Münchenin verilöyly

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Münchenin verilöyly
Israelilaisten urheilijoiden majoitusrakennus Münchenin olympiakylässä.
Israelilaisten urheilijoiden majoitusrakennus Münchenin olympiakylässä.
Paikka SaksaMünchen, Saksan liittotasavalta
Kohde  Israelin olympiaedustajien asuntola
Ajankohta 5.6. syyskuuta 1972
4.30–12.04 (UTC+1)
Iskutyyppi aseellinen hyökkäys, panttivankidraama, massamurha
Kuolleita 17
Haavoittuneita 20
Epäilty/epäillyt Musta syyskuu
Münchenin verilöylyn muistomerkki

Münchenin verilöyly tapahtui vuoden 1972 kesäolympialaisissa Münchenissä, Saksassa, kun palestiinalaiset terroristit ottivat kaksitoista israelilaista olympiaedustajaa panttivangeiksi ja surmasivat heistä yksitoista. Panttivangeiksi joutuneista israelilaisista ainoastaan Gad Tsobari pääsi pakenemaan. Lisäksi kaappauksessa kuoli saksalainen poliisi ja viisi terroristia.

Kuolleet israelilaiset olivat David Berger, Joseph Gutfreund, Moshe Weinberg, Eliezer Halfin, Mark Slavin, Zeev Friedman, Jossef Romano, Kehat Shor, Andre Spitzer, Amitzur Shapira ja Jacob Szpringer.

Hyökkääjät kuuluivat palestiinalaiseen Musta syyskuu -terrorijärjestöön. Järjestön nimi viittasi Lähi-idässä syyskuussa 1970 alkaneeseen, Mustan syyskuun nimellä tunnettuun konfliktiin. Kaksi järjestön jäsentä oli marraskuussa 1971 ampunut Jordanian pääministerin Wasfi Tellin Egyptin pääkaupungissa Kairossa.[1]

Verilöylystä ja sen jälkeisistä teoista on tehty vuonna 2005 valmistunut elokuva München, jonka ohjasi Steven Spielberg. Verilöylyn uhrien muistoksi paljastettiin tapahtumapaikalla syyskuussa 2017 saksan- ja jiddišinkielinen muistolaatta, johon on kirjoitettu surmansa saaneiden israelilaisurheilijoiden nimet. Paljastustilaisuudessa olivat läsnä Israelin presidentti Reuven Rivlin, Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier ja Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach.[2]

Tapahtumien kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamuyöllä 5. syyskuuta noin kello 4.30 kahdeksan palestiinalaista, urheilijoiksi pukeutunutta ja konepistoolein aseistautunutta Musta syyskuu -järjestön terroristia, johtajanaan Luttif Afif, kiipesi olympiakylää ympäröineen, noin kaksi metriä korkean verkkoaidan yli ja meni varastetulla avaimella osoitteessa Connollystrasse 31 sijaitsevaan rakennukseen. Rakennuksen toisessa ja kolmannessa kerroksessa olivat Israelin olympiajoukkueen majoitustilat. Terroristit koputtivat painituomari Moshe Weinbergin oveen. Oven avaamaan tullut Weinberg käsitti heti, mistä oli kysymys, ja käski maanmiehiään pakenemaan. Terroristit surmasivat vastarintaa tehneet Weinbergin ja painonnostaja Jossef Romanon.[3][2][4]

Kuusi rakennuksen kolmannessa kerroksessa ollutta israelilaista heräsi laukauksiin, näkivät terroristien raahaavan Weinbergin ruumiin toisen kerroksen lepotasanteelle ja pakenivat takaovesta. Terroristit tunkeutuivat muihin huoneisiin ja ottivat yhdeksän panttivankia, jotka sidottiin kiinni vuoteisiinsa.[4] Muutamat israelilaiset onnistuivat pakenemaan ikkunoista.[3] Panttivangiksi joutuneen painija Gad Tsobarin onnistui paeta, kun terroristit olivat siirtämässä panttivankeja toiseen huoneeseen.[5]

Suomen olympiajoukkue oli majoitettuna noin sadan metrin päähän tapahtumapaikasta.[5] Olympiastadionilla kisat jatkuivat alkuperäisen aikataulun mukaan, kunnes tilanteen vakavuus selvisi myös kisajärjestäjille. Olympiakisat keskeytettiin iltapäivällä hieman ennen kello 16:ta ja päivän loput kilpailut peruttiin.[4]

Noin 300 aseistettua poliisia piiritti Connollystrasse 31:n lähiympäristöineen. Rakennukseen linnoittautuneet terroristit pudottivat illalla kello 19.30 alas piirittäjille paperin, johon he olivat kirjoittaneet vaatimuksensa.[3] Terroristit vaativat 234 Israelin vankiloissa olevan vangin ja kahden Baader-Meinhof -terroristijärjestön jäsenen, Andreas Baaderin ja Ulrike Meinhofin vapauttamista. Israel kieltäytyi vaatimuksista.[6]

Neuvotteluja palestiinalaisten kanssa kävivät poliisipäällikkö Manfred Schreiber, Länsi-Saksan sisäministeri Hans-Dietrich Genscher, olympiakylän pormestarina toiminut Walther Tröger ja KOK:n egyptiläinen jäsen A.D. Touny. Kriisikomiteaa johti Baijerin sisäministeri Bruno Merk.[6]

Saman päivän iltapäivällä Tröger ja Genscher pääsivät käymään katsomassa panttivankeja. He arvioivat terroristeja olevan viisi.[6] Terroristien huomattua, että heidän vaatimuksiinsa ei suostuta, he vaativat lentokonekuljetuksen Kairoon, Egyptiin. Illalla kello 22.00 he siirtyivät bussilla panttivankeineen läheiselle helikopterikentälle. Siellä terroristit nousivat pantivankeineen kahteen helikopteriin ja lensivät niillä 24 kilometrin päässä sijaitsevalle Fürstenfeldbruckin lentokentälle. Klo 22.30 lentokentällä terroristeja odotti poliisien väijytys. Seuranneessa kaksituntisessa tulitaistelussa kaikki yhdeksän panttivankia, viisi terroristia ja yksi poliisi saivat surmansa, vaikka tiedotusvälineet ensin ehtivätkin kertoa panttivankien pelastumisesta. Kolme eloon jäänyttä terroristia vangittiin.[3]

Menehtyneiden urheilijoiden muistoksi olympiakisat olivat keskeytyksissä syyskuun 6. päivän ajan. Olympiastadionilla järjestettiin muistotilaisuus, johon osallistui 3 000 urheilijaa ja noin 80 000 katsojaa. Olympialippu liehui tilaisuuden ajan puolitangossa. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Avery Brundage vaati tiukkasäävyisen puheessaan, ettei olympialiike saa antaa periksi terroristeille. Israelin olympiajoukkueen tragediasta pelastuneet jäsenet matkustivat muistotilaisuuden jälkeen kotiin. Myös moninkertainen yhdysvaltalainen olympiamitalisti uimari Mark Spitz, itsekin juutalainen, matkusti kotimaahansa kesken kisojen, koska hänen pelättiin joutuvan siepatuksi. Kisoja jatkettiin jälleen 7. syyskuuta.[2][4]

Poliisin toiminnan kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisen sotilaan Leroy Thompsonin mukaan poliisi teki menettelyssään monia virheitä, jotka yhdessä koituivat urheilijoiden kohtaloksi.[7]

  • Olympiakylän turvatoimet olivat hyvin vaatimattomat.
  • Median annettiin kuvata tapahtumia suorana lähetyksenä. Myöhemmin selvisi, että terroristit olivat seuranneet tilannetta televisiosta.
  • Terroristien aseissa varmistin ei ollut kahvan vieressä vaan lippaan kohdalla. Kun terroristit poistivat varmistimia, poliiseilla olisi ollut noin kaksi sekuntia aikaa ampua terroristit.
  • Poliisin antiterrorismijoukot sekä tarkka-ampujat olivat tavanomaisen poliisikoulutuksen saaneita, eivät erikoisjoukkoja.
  • Kaksi poliisia kävi rakennuksessa tarkistamassa urheilijoiden voinnin ja laskivat terroristeja olevan viisi, joten lentokentälläkin oli myöhemmin vain viisi tarkka-ampujaa. Terroristeja oli oikeasti kahdeksan.
  • Lentokentällä helikoptereiden oli käsketty laskeutua sivuttain, jotta tarkka-ampujat voisivat ampua helpommin, mutta helikopterit eivät noudattaneet ohjetta.
  • Tarkka-ampujat käyttivät G3-kivääriä, jota ei ole tarkoitettu tarkka-ampujille ja aseen tähtäinkin on kovin alkeellinen tarkka-ampujan käyttöön. Poliisit eivät käyttäneet parempaa Steyr SSG 69 -tarkkuuskivääriä.

Kisajärjestäjät olivat perustelleet vaatimattomia turvatoimia pyrkimyksellä tehdä selvä pesäero vuoden 1936 Berliinin olympiakisoihin, jotka olivat olleet militaristisine tunnelmineen Adolf Hitlerin johtaman natsi-Saksan tarkoin suunniteltu propagandanäytös. Saksalaiset kutsuivat Münchenin olympialaisia nimellä ”Die heiteren Spiele” (hilpeät kisat). Turvamiehet olivat aseistamattomia ja heidät oli ohjeistettu tekemään itsensä mahdollisimman näkymättömiksi.[4]

Verilöylyn jälkeisiä tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin ilmavoimien lentokoneet hyökkäsivät 8. syyskuuta 1972 Syyrian ja Libanonin alueilla sijainneita arabisissien tukikohtia vastaan. Iskuissa sai surmansa tai haavoittui noin 200 ihmistä ja niitä pidettiin Israelin kostona Münchenin verilöylystä.[8]

Joukko Musta syyskuu -järjestön jäseniä kaappasi 29. lokakuuta 1972 Beirutista Ankaraan matkalla olleen Lufthansan matkustajakoneen ja vaati Länsi-Saksan hallitusta vapauttamaan vankeudesta kolme eloon jäänyttä Münchenin verilöylyyn osallistunutta järjestön jäsentä. Saksan hallitus suostui vaatimukseen saatuaan vakuutuksen, ettei Musta syyskuu -järjestö tee enää uusia hyökkäyksiä Saksaa vastaan. Tämän jälkeen koneen matkustajat ja miehistö vapautettiin.[9][4]

Operaatio Jumalan kosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Jumalan kosto

Sittemmin Israelin tiedustelupalvelu Mossad aloitti Operaatio Jumalan koston yhdentoista Münchenin verilöylyssä toimineen palestiinalaisen salamurhaamiseksi. Mossad sai operaatioon apua myös eurooppalaisilta tiedustelupalveluilta. Heinäkuussa 1973 Mossadin agentit ampuivat Beretta-pistooleilla Norjan Lillehammerissa marokkolaisen tarjoilijan Ahmed Bouchikin, koska luulivat tätä Musta syyskuu -järjestön johtajaksi Ali Hassan Salamehiksi. Israel maksoi murhatun omaisille korvauksia vuonna 1996.[10]

Korvaukset uhrien omaisille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun lopulla 2022 ilmoitettiin Saksan liittovaltion, Baijerin osavaltion ja Münchenin kaupungin päässeen sopimukseen korvauksista verilöylyssä surmansa saaneiden urheilijoiden omaisten kanssa. Süddeutsche Zeitungin ja Der Spiegelin mukaan omaisille maksettava korvaussumma oli yhteensä 28 miljoonaa euroa, josta Saksan liittovaltion osuus oli 22,5 miljoonaa euroa, Baijerin osavaltion viisi miljoonaa euroa ja Münchenin kaupungin osuus 500 000 euroa. Süddeutsche Zeitungin mukaan Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier aikoi ehdottaa asetettavaksi saksalais-israelilaisen historiatyöryhmän selvittämään Münchenin syyskuun 1972 tapahtumien tarkkaa kulkua. Lehden mukaan Steinmeier aikoi myös esittää uhrien omaisille anteeksipyynnön saksalaisten viranomaisten toiminnasta epäonnistuneessa panttivankien vapauttamisyrityksessä.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1973, s. 100. Helsinki: Otava, 1972. ISBN 951-1-00062-4.
  2. a b c Münchenissä paljastetaan vuoden 1972 kesäolympialaisten verilöylyn uhrien muistomerkki iltalehti.fi. Viitattu 6.9.2017.
  3. a b c d Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1974, s. 12–13. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-01072-7.
  4. a b c d e f Joonas Kuisma ja Olli Kivioja: Pieni laatta muistuttaa järkyttävästä tragediasta – tältä paikalta alkoi silmitön verilöyly 21.8.2022. Ilta-Sanomat.
  5. a b Kaskinen, Miikka: Terroristit katsoivat televisiosta, kun poliisit yrittivät tehdä yllätyshyökkäystä – tasan 50 vuotta sitten tapahtuneessa Münchenin verilöylyssä kaikki meni pieleen 4.9.2022. Ilta-Sanomat.
  6. a b c Verilöyly muutti Münchenin olympialaiset painajaiseksi Historie fi. 19.8.2016. Viitattu 4.4.2018.
  7. Tv-ohjelma: Hetki ennen tuhoa: Münchenin verilöyly[vanhentunut linkki]
  8. Mitä Missä Milloin 1974, s. 11.
  9. Mitä Missä Milloin 1974, s. 19.
  10. David B. Green: When the Mossad's Revenge for the Munich Olympics Went Tragically Wrong Haaretz. 21.7.2016. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  11. Juonala, Jouko: Poliisin epäonnistunut operaatio vaati yhdeksän panttivangin hengen olympialaisissa – mediatiedot: uhrien omaisille luvassa viimein korvauksia 31.8.2022. Ilta-Sanomat.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reeve, Simon: One day in September: the full story of the 1972 Munich Olympics massacre and the Israeli revenge operation "Wrath of God". New York: Arcade, 2000. ISBN 9781559706032.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]