Frank-Walter Steinmeier

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frank-Walter Steinmeier
Steinmeier valokuvattuna vuonna 2022
Steinmeier valokuvattuna vuonna 2022
Flag of the President of Germany.svg Saksan 12. liittopresidentti
Liittokansleri Angela Merkel
Olaf Scholz
Edeltäjä Joachim Gauck
Saksan varakansleri
Liittokansleri Angela Merkel
Edeltäjä Franz Müntefering
Seuraaja Guido Westerwelle
Saksan ulkoministeri
Edeltäjä Joschka Fischer
Seuraaja Guido Westerwelle
Edeltäjä Guido Westerwelle
Seuraaja Sigmar Gabriel
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1956 (ikä 66)
Saksa Detmold, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa
Kansalaisuus Saksa saksalainen
Ammatti juristi
Puoliso Elke Büdenbender
Lapset 1
Tiedot
Puolue SPD
Uskonto kalvinismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.frank-walter-steinmeier.de

Frank-Walter Steinmeier (s. 5. tammikuuta 1956 Detmold, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa) on saksalainen sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) poliitikko. Hän toimi Saksan ulkoministerinä Merkelin I hallituksessa vuosina 2005–2009. Franz Münteferingin jättäessä hallituksen marraskuussa 2007 Steinmeierista tuli myös varakansleri. Hänet valittiin Saksan liittopresidentiksi helmikuussa 2017[1]. Hänet valittiin toiselle kaudelle liittopresidentiksi 13. helmikuuta 2022.[2]

Tausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1976–1982 Steinmeier opiskeli oikeustiedettä ja valtio-oppia Giessenin yliopistossa, ja hänestä tuli oikeustieteen tohtori vuonna 1991. Hän on naimisissa Elke Büdenbenderin kanssa ja heillä on yksi tytär.[3]

Syksyllä 2013 Steinmeieria syytettiin väitöskirjansa osittaisesta kopioinnista 1990-luvulla.[4][5]

Uskonnolliselta vakaumukseltaan Steinmeier on kalvinisti.[6]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinmeier toimi vuosina 1999–2005 Saksan kansliaministerinä. Saksan ulkoministerinä Steinmeier toimi vuoden 2007 ensimmäisen puoliskon ajan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana.

Vuoden 2009 liittopäivävaaleissa Steinmeier oli Merkelin vastaehdokas liittokansleriksi.[7] SPD kuitenkin koki vaaleissa kuitenkin merkittävän tappion CDU:lle ja Steinmeierista tuli oppositiojohtaja.

Steinmeieristä tuli kuitenkin jälleen Saksan ulkoministeri 17. joulukuuta 2013 Merkelin hallitukseen.

Uudessa tilanteessa, jossa Venäjä oli saanut haltuunsa Krimin ja Itä-Ukrainan sota oli jatkunut kaksi vuotta, ulkoministeri Steinmeier arvosteli sotilasliitto Naton lisääntynyttä aktiviteettiä Itäisessä Euroopassa ja Itämeren seudulla sapelinkalisteluksi ja vaati vuoropuhelua Venäjän kanssa huomauttaen, etteivät "symboliset panssarivaunuparaatit" ole omiaan lisäämään turvallisuutta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Entinen ulkoministeri Steinmeier valittiin Saksan presidentiksi Yle Uutiset. 12.2.2017. Viitattu 1.10.2022.
  2. Steinmeier valittiin toiselle kaudelle Saksan liittopresidentiksi Helsingin Sanomat. 13.2.2022. Viitattu 1.10.2022.
  3. Elke Büdenbender, die Frau des Bundespräsidenten, ist unsere Schirmherrin Teach First. Viitattu 1.10.2022. (saksaksi)
  4. Senior Social Democrat Steinmeier facing plagiarism allegations 29.9.2013. Deutsche Welle. Viitattu 30.9.2013.
  5. Saksalaispoliitikkoa epäillään taas plagioinnista Helsingin Sanomat. 29.9.2013. Viitattu 30.9.2013.
  6. Frank-Walter Steinmeier - Ein reformierter Christ wird Bundespräsident Deutschlandfunk Kultur. 12.2.2017. Viitattu 1.10.2022. (saksaksi)
  7. Saksan sosiaalidemokraattien Steinmeier ryhtyi tavoittelemaan liittokanslerin virkaa YLE. Viitattu 18.10.2008.
  8. Simo Ortamo: Saksan ulkoministeri arvostelee Naton "sapelinkalistelua" Venäjää vastaan YLE Uutiset. 18.6.2016. Viitattu 19.6.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.