Saksan kansalaisuus
_-_Cover.jpg)
Saksan kansalaisuus on laillinen suhde Saksan liittotasavallan ja yksittäisen henkilön välillä. Maassa noudatetaan sekaisin sekä ius soli- että ius sanguinis -periaatetta.
Kansalaisuuden saaminen syntymällä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henkilöt, jotka ovat syntyneet Saksan maaperällä 1. tammikuuta 2000 tai sen jälkeen voivat saada maan kansalaisuuden, mikäli vähintään toinen vanhemmista on oleskellut Saksassa laillisesti vähintään viisi vuotta ja omaa lapsen syntymähetkellä pysyvän oleskeluluvan.[1][2]
Lapset, joiden vanhemmista vähintään toinen on tämän syntymähetkellä Saksan kansalainen, saavat automaattisesti Saksan kansalaisuuden, mikäli vanhemmat ovat naimisissa. Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saavat kansalaisuuden automaattisesti vain äitinsä puolelta, mutta isän puolelta kansalaisuus voidaan myöntää vasta isyyden toteamisen jälkeen (tulee tehdä ennen lapsen täytettyä 23 vuotta).[1]
Kansalaisuuden saaminen hakemuksella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hakemuksen perusteella Saksan kansalaisuus voidaan myöntää sellaiselle henkilölle, joka täyttää seuraavat ehdot:[3][2]
- on asunut Saksassa laillisesti vähintään viisi vuotta ja omaa pysyvän oleskeluluvan
- tuntee Saksan yhteiskuntaa, elinoloja ja lakia
- pystyy elättämään itsensä ilman sosiaalietuuksia
- osaa saksaa vähintään taitotasolla B1
- ei ole saanut tuomiota rikoksesta
- sitoutuu noudattamaan vapauksien ja demokratian periaatteita Saksan perustuslain mukaisesti
Saksan yhteiskunnallista tuntemusta testataan kansalaisuustestillä. Testistä voi vapautua henkilö, joka ei kykene suorittamaan sitä iän, sairauden tai vamman vuoksi. Myös sellaiset henkilöt, jotka ovat valmistuneet saksalaisesta korkeakoulusta alanaan laki, valtio-oppi tai hallintotiede, voivat hakea vapautusta. Alle 16-vuotiaita ei myöskään testata. Testissä on 33 kysymystä, joista kolme käsittelee paikallista osavaltiota, ja läpäistääkseen testin henkilön tulee saada oikein vähintään 17.[3]
Vuonna 2024 otettiin käyttöön myös helpotettu prosessi, jossa vaadittu asumisaika Saksassa lyhenee kolmeen vuoteen, niille, joiden integroituminen on ollut erityisen ansiokasta. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa erinomainen menestys koulussa tai työelämässä.[4]
Kansalaisuuden palautusta voivat hakea sellaiset henkilöt jotka katsotaan Natsi-Saksan poliittisten, uskonnollisten tai rodullisten vainojen uhreiksi ja menettivät sen vuoksi Saksan kansalaisuutensa. Kansalaisuuden palautusta voivat hakea myös uhrin jälkeläiset, vaikka uhri itse ei koskaan hakenutkaan kansalaisuuden palautusta.[5]
Saksan kansalaisuuden saajan on vannottava kansalaisuusvala joka kuuluu seuraavasti:[6]
Ich erkläre feierlich, dass ich das Grundgesetz und die Gesetze der Bundesrepublik Deutschland achten und alles unterlassen werde, was ihr schaden könnte.
(suom. Vakuutan juhlallisesti, että kunnioitan perustuslakia ja Saksan liittotasavallan lakeja ja pidättäydyn kaikesta, mikä voisi vahingoittaa sitä)
Kaksoiskansalaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksa sallii kaksoiskansalaisuuden eikä hakemuksen perusteella Saksan kansalaisuutensa saaneiden tarvitse luopua muista kansalaisuuksista.[2][4] Saksan kansalaiset ovat automaattisesti myös Euroopan unionin kansalaisia.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Becoming a German citizen by birth Federal Ministry of the Interior and Community. Arkistoitu 31.7.2023. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
- 1 2 3 Moulson, Geir: German parliament approves easing rules to get citizenship, dropping restrictions on dual passports AP News. 19.1.2024. Viitattu 12.9.2025. (englanniksi)
- 1 2 Naturalization Federal Ministry of the Interior and Community. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
- 1 2 Germany's citizenship law changes take effect 27.6.2024. Deutsche Welle. Viitattu 13.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Restoration of German citizenship (Article 116 II Basic Law) German Missions in the United Kingdom. 2023. Arkistoitu 5.10.2022. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
- ↑ § 16 StAG - Einzelnorm Bundesministerium der Justiz. Viitattu 12.9.2025. (saksaksi)
- ↑ EU citizenship European Commission. 2023. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)