Ville Ritola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Ville Ritola
Ville Ritola
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 3 000 m esteet
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 10 000 m
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 3 000 m joukkue
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 maastojuoksu
joukkue
Kultaa Kultaa Amsterdam 1928 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Pariisi 1924 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Pariisi 1924 maastojuoksu
Hopeaa Hopeaa Amsterdam 1928 10 000 m

Viljo Eino (Ville) Ritola (18. tammikuuta 1896 Peräseinäjoki24. huhtikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija, joka Pariisin olympialaisissa 1924 voitti ennätykselliset kuusi mitalia. Kukaan muu suomalainen ei ole yltänyt yhtä moneen mitaliin yksissä olympialaisissa. Tämä on edelleen myös suurin määrä mitaleita, jonka kukaan yleisurheilija on yksissä olympialaisissa saavuttanut.[1] Myös yksissä olympialaisissa voitettujen kultamitalien osalta Ritola on yleisurheilijoista toinen maailmassa Paavo Nurmen jälkeen. Hän oli yksi ”Lentävistä suomalaisista” (The Flying Finn) Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen ohella. Ritola ja Kolehmainen ovat kuitenkin jääneet maineessa Paavo Nurmen varjoon.

Lapsuus ja urheilu-uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritola syntyi talollisen perheeseen 14. lapseksi. Kuusi vanhinta lasta oli synnyttänyt Villen isän Juha Ritolan ensimmäinen vaimo, jonka kuoltua Juha Ritola meni uudelleen naimisiin ja sai kaiken kaikkiaan 20 lasta. Näistä tosin viisi kuoli jo varhaislapsuudessa ja kaksi vanhinta oli muuttanut Amerikkaan jo ennen Villen syntymää. Ville oli seitsemäs Ritolan sisaruksista, joka muutti Yhdysvaltoihin. 11 Ritolan sisarusta muutti Amerikkaan.[2]

Ritola toimi suuren osan elämästään kirvesmiehenä ja työnjohtajana. Hän muutti jo 17-vuotiaana Yhdysvaltoihin vuonna 1913. Vuonna 1919 Ritola liittyi suomalais-amerikkalaiseen urheiluseuraan (Finnish-American Athletic Club) ja harjoitteli siellä yhdessä Hannes Kolehmaisen kanssa, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin jo vuoden 1912 olympiakisojen jälkeen. Ensimmäinen kilpailu, joihin Ritola lähes harjoittelematta osallistui, oli New Yorkin ympärijuoksu. Tultuaan 700 kilpailijan joukosta sijalle 33 hän alkoi säännöllisen harjoittelun.[2] Tuolloin hän oli jo 23-vuotias, ja urheilu-uransa päätyttyä hän usein totesikin antaneensa tämän takia tasoitusta kilpailijoilleen, kuten Paavo Nurmelle, jotka olivat harjoitelleet suunnitelmallisesti jo teini-iästä alkaen.

Kolehmainen yritti saada Ritolan liittymään Suomen vuoden 1920 olympiajoukkueeseen, mutta Ritola ei tuntenut olevansa vielä valmis. Lisäksi hän oli juuri mennyt naimisiin Selma Aaltosen kanssa. Vuonna 1921 hän alkoi kilpailla säännöllisesti ja vuonna 1922 hän voitti ensimmäiset Yhdysvaltain AAU-mestaruutensa. Vuonna 1922 hän tuli toiseksi Bostonin maratonilla.[2]

Pariisin olympialaiset 1924[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ville Ritola palasi Yhdysvalloista Suomeen joulun alla 1923, liittyi Tampereen Pyrintöön ja osallistui 25.5.1924 Suomen olympialaisten karsintakilpailuihin Eläintarhan kentällä Helsingissä. Siellä hän vesisateessa teki uuden 10 000 metrin maailmanennätyksen 30.35,4 voittaen samalla Paavo Nurmen.[2]

Pariisin vuoden 1924 olympiakisoissa hän voitti legendaarisesti 4 kultamitalia sekä 2 hopeaa. Alkuerineen hän joutui juoksemaan pitkän matkan juoksun kahdeksana peräkkäisenä päivänä nuo kuusi mitalia voittaakseen.[2] Hän voitti mitalin kaikissa lajeissa, joihin hän osallistui.

Ensimmäisenä hän osallistui 6. heinäkuuta 10 000 metrin loppukilpailuun, joka pidettiin ilman alkueriä. Ritola voitti kisan ylivoimaisesti parantaen samalla toukokuussa tekemäänsä maailmanennätystä 12 sekunnilla, siitä huolimatta että hän sekosi kierrosten laskussa, ja luuli vasta lähtevänsä viimeiselle kierrokselle maaliin tullessaan. Jonkin verran keskustelua on seurannut siitä, minkä takia Paavo Nurmi ei osallistunut tähän kilpailuun, jossa hän olisi epäilemättä ollut ainut joka olisi kyennyt haastamaan Ritolan. Joukkueenjohto, ja ilmeisesti myös Paavo Nurmi itse halusivat Nurmen jättävän tämän matkan väliin, helpottamaan muutenkin raskasta kilpailuohjelmaa.

9.7.1924 Ville Ritola voitti 3 000 metrin esteiden olympiakullan 75 m erolla hopeamitalistiin. 10.7. olikin vuorossa 5 000 m loppukilpailu, kun Paavo Nurmi oli tuntia ennen voittanut 1 500 m mestaruuden. Kisan kärjessä vuorottelivat puolimatkaan saakka Ville Ritola ja Ruotsin Edvin Wide. Siitä eteenpäin Nurmi ja Ritola pitivät vauhtia vuorovedolla ja pudottivat Widenkin kauas taakseen. Loppusuoralla Nurmi piti Ritolan rinnanmitalla takanaan ja voittaen Ritolan 0,2 sekunnilla ja pronssimitalisti Widen 30,6 sekunnilla. [3]

Lauantaina 12.7.1924 oli vuorossa 10 560 metrin pituinen maastojuoksu. Jo kilpailun alkaessa oli varjossa lämpöä 36 astetta, joten kilpailusta tuli erittäin raskas. 39 matkaan lähtijästä vain 15 tuli maaliin, muut keskeyttivät. 4,5 kilometrin kohdalla Ritola ja Nurmi pudottivat pahimman kilpailijansa Widen vauhdistaan – monien muiden tavoin Wide lopulta keskeytti kilpailun. Nurmi saapui maaliin voittajana ajassa 32.54,8. Ritola hävisi hänelle lähes 85 sekuntia ja pronssimitalisti, Yhdysvaltain Johnson vielä yli minuutin lisää. Maastojuoksun joukkuekilpailussa Suomen kultamitali varmistui vasta, kun Heikki Liimatainen saapui uupuneena maaliin 12:ntena yli viisi minuuttia Nurmen jälkeen – muut suomalaiset olivat keskeyttäneet. Tästä yhdestä kisasta Ritola sai kaksi mitalia: henkilökohtaisen hopeamitalin ja joukkuekullan.[3]

Sunnuntaina 13.7. Ritolan urakan päätti 3 000 metrin joukkuejuoksun loppukilpailu – alkuerät oli juostu perjantaina. Nurmi piti jälleen kovaa alkuvauhtia ja väsytti ainoana mukanaan roikkuneen yhdysvaltalaisen Joie Rayn niin, että tämä sijoittui lopulta 18:nneksi. Nurmi saapui maaliin ensimmäisenä ajassa 8.32,0 Ville Ritolan ollessa 8,6 sekuntia hitaampi. Tässä lajissa ei jaettu henkilökohtaisia mitaleja, mutta Nurmi, Ritola ja Elias Katz voittivat joukkuekultaa.[3]

Näillä mitaleillaan Ritola teki kaksi ennätystä, jotka ovat säilyneet rikkomattomina tähän päivään saakka, ja joiden rikkominen tulee nykyisellä lajivalikoimalla olemaan miltei mahdotonta. Hän on eniten mitaleita yksistä olympialaisista saanut yleisurheilija koko maailmassa, sekä eniten mitaleita yksistä olympialaisista saanut suomalaisurheilija ennen Paavo Nurmea (1924, 5), Clas Thunbergiä (1924, 5) ja Marja-Liisa Kirvesniemeä (1984, 4). Hänen neljä kultamitaliaan yksissä kisoissa on myös Paavo Nurmen jälkeen jaetulla kakkostilalla maailman yleisurheilijoista ja suomalaisista urheilijoista.

Takaisin Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1924 olympialaisten jälkeen Ville Ritola etsi töitä Suomesta, mutta palasi kuitenkin loppuvuodesta Yhdysvaltoihin, vaimon ja marraskuussa syntyneen Anja-tytön seuratessa perässä keväällä 1925.[2]

Talvikaudella 1924–1925 Ville Ritola kilpaili sisähalleissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa alittaen silloiset ulkoratojen maailmanennätykset 3 000 metrillä (8.26,8), 3 000 m esteissä (9.18,6), 5 000 metrillä (14.23,2), 2 maililla, 2 mailin esteissä, 3 maililla ja 5 maililla. [4]

Amsterdamin olympialaiset 1928[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1928 olympialaisten lähestyessä Ville Ritola oli jo 32-vuotias ja vuosikymmenen kuluttaville pilvenpiirtäjätyömailla toiminut urheilija. Hän panosti enemmän kirvesmiehen työhönsä kuin urheiluun ja siksi saattoikin pitää pitkiä harjoitustaukoja. 1927 oli viimeinen vuosi, jolloin hän osallistui Yhdysvaltojen amatöörimestaruuskisoihin, voittaen neljä kultaa. Yhteensä hän voitti 1922–1927 seitsemäntoista Yhdysvaltain amatöörimestaruutta.[4]

Amsterdamin olympiakisoissa 1928 hänen saldonsa oli kultamitali 5 000 metrillä ja hopeaa 10 000 metrillä. Päävastustajana oli yhä Paavo Nurmi, joka otti hopean 5 000 metrillä ja kullan 10 000 metrillä.

Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 10 000 metrin loppukilpailu. Juoksun kärkeen nousi 1 500 metrin kohdalla Ville Ritola, jonka vauhtiin lähti mukaan vain neljä juoksijaa. Heistä yhdysvaltalainen Ray putosi jo ennen kolmen kilometrin kohtaa ja brittiläinen Beavers ennen neljää kilometriä. Puolimatkan väliaika oli 15.07. Ruotsalainen Edwin Wide putosi Ritolan ja Nurmen vauhdista 6 500 metrin kohdalla. Nurmi ohitti Ritolan vasta viimeisellä sadalla metrillä ja kiri voittoon olympiaennätyksellä 30.18,8. Ritola hävisi hänelle 0,6 ja Wide 45,2 sekuntia. [3]

Ritolan viimeinen olympiaesiintyminen oli Amsterdamin 5 000 metrin loppukilpailu. Ritola oli loukannut nilkkansa 3 000 m esteiden karsinnoissa, ja joutunut jättämään kisan kesken. Nurmi oli loukannut samoissa karsinnoissa lonkkansa. Nurmi siirtyi 5 000 m loppukilpailun johtoon vajaan 800 metrin kohdalla mutta päästi puolimatkassa Ville Ritolan kärkeen. Kuusisataa metriä ennen maalia yhdysvaltalainen Lermond ja Ruotsin Wide putosivat viimeisinä Ritolan ja Nurmen vauhdista. Loppusuoralla Ritola jätti Nurmen lopullisesti ja voitti hänet lopulta 3,0 sekunnilla.[3] Tämän voiton myötä Ritolan kokonaissaalis 1924–1928 olympialaisista nousi viiteen kultaan ja kolmeen hopeaan.

Urheilu-uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritola vetäytyi pois urheilumaailmasta pian vuoden 1928 olympiakisojen jälkeen ja palasi Yhdysvaltoihin rakennustyömaille, joilla hän työskenteli fyysisesti raskaissa tehtävissä aina vuoteen 1959. Vuonna 1937 hän otti Yhdysvaltain kansalaisuuden. Hänen tyttärensä, joka on avioiduttuaan nimeltään Anja Impola asuu edelleen Yhdysvalloissa. Ritolan vaimo Selma kuoli 1965 ja hän meni uudelleen naimisiin Liisan (o.s. Lauren) kanssa 1967. Pariskunta muutti takaisin Suomeen vuonna 1971. Vuonna 1982 Ritola kuoli 86 vuoden iässä asuttuaan Helsingin Lauttasaaressa yli kymmenen vuotta.[2]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ville Ritolan patsas pystytettiin Peräseinäjoelle (nykyään osa Seinäjokea) 1978[2]
  • Peräseinäjoen liikuntahalli on nimetty RitolaHalliksi
  • Ville Ritolan arkunkantajina tämän hautajaisissa oli useita olympiavoittajia, muun muassa Lasse Virén [2]
  • Kunto-Ritola, vuotuinen juoksutapahtuma [5]

Kuriositeetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle kuukausi Pariisin olympialaisten jälkeen Ville Ritola joutui keskelle kaksoismurhan rikostutkintaa todistajan asemassa. Ritola oli siskonsa miehen kanssa huviajelulla keskellä yötä 5. elokuuta 1924 Messukylässä lähellä Tampereen rajaa. Miehet osuivat sattumalta kaksoismurhan tapahtumapaikalle. Kirjailija Tuomas Rimpiläinen kuvaa tapahtumia kirjassaan Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta. Rimpiläisen mukaan Ritolan osuminen kyseiseen vuorokaudenaikaan kyseiselle paikalle kieltolain Suomessa oli sinänsä epäilyttävää, sillä öiset ajelijat alueella olivat yleensä lähinnä laitonta alkoholia etsiviä. Ritola toimi rikospaikalla kuitenkin aivan oikein ja haki siskonsa miehen kanssa paikalle ensimmäiset poliisit Tampereelta. Ritolaa ei kuitenkaan koskaan kuulusteltu todistajana ja hänen nimeään ei julkaistu rikoksesta kertovissa lehtijutuissa. Tämä saattaa liittyä siihen, että tuoreen olympiasankarin mainetta haluttiin suojella.[6]

5 000 metrin voitosta Amsterdamissa 1928 on kehittynyt sanonta ”ottaa ritolat”, joka juontaa juurensa Ritolan ottamaan loppukiriin, jonka avulla hän voitti Paavo Nurmen.[7] Nurmi oli tapansa mukaan juossut Ritolan takana aikomuksena ohittaa loppukirissä. Ritola tiesi tämän ja aloitti hämmästyttävän kovan kirin 120 metriä ennen maalia. Nurmi ei kyennyt vastaamaan yllättävän kovaan kiriin vaan taipui hopealle.

Saavutetut olympiakisojen arvokisamitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pariisi 1924:
    • kultamitali – 10 000 m juoksu
    • kultamitali – estejuoksu
    • kultamitali – 3 000 m juoksu (joukkuekohtainen)
    • kultamitali – maastojuoksu (joukkuekohtainen)
    • hopeamitali – 5 000 m juoksu
    • hopeamitali – maastojuoksu
  • Amsterdam 1928:
    • kultamitali – 5 000 m juoksu
    • hopeamitali – 10 000 m juoksu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukola, Martti (toim.): Olympialaiskisat – III osa. WSOY, 1928.
  • Rimpiläinen, Tuomas: Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta. Helsinki: Gummerus, 2015.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ville Ritola Suomen urheilun Hall of Fame. Viitattu 15.6.2014.
  2. a b c d e f g h i Siirtolaisurheilija Ville Ritola Siirtolaisuusinstituutti. Viitattu 15.6.2014.
  3. a b c d e Olympialaiskisat III
  4. a b Viljam ”Ville” Ritola ent. Koukkari SUL. Viitattu 15.6.2014.
  5. Kunto-Ritola Lakeuden Juoksutalli. Viitattu 15.6.2014.
  6. Rimpiläinen, Tuomas: Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta. Helsinki: Gummerus 2015.
  7. Ritolat ja vanhaset kotus.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]