslovakian yhtenäisvaltion muuttaminen Tšekin ja Slovakian liittovaltioksi oli myös asialistalla.

Miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1968 21. elokuuta Neuvostoliitto liittolaisineen miehitti maan. Leonid Brežnevin johtama Neuvostoliitto piti omaa järjestelmäänsä ainoana oikeana eikä hyväksynyt liittolaisensa toimintaa. Tšekkoslovakialaiset eivät nousseet aseelliseen vastarintaan ja Unkarin kansannousun kaltaiselta verenvuodatukselta vältyttiin.

Reaktiot miehitykseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Euroopan kommunistiset puolueet tuomitsivat Neuvostoliiton toiminnan. Suomessa suhtautuminen Prahan tapahtumiin edisti kansandemokraattisen liikkeen kahtiajakautumista Neuvostoliiton toiminnan tuominneeseen enemmistöön ja neuvostomieliseen oppositioon eli taistolaisiin, jotka tukivat miehitystä. Kommunistisen puolueen jako oli kuitenkin alkanut jo vuosia aiemmin. Länsimaissa ei reagoitu virallisesti juuri lainkaan miehitykseen, mutta erilaiset kansalaisjärjestöt ottivat siihen voimakkaasti kantaa. Suomessakaan ei annettu virallisia kannanottoja asiasta.[1].

Prahan kevään jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudistusmielinen linja sai jatkua heikentyneenä vielä talven yli huhtikuuhun 1969, kunnes vallan otti Neuvostoliitolle mieluisa ehdokas, Gustáv Husák. Hän käynnisti ”normalisaationa” tunnetun prosessin, joka jatkui aina vuoteen 1989 asti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa, s. 186-187. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20925-6.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]