Tämä on lupaava artikkeli.

Paavo Nurmi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavo Nurmi

Paavo Nurmi (Antwerp 1920).jpg
Paavo Nurmi Antwerpenin olympialaisissa 1920

Henkilökohtaiset tiedot
Nimi Paavo Nurmi
Maa Suomi
Syntymäaika 13. kesäkuuta 1897
Syntymäpaikka Turku
Kuolinpäivä 2. lokakuuta 1973 (76 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Uran tiedot
Laji kestävyysjuoksu
Seura Turun Urheiluliitto
Kilpauran kesto 1920–1934
Saavutukset
Voitot 9 olympiakultaa
Ennätykset 22 maailmanennätystä
Mitalit
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 10 000 m
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 Maastojuoksu
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 Maastojuoksu (Joukkue)
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 1 500 m
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 5 000 m
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 Maastojuoksu
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 Maastojuoksu (Joukkue)
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 3 000 m (Joukkue)
Kultaa Kultaa Amsterdam 1928 10 000 m
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Amsterdam 1928 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Amsterdam 1928 3 000 m esteet

Paavo Johannes Nurmi (13. kesäkuuta 1897 Turku2. lokakuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen yhdeksänkertainen kestävyysjuoksun olympiavoittaja ja liikemies. Nurmea on kutsuttu niin kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi kuin yhdeksi kaikkien aikojen yleisurheilijoistakin.

Juoksijoiden kuninkaaksi ja Lentäväksi suomalaiseksi nimetty Nurmi on kesäolympialaisten historian kolmanneksi menestynein urheilija. Nurmi voitti vuosien 1920, 1924 ja 1928 olympiakisoissa yhteensä yhdeksän kulta- ja kolme hopeaolympiamitalia. Lisäksi hän teki urallaan 20 henkilökohtaista ja kaksi viestimaailmanennätystä.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmi syntyi Turussa 13. kesäkuuta 1897 perheensä toisena lapsena. Isä Johan oli puuseppä. Hänen kuoltuaan 1910 äiti Matilda joutui elättämään köyhää perhettä siivoojana, ja Paavokin kantoi kortensa kekoon leipurin juoksupoikana ja viilarina. Paavo menestyi koulussa hyvin, ja hänen lukuaineidensa keskiarvo oli kansakoulussa 9,38.[1]

Juoksu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo juoksi jo kymmenvuotiaana, mutta harrastus taukosi useaksi vuodeksi, kun isän kuoltua Paavon täytyi osallistua perheensä taloudenpitoon.[2][3] Noin 17-vuotiaana Nurmi alkoi harjoitella ”välivuosinaan” tekemiensä suunnitelmien mukaan.[4] Hän liittyi 1914 porvarilliseen Turun Urheiluliittoon ja voitti 17-vuotiaana ensimmäisen kilpailunsa 3 000 metrin matkalla.[1] Ensimmäisiin Suomen-mestaruuskilpailuihinsa Nurmi osallistui vuonna 1916 Turussa ja sijoittui kuudenneksi niin 5 000 metrillä kuin 2 000 metrilläkin.[5]

Paavo Nurmen nuorukaisena saavuttamista tuloksista kerrotaan seuraavaa:[6]

Vuosi 2 000 m 3 000 m 5 000 m 10 000 m
1914 10.06,5
1915 6.06,8 9.30 15.50,7
1916 5.55 15.52,8
1917 15.47,5
1918 1 500 m 4.29 15.50,7
1919 8.58,1 15.31,5 32.56

Vuoden 1918 heikohkoja tuloksia selittää sisällissodan aiheuttamat olot. Seuraavana vuonna Nurmi alkoi suorittaa asepalvelustaan, mikä paransi hänen harjoitusolosuhteitaan. Nurmen harjoittelu muuttui järjestelmällisemmäksi ja monipuolisemmaksi, ja hän pääsi aseseppäkouluun urheiluvaikuttaja Tahko Pihkalan ansiosta. Samalla hän lievensi askeettista ja vegetaristista elämäntapaansa. Armeijaharjoittelun ansiosta Nurmen tulokset paranivat ja hän nousi olympiavalmennettavien joukkoon.[1]

Antwerpenin olympialaiset 1920[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmi juoksi kesällä 1920 Suomen olympiakarsinnoissa suomenennätyksiä, ja hänet valittiin Suomen joukkueeseen Antwerpenin olympialaisiin 1920.[1] Nurmi voitti ensimmäisistä olympialaisistaan kolme kultamitalia ja yhden hopean. Nurmen ensimmäinen olympiajuoksu oli 17. elokuuta käyty 5 000 metrin kilpailu, jossa hän voitti hopeaa. Nurmi yritti kovalla alkuvauhdilla pudottaa muut juoksijat kyydistä, mutta Ranskan Joseph Guillemot pysyi mukana ja voitti Nurmen loppukirissä.[7][1] Nurmi vaihtoi sen jälkeen 10 000 metrin juoksuun toisenlaisen vauhdinjakotaktiikan ja voitti siinä ensimmäisen olympiakultamitalinsa. Sen jälkeen hän voitti vielä kahdeksan kilometrin maastojuoksun ja oli mukana Suomen kultaa voittaneessa maastojuoksujoukkueessa.[1]

Olympiamenestyksensä ansiosta Nurmi sai armeijassa ylennyksen alikersantiksi sekä stipendin, jonka turvin hän opiskeli seuraavien kolmen vuoden aikana koneteknikoksi Helsingissä teollisuuskoulussa.[1]

Vuodet 1921–1923 ja maailmanennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmi juoksi vuosina 1921–1923 kahdeksan maailmanennätystä eri matkoilla.[1] Huhtikuussa 1921 Nurmi oli opetellut tasaisen vauhdinjaon periaatteen juoksijamestari Alfred Shrubbin juoksuoppaasta Running and Cross-Country Running. Hän teki itselleen sekuntitaulukot tulevia maailmanennätysjuoksujaan varten ja ryhtyi harjoittelemaan tasavauhtista juoksemista kelloa vastaan harjoituskentällä.[8]

Nurmi lähti maailmanennätysjahtiin kesällä 1921. Hän kohtasi Ruotsissa alkukesän aikana 1921 ruotsalaisen Eric Backmanin neljä kertaa. Kolmannessa kohtaamisessa 20. kesäkuuta huonot olosuhteet pilasivat Nurmen maailmanennätysyrityksen 5 000 metrillä. Kaksi päivää myöhemmin Tukholmassa 22. kesäkuuta Nurmi juoksi 10 000 metrin maailmanennätyksen 30.40,2.[9]

Syyskuun 1922 alussa Nurmi rikkoi 2 000 metrin maailmanennätyksen Tampereella. Heti sen jälkeen Nurmi otti tähtäimeensä Hannes Kolehmaisen 5 000 metrin maailmanennätyksen, jota pidettiin lyömättömänä. Ensimmäisen kerran Nurmi yritti rikkoa ennätystä Tukholmassa, mutta jäi rankkasateessa siitä yli 11 sekuntia. Syyskuun 12. päivänä sää oli hyvä, ja Nurmi sai yrittää ennätystä uudelleen. Puolimatkan väliaika 7.06,5 oli hyvin kova, mutta ennen viimeistä kierrosta Nurmi oli jäänyt hiukan jälkeen maailmanennätyksestä. Hän juoksi viimeisen kierroksen kuitenkin niin lujaa, että loppuaika 14.35,3 oli uusi maailmanennätys.[10]

Elokuussa 1923 Nurmi juoksi vielä Tukholmassa mailin maailmanennätykseksi 4.10,4.[11]

Pariisin olympialaiset 1924[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä 24.–25. toukokuuta 1924 juostuissa olympiakarsintakilpailuissa Nurmi voitti 1 500 metriä ajalla 4.00,5 ja 3 000 metriä ajalla 8.41,5, mutta jäi 10 000 metrillä maailmanennätyksen juosseen Ville Ritolan varjoon.[12]

Nurmi ottamassa nimiinsä 1500 metrin maailmanennätyksen Helsingissä kesäkuussa 1924.

Koska Pariisin olympialaisten ohjelmassa oli 1 500:n ja 5 000 metrin juoksujen loppukilpailut sijoitettu samalle päivälle, Nurmi kokeili etukäteen selviytymistään moisesta urakasta HKV:n kisoissa Eläintarhan kentällä 19. kesäkuuta. Hän juoksi kummallakin matkalla maailmanennätyksen: lyhyemmällä matkalla 3.52,6 ja pidemmällä 14.28,2.[13]

Pariisin olympialaisten alussa Nurmea säästeltiin, eikä hän juossut 6. heinäkuuta käytyä 10 000 metrin kilpailua, jonka voitti Ville Ritola. Nurmi juoksi ensimmäiset loppukilpailunsa torstaina 10. heinäkuuta. Ensin juostulla 1 500 metrillä Nurmi piti alusta saakka kovaa vauhtia. 800 metrin väliaika 1.58,5 kertoo Nurmen juosseen siihen saakka selvästi lujempaa kuin maailmanennätysjuoksussaan, mutta voiton ratkettua Nurmi löysäsi vauhtia ja voitti kultaa loppuajalla 3.53,6.[14] Noin tunti myöhemmin oli vuorossa 5 000 metrin loppukilpailu. Puolimatkaan saakka kärjessä vuorottelivat Ville Ritola ja Ruotsin Edvin Wide. Siitä eteenpäin Nurmi ja Ritola pitivät vauhtia vuorovedolla ja pudottivat Widenkin kauas taakseen. Loppusuoralla Nurmi piti Ritolan takanaan ja voitti toisen kultamitalinsa ajalla 14.31,2 voittaen Ritolan 0,2 sekunnilla ja pronssimitalisti Widen 30,6 sekunnilla.[15]

Lauantaina oli vuorossa 10 560 metrin pituinen maastojuoksu. Jo kilpailun alkaessa oli varjossa lämpöä 36 astetta, joten kilpailusta tuli erittäin raskas. Nurmi aloitti rauhallisesti, ja vasta 4,5 kilometrin kohdalla hän ja Ritola pudottivat pahimman kilpailijansa Widen vauhdistaan. Nurmi saapui maaliin voittajana ajassa 32.54,8. Ritola hävisi hänelle lähes 85 sekuntia. Myös joukkuekilpailusta Suomi sai kultaa.[16]

Sunnuntaina Nurmi päätti kisaurakkansa 3 000 metrin joukkuejuoksun loppukilpailuun, josta Nurmi, Ritola ja Elias Katz voittivat Suomelle kultaa Nurmen ollessa koko joukon nopein. Näin Nurmi sai Pariisin kisoista kaikkiaan viisi kultamitalia.[17] Olympialaisten jälkeen Suomen valtio tilasi Wäino Aaltoselta Paavo Nurmen näköispatsaan.[18]

Yhdysvaltain-kiertue 1925[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmi lähti vuoden 1924 lopulla Yhdysvaltoihin ja kilpaili siellä viiden kuukauden aikana 55 kertaa häviten vain kahdesti.[19] Ensimmäinen kilpailu käytiin täyteen myydyssä Madison Square Gardenissa 6. tammikuuta 1925. Nurmi voitti samana iltana mailin ajalla 4.13,6 ja 5 000 metriä ajalla 14.44,6. Molemmat ajat olivat uusia halliennätyksiä. Nurmella oli vastassa jo olympialaisista tuttuja kilpakumppaneita, sillä maililla toiseksi sijoittui Joie Ray ja 5 000 metrillä Ville Ritola.[20]

Kiertueen viimeisen hallikilpailunsa Nurmi juoksi 17. huhtikuuta. Osa juoksuista oli tasoituskilpailuja, ja kahdesti tasoituksen saanut juoksija ehti maaliin ennen Nurmea. Muut 45 hallikilpailustaan Nurmi voitti lukuun ottamatta yhtä keskeytystä. Hallikauden jatkoksi hän kilpaili vielä kymmenen kertaa ulkoradoilla 19. huhtikuuta ja 26. toukokuuta välisenä aikana. Yhdeksän ulkokilpailua Nurmi voitti, mutta viimeisessä 880 jaardin kilpailussa New Yorkissa hän hävisi isäntämaan Alan Helffrichille.[20]

Amerikkalaiset ihastuivat mieheen, jolla oli ”alhaisin pulssi, mutta korkein taksa”, ja antoivat hänelle lempinimien Phantom (The Phantom Finn, aavesuomalainen).[1][18] Presidentti Calvin Coolidge kutsui Nurmen tapaamiseen. Palattuaan Suomeen Nurmi sai presidentti Lauri Kristian Relanderilta Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkin.[18] Kiertueesta oli taloudellista hyötyä paitsi Nurmelle, myös hänen kotimaalleen, sillä yleisen käsityksen mukaan Nurmen juoksut vaikuttivat siihen, että Yhdysvallat myönsi Suomelle 400 miljoonan markan lainan.[1]

Amerikan-matka rasitti Nurmea ja hän alkoi kärsiä reumatismista ja akillesjännevaivoista. Hän juoksi 1926–1927 kuitenkin edelleen maailmanennätyksiä, mutta ei enää voittanut jokaista kilpailuaan.[1]

Amsterdamin olympialaiset 1928[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amsterdamin 1928 olympialaisissa Paavo Nurmi osallistui kolmelle juoksumatkalle. Pariisin kisojen kultamitalilajeista maastojuoksu ja 3 000 metrin joukkuejuoksu eivät kuuluneet enää kisojen ohjelmaan. Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 10 000 metrin loppukilpailu.[21] Ville Ritola johti juoksua 1 500 metristä lähtien, mutta Nurmi ohitti Ritolan viimeisellä sadalla metrillä ja voitti kultaa olympiaennätyksellä 30.18,8. Ritola hävisi hänelle 0,6 ja Edwin Wide 45,2 sekuntia.[22]

Kaksi päivää 10 000 metrin loppukilpailun jälkeen Nurmi selviytyi 5 000 metrin juoksun alkueristä loppukilpailuun.[23] Seuraavana päivänä Nurmi osallistui 3 000 metrin estejuoksun toiseen alkuerään. Ensimmäisellä vesiesteellä hänen jalkineensa piikki tarttui tiukasti estepuuhun ja hän kaatui vesihautaan, josta ranskalainen Lucien Duquesne auttoi hänet ylös. Rauhallisesti Nurmi juoksi karkuun päässeet muut juoksijat kiinni ennen kahden kilometrin täyttymistä ja tuli maaliin erän voittajana Duquesnen seuraamana.[24]

Yhden lepopäivän jälkeen Nurmi juoksi 5 000 metrin loppukilpailussa. Hän kärsi edelleen estejuoksun alkuerässä loukkaantuneesta lonkastaan. Nurmi siirtyi kilpailun johtoon vajaan 800 metrin kohdalla mutta päästi puolimatkassa estejuoksun alkuerissä nilkkansa loukanneen Ville Ritolan kärkeen. Loppusuoralla Ritola jätti Nurmen lopullisesti ja voitti hänet ainoan kerran olympialaisjuoksuissa. Nurmen loppuaika oli 14.41,0 ja hän hävisi Ritolalle 3,0 sekunnilla. Wide tavoitti loppusuoralla Nurmea, joka kuitenkin säilytti hopeatilan 0,2 sekunnin erolla ruotsalaiseen.[25]

Viimeisen olympialaisen kilpailunsa, 3 000 metrin estejuoksun loppukilpailun Nurmi juoksi 5 000 metrin loppukilpailua seuranneena päivänä 4. elokuuta.[26] Nuori Toivo Loukola karkasi muilta noin 2 000 metrin kohdalla ja Nurmi tyytyi johtamaan pääjoukkoa ja hidastamaan ohitseen pyrkineitten ranskalaisten, Henri Dartiguesin ja Duquesnen vauhtia.[27] Viimeisen kierroksen alkaessa Nurmi irtosi pääjoukosta ja juoksi hopealle 9,0 sekuntia Loukolalle hävinneenä.[28]

Amsterdamin olympiakisojen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmi juoksemassa lyhyen maratonin maailmanennätystä vuonna 1932.

Amsterdamin olympiakisoja seuranneena syksynä Nurmi juoksi maailmanennätykset ylipitkillä matkoilla 15–20 kilometrillä ja tunninjuoksussa. Hän kävi kilpailemassa jälleen Yhdysvalloissa, mutta ei saanut sieltä toivomaansa ammattilaissopimusta. Hän valmistautui seuraavalle olympiamaratonille ja hänen kilpailutahtinsa harveni. Olympiavuonna 1932 Nurmi juoksi lyhyen maratonin (40,2 kilometriä) epävirallisen maailmanennätyksen.[1]

Nurmen kansainvälinen juoksijanura päättyi skandaalinkäryisesti vähän ennen vuoden 1932 kesäolympialaisia Los Angelesissa. Hänet julistettiin ammattilaiseksi amerikkalaisissa kilpailuissa hankkimiensa palkintojen takia ruotsalaisten kansainvälisen olympiakomitean viranomaisten vaatimuksesta, jota Sigfrid Edström oli eritoten lobannut.[29] Päätös esti Nurmea tavoittelemasta olympiauransa huipennusta maratonjuoksusta.[7] Suomessa valitukset nähtiin ruotsalaisten kateutena, ja Suomi vetäytyi Suomi–Ruotsi-maaottelusta kahdeksaksi vuodeksi välien kiristyessä.[29]

Nurmi jatkoi uraansa kansallisissa kilpailuissa vielä pari vuotta ja juoksi viimeisen kilpailunsa syyskuussa 1934.[1] Nurmi toimi myös väliaikaisesti valmentajana ja muun muassa valmensi suomalaisia kestävyysjuoksijoita Berliinin olympialaisiin 1936.[18][30] Siellä hänen valmennettavansa voittivat kolme kultamitalia ja ottivat yhden kolmoisvoiton. Nurmi lopetti määräaikaisen valmennuspestinsä kisojen jälkeen.[31] Nurmi erosi myöhemmin Suomen urheiluliiton valmennusvaliokunnasta ja koki itse tulleensa potkituksi pois. Vuoden 1952 Urheilutoimittajien Liiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa Nurmi syytti suomalaisten kestävyysjuoksun silloisesta lamasta sitä, että vanhemman polven neuvoja halveksuttiin ja nuoret olivat laiminlyöneet ennen suositut harjoitusmuodot murtomaahiihdon ja kävelyn. Hän myös suositteli että suomalaiset paneutuisivat keskipitkiin matkoihin maailmalla vähemmän arvostetun 10 000 metrin sijaan.[32]

Urheilijaprofiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmen urheilu-uran aikana valmentajien yleinen mielipide oli, että jopa Suomessa oli häntä lahjakkaampia juoksijoita. Hänestä tuli kuitenkin olympiavoittaja kovan työn ja tahdonvoiman avulla. Nurmi oli paitsi säälimätön itseään kohtaan, myös nopea oppimaan. Hän luki urheilukirjallisuutta, kokeili erilaisia harjoitusmenetelmiä ja pyrki tarkkailemaan kehoaan rasituksen alla. Eräs hänen tunnettu keinonsa oli pidentää askelta niin, että hän juoksi junan perässä ja piti kiinni takapuskurista.[19]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiamitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antwerpen 1920:
    • kultamitali – 10 000 m juoksu
    • kultamitali – 8 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
    • kultamitali – 8 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
    • hopeamitali – 5 000 m juoksu
  • Pariisi 1924:
    • kultamitali – 1 500 m juoksu
    • kultamitali – 5 000 m juoksu
    • kultamitali – 5 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
    • kultamitali – 5 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
    • kultamitali – 3 000 m juoksu (joukkuekohtainen)
  • Amsterdam 1928:
    • kultamitali – 10 000 m juoksu
    • hopeamitali – 5 000 m juoksu
    • hopeamitali – 3 000 m estejuoksu

[1]

Muut voitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmi voitti suomenmestaruuksia henkilökohtaisilta matkoilta 20 kappaletta ja viesteistä kaksi. Hän voitti myös kaksi Englannin mestaruutta ja yhden Yhdysvaltain mestaruuden.[1]

Nurmi voitti urallaan 277 juoksua vuosien 1914–1934 aikana juoksemastaan 310 juoksukilpailusta, pois lukien viestit, alkuerät, tasoituskilpailut ja viestijoukkueita vastaan käydyt kilpailut. Vuodesta 1920 alkaen Nurmi voitti 256 juoksemastaan 273 kilpailusta.[33]

Henkilökohtaiset ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 800 m – 1.56,3
  • 1000 m – 2.32,2
  • 1500 m – 3.52,6
  • maili – 4.10,4
  • 3000 m – 8.20,4
  • 5000 m – 14.28,2
  • 10 000 m – 30.06,1
  • tunninjuoksu – 19 210
  • 3000 m esteet – 9.31,2

[1]

Maailmanennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmi teki urallaan 20 IAAF:n hyväksymää maailmanennätystä 14 henkilökohtaisella juoksumatkalla sekä kaksi viestimaailmanennätystä Turun Urheiluliiton 4×1500 metrin joukkueessa. Arvokilpailumatkojen 1 500 metrin, 5 000 metrin ja 10 000 metrin maailmanennätystensä lisäksi hän rikkoi ennätyksiä myös 2 000, 3 000 ja 15 000 metrin matkoilla, tunninjuoksussa sekä useilla harvoin juostuilla mailimatkoilla.[34] Nurmi piti samanaikaisesti hallussaan sekä 5 000 että 10 000 metrin matkojen maailmanennätyksiä 2849 perättäistä päivää elokuusta 1924 kesäkuuhun 1932.[35]

Urheilu-uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen 1952.

Urheilu-uransa jälkeen juro ja sulkeutunut Nurmi ryhtyi liikealalle; tosin hän oli alkanut sijoittaa palkkioitaan jo uransa loppuvaiheessa.[36] Rakennuspiirtäjän koulutuksen saanut Nurmi perehtyi pörssin toimintaan Finanssilehteä lukemalla ja talouden tuntijoita kuuntelemalla.[36] Hän oli säästäväinen, mutta se ei estänyt häntä ottamasta riskiä osakekaupassa.[37] Arvopaperikaupan käymisen lisäksi Paavo Nurmi rakennutti Helsinkiin nelisenkymmentä taloa. Rakennuttajana hän oli yhtä paneutuva kuin urheilijana ja kävi usein rakennustyömaalla valvomassa työntekoa. Hän kiinnitti huomiota rakennusmateriaalin korkeaan laatuun ja työn jälkeen. Vuonna 1936 Nurmi perusti Asusteliike Paavo Nurmi Oy:n ja toimi sen toimitusjohtajana vuoteen 1973.[37]

Talvisodan aikana 1940 Paavo Nurmi vieraili Yhdysvalloissa Taisto Mäen kanssa osallistuen keräystoimintaan Suomen hyväksi.[18] Nurmi sai Suomen urheilun suuren ansioristin 1947.[38]

Nurmi juoksi julkisesti vielä vuoden 1952 Helsingin olympiakisojen avajaisissa, kun hän sai kunnian tuoda olympiasoihtu stadionille. Hän ei kuitenkaan ottanut tehtävää vastaan täysin kitkatta, sillä hän piti yhä 20 vuoden takaista ammattilaiseksi julistamista vääryytenä ja kantoi kaunaa Kansainväliselle olympiakomitealle.[37] Urheilu-uran jälkeen Nurmi suhtautui tiedotusvälineisiin entistäkin umpimielisemmin. Hänen kerrotaan suostuneen Yleisradion 70-vuotishaastatteluun vain, koska presidentti Urho Kekkonen haastatteli häntä.[19]

Myöhemmällä iällä Nurmi sai aivoveritulpan, mikä sekä katkeroitti häntä että toi esiin inhimillisen puolen. Hän perusti 1968 nimeään kantavan säätiön, joka tutkii sydän- ja verisuonitauteja sekä yleistä kansanterveyttä.[37]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmen sukuhauta Turun hautausmaalla.

Paavo Nurmi oli 1932–1935 avioliitossa Sylvi Laaksosen kanssa, ja heille syntyi poika Matti 1932.[37] Jälkipolville Nurmi on jäänyt myyttiseksi hahmoksi, jonka on sanottu avautuneen vain juostessaan. Hänellä oli vain vähän ystäviä ja vielä vähemmän uskottuja. Jopa Matti on tunnustanut, että ei todella tuntenut isäänsä. Paavo Nurmi suhtautui penseästi Matin yleisurheiluharrastukseen ja oli sitä mieltä, että hänestä ei koskaan tulisi kunnon juoksijaa. Matti Nurmi kuitenkin kilpaili keskimatkoilla hyvällä kansallisella tasolla.[39]

Nurmi kirjoitti urheilusta, ja hänen tekstejään julkaisivat Turun Urheiluliiton lehti Kisatorvi, Suomen Urheilulehti ja Associated Press, jonka tilaama juttusarja levisi ympäri maailmaa. Kokoelma Paavo Nurmen kirjoituksia julkaistiin kirjana vuonna 2010.[40] Nurmi suhtautui urheiluun oman juoksu-uransa jälkeen ristiriitaisesti. Yhtäältä hän väheksyi urheilua, mutta hän seurasi sitä kuitenkin edelleen ja kommentoi Suomen urheilun tilaa julkisuudessa.[41]

Vapaa-ajallaan Nurmi kuunteli klassista musiikkia ja soitti myös itse viulua.[1]

Paavo Nurmi kuoli Meilahden sairaalassa Helsingissä 2. lokakuuta 1973.[42][1] Hänet haudattiin valtion kustannuksella.[38] Nurmi on haudattu sukuhautaan Turun hautausmaalle.[7]

Paavo Nurmen kotitalo Turussa on ollut museona vuodesta 1997.[1]

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtaiset kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmen mukaan nimettyjä asioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmi 10 markan setelissä.
Nurmesta 1945 julkaistu postimerkki.

Teoksia Nurmesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viittauksia kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukola, Martti (toim.): Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa. Porvoo: WSOY, 1928.
  • Kaila, Toivo T. (toim.): Paavo Nurmi. Elämä, tulokset ja harjoitusmenetelmät. Porvoo: WSOY, 1926.
  • Mäkelä, Pekka ym. (toim.): Kilpakenttien sankarit 1, s. 225–229. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-30-8904-5.
  • Paavo Nurmi Tilastopajan tietokannassa (tilastopaja.org)
  • Pihkala, Lauri & Jukola, Martti (toim.): Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa. Porvoo: WSOY, 1924.
  • Raevuori, Antero: Paavo Nurmi, juoksijain kuningas. 2. painos (1. painos 1988). Porvoo Helsinki Juva: Teos, 1997. ISBN 951-0-21850-2.
  • Syvänen, Juhani: Paavo Nurmi. Teoksessa Paananen, Riitta (toim.): HS-tähdet. Vuosisadan 100 parasta urheilijaa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24592-5.
  • Vettenniemi, Erkki: Suomalaisen kestävyysjuoksun historia. SKS, 2014. ISBN 978-952-222-451-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae Autio, Veli-Matti: Nurmi, Paavo (1897 - 1973) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 19.9.2015.
  2. Kaila 1926, s. 12–13.
  3. Raevuori 1997, s. 29–30.
  4. Kaila 1926, s. 15.
  5. Raevuori 1997, s. 40.
  6. Kaila 1926, s. 18–24.
  7. a b c Paavo Nurmi (13.6.1897-2.10.1973) Urheilumuseo. Viitattu 19.9.2015.
  8. Raevuori 1997, s. 103–106.
  9. Raevuori 1997, s. 109–110.
  10. Raevuori 1997, s. 114–116.
  11. Raevuori 1997, s. 131–135.
  12. Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa, s. 62–65, 77–78.
  13. Raevuori 1997, s. 154–159.
  14. Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa, s. 157–160.
  15. Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa, s. 164–172.
  16. Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa, s. 229–239.
  17. Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa, s. 224–229.
  18. a b c d e f ”Nurmi, Paavo”, Otavan suuri ensyklopedia 6: Inarijärvi - juuri. Helsingissä: Otava, 1978. ISBN 951-1-05069-9.
  19. a b c Syvänen 2000, s. 14.
  20. a b Raevuori 1997, s. 199–204, 437–438.
  21. Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 145.
  22. Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 146–155.
  23. Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 138.
  24. Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 199–201.
  25. Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 139–144.
  26. Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 204.
  27. Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 207–208.
  28. Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 210, 212.
  29. a b Yttergren, L: Århundradets idrottsskandal? Paavo Nurmis avstängning 1932 Svensk idrottsforskning. Viitattu 19.9.2015. (ruotsiksi)
  30. Pesola, Matti: SUL 100 vuotta – Paavo Nurmi 22.4.2006. Suomen Urheiluliitto ry. Viitattu 21.9.2015.
  31. Vettenniemi 2014, s. 150.
  32. Vettenniemi 2014, s. 195–197.
  33. Raevuori 1997, s. 418–419.
  34. Paavo Nurmen maailmanennätykset, Paavonurmi.fi
  35. Bekele betters a Nurmi record on World records, IAAF 28.3.2012
  36. a b Syvänen 2000, s. 14, 15.
  37. a b c d e Syvänen 2000, s. 15.
  38. a b ”Nurmi, Paavo”, Suomalainen tietosanakirja 6, n–reum. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-4471-0.
  39. Syvänen 2000, s. 13.
  40. Täpärin voittoni Teos. Viitattu 19.9.2015.
  41. Raevuori 1997, s. 381–383.
  42. Raevuori 1997, s. 388–389.
  43. DC-8 - Paavo Nurmi vei ensilennon matkustajat Isoon Omenaan 40 vuotta New Yorkiin neljällä konetyypillä / DC-8. Finnair. Viitattu 19.9.2015.
  44. Paavo Nurmi and other Olympic legends get on the map - the London Underground map HS.fi. Viitattu 25.4.2012. (englanniksi)
  45. Finlandia investing $1 million into Paavo Nurmi Athletic Center Finlandia University. Viitattu 19.9.2015. (englanniksi)
  46. Suomen olympiahistoria Suomen Olympiakomitea. Viitattu 23.4.2016.
  47. 10 markan seteli Euroopan keskuspankki.
  48. Hall of Fame, IAAF
  49. Haarala, Joona: Harvoin tarjolla: Paavo Nurmen mitalit esillä Turussa 20.3.2015. Yle Turku. Viitattu 21.9.2015.
  50. Urheiluooppera Paavo Suuri Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 2.8.2012.
  51. Internet Movie Database.
  52. Kanerva, Erkki: Yksin keskellä kaiken 9.8.2015. Turun Sanomat. Viitattu 13.9.2015.
  53. The Simpsons mention Finland! Finland for Thought. 2005. Viitattu 19.9.2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karikko, Paavo & Koski, Mauno: Yksin aikaa vastaan. Paavo Nurmen elämänkerta. Helsinki: Weilin + Göös, 1975. ISBN 951-35-1407-2.
  • Nurmi, Paavo: Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia. Toimittanut Erkki Vettenniemi. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-305-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paavo Nurmi.