Mark Spitz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Mark Spitz heinäkuussa 2008.
Mark Spitz heinäkuussa 2008.
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
miesten uinti
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa México 1968 4 × 100 m
Kultaa Kultaa México 1968 4 × 200 m
Kultaa Kultaa München 1972 100 m
Kultaa Kultaa München 1972 200 m
Kultaa Kultaa München 1972 100 m
Kultaa Kultaa München 1972 200 m
Kultaa Kultaa München 1972 4 × 100 m
Kultaa Kultaa München 1972 4 × 200 m
Kultaa Kultaa München 1972 4 × 100 m
Hopeaa Hopeaa México 1968 100 m
Pronssia Pronssia México 1968 100 m

Mark Andrew Spitz (s. 10. helmikuuta 1950 Modesto, Kalifornia) on yhdysvaltalainen uimari. Hän on yksi historian menestyneimpiä uimareita ja olympaiurheilijoita. Vuoden 1972 kesäolympialaisissa Münchenissä Spitz voitti ennätykselliset seitsemän kultamitalia.

Nuoruus ja varhaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spitz syntyi 1950 Modestossa, Kaliforniassa. Hänen perheensä muutti kaksi vuotta myöhemmin Havaijille, mistä palasivat neljän vuoden päästä Kaliforniaan, Sacramentoon. Siellä Spitz sai paikallisessa NMKY:ssä ensimmäisen kerran kilpauimakoulutusta. Yhdeksänvuotiaana Spitz pääsi tunnetun Sherm Chavoorin valmennukseen, Chavoorista tuli Spitzin pitkäaikainen ohjaaja. Spitz nimettiin kymmenvuotiaana maailman parhaaksi kymmenvuotiaaksi uimariksi. Arnold Spitz halusi panostaa poikansa uintiuraan, ja perhe muutti Markin ollessa 14-vuotias Santa Claraan, missä hän pääsi George Hainesin valmennettavaksi Santa Clara Swim Clubiin.[1]

Kilpaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nousu huipulle ja ensimmäiset olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spitz nousi nuorena maailman huipulle, ja hän voitti 16-vuotiaana ensimmäisen Yhdysvaltain amatööriurheilumestaruutensa. Seuraavana vuonna hän voitti viisi kultamitalia Pan-Amerikan kisoissa. Spitz lähti Méxicon olympialaisiin suurin toivein, sillä hän julisti itsevarmasti ja hieman röyhkeästi voittavansa kuusi kultamitalia. Hän ei saanut kisoista kuitenkaan kuin kaksi viestikultamitalia, 4x100 ja 4x200 metrin vapaauintiviesteistä. Henkilökohtaisilta matkoilta Spitz sai hopeaa 100 metrin perhosuinnista ja pronssia 100 metrin vapaauinnista.[1] 200 metrin perhosuinnin finaalissa Spitz oli jäänyt viimeiseksi.[2]

Olympialaisten jälkeen Spitz jatkoi uintiuraansa menestyksekkäästi. Hän voitti ennen seuraavia olympialaisia useita kilpailuja ja teki maailmanennätyksiä. NCAA:n yliopistourheilikisoissa Spitz otti kahdeksan mestaruutta, ja vuonna 1971 hänet palkittiin James E. Sullivan Awardilla Yhdysvaltain parhaana amatööriurheilijana. Maailman parhaaksi uimariksi hänet valittiin 1969 ja 1971.[1]

Münchenin olympialaiset ja uran päätös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mark Spitzin takki Münchenin olympialaisista.

Münchenin olympialaisissa Spitzin ensimmäinen uintimatka oli 200 metrin perhosuinti, jonka finaalissa hän oli viimeksi jäänyt viimeiseksi. Tällä kertaa Spitz oli ylivoimainen ja voitti toiseksi tulleen Gary Hallin yli kahdella sekunnilla. Puoli tuntia myöhemmin Spitz voitti myös 4x100 metrin vapaauintiviestin. Tämän jälkeen hän voitti 200 metrin vapaauinnin, 100 metrin perhosuinnin ja 4x200 metrin vapaauintiviestin. Viidella kultamitalilla Spitz nousi jakamaan olympialaistenennätystä Nedo Nadin ja Paavo Nurmen kanssa, jotka olivat ainoat viisi kultamitalia samoissa olympialaisissa voittaneet urheilijat. Tämän jälkeen hän oli kultamitalisti vielä 100 metrin vapaauinnissa ja 4x100 metrin sekauintiviestissä. Spitz voitti Münchenissä ennätykselliset seitsemän kultamitalia ja teki samalla jokaisella matkalla myös maailmanennätyksen.[2] Spitzin olympiaennätyksen pystyi rikkomaan vasta uimari Michael Phelps, joka voitti kahdeksan kultamitalia Pekingin olympialaisissa 2008.[3]

Spitzin viimeinen matka Münchenissä uitiin 4. syyskuuta, ja seuraavana päivänä alkoi Münchenin verilöylyksi päätynyt panttivankitapaus, jossa israelilaisurheilijoita palestiinalaisen Musta syyskuu -terroristojärjestön uhreiksi. Viranomaiset pelkäsivät, että Spitz, joka oli juutalainen ja kisojen tunnetuin urheilija, olisi myös vaarassa. Turvamiehet ympäröivät Spitzin nopeasti, ja hän matkusti vielä samana päivänä Lontooseen ja sieltä takaisin Yhdysvaltoihin. Lontoossa Spitz ehti tehdä mainoskuvan, jossa hänellä oli yllään vain uimahousut ja kaulallaan seitsemän kultamitaliaan. Kuvasta tuli Yhdysvaltain myydyimpiä julisteita, ja sitä myytiin yli miljoona kappaletta. Olympiakisojen jälkeen Spitz ilmoitti myös lopettavan kilpauransa.[2]

Uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spitz sopi uran lopettamisen jälkeen useita mainossopimuksia, muun muassa Schickin, California Milk Advisory Boardin, Adidaksen ja Speedon kanssa.[1] Hänellä oli myös oma uimaasu- ja vapaa-ajan vaatemallistonsa, ja hän tienasi uransa jälkeen kahdessa vuodessa kuusi miljoonaa dollaria. Spitz alkoi saada olympialaisten jälkeen myös tarjouksia Hollywoodista, ja hänen agenttinsa ilmoitti, että Spitzistä tulee merkittävä elokuvatähti. Ensiesiintymisensä näyttelijänä hän teki Bob Hopen ohjelmassa.[2] Tämän jälkeen hän esiintyi muutamissa muissakin ohjelmissa, mutta hänen näyttelijäntaitonsa olivat huonot, ja lopulta Hollywood menetti kiinnostuksensa.[1]

Spitz meni naimisiin 1973 Suzy Weinerin kanssa. Weiner oli Spitzin isän yritystutun tytär, Kalifornian yliopiston draamaopiskelija ja osa-aikainen malli.[1] He ovat saaneet liitostaan kaksi poikaa, Matthew’n (s. 1981) ja Justinin (s. 1991).[4] Spitz on työskennellyt monilla eri aloilla. Hän on ollut grynderi ja pörssivälittä, ja hän on auttanut yritysten perustamisessa.[3]

Elokuvaohjaaja Bud Greenspan tarjosi Spitzille miljoona dollaria, jos Spitz onnistuisi hankkimaan itselleen paikan vuoden 1992 Barcelonan olympialaisiin. Spitz ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan tarvittavaa aikarajaa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Roberts, M. B.: Spitz lived up to enormous expectations ESPN.com. Viitattu 5.7.2012. (englanniksi)
  2. a b c d Burnton, Simon: 50 stunning Olympic moments No37: Mark Spitz wins seven swimming golds The Guardian. 8.6.2012. Guardian News and Media Limited. Viitattu 5.7.2012. (englanniksi)
  3. a b Essick, Kristi: Second Acts The Guardian. 12.6.2012. Dow Jones & Company, Inc. Viitattu 5.7.2012. (englanniksi)
  4. Second Acts NNDB. Soylent Communications. Viitattu 5.7.2012. (englanniksi)
  5. Mark Spitz - 7 Times World record holder Olympics30.com. Viitattu 5.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]