Gunnar Höckert

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Gunnar Höckert Berliinin olympialaisissa 1936.
Gunnar Höckert Berliinin olympialaisissa 1936.
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Berliini 1936 5 000 m

Gunnar Mikael Höckert (12. helmikuuta 1910 Helsinki11. helmikuuta 1940 Karjalankannas) oli suomalainen kestävyysjuoksija, joka voitti 5 000 metrin olympiakultaa vuonna 1936.

Henkilötiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höckertin vanhemmat olivat konsulina ja pankkiirina työskennellyt Mikael Höckert ja Walborg Emilia Lindegrén. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läröverketistä vuonna 1932, jonka jälkeen Höckert opiskeli ruotsalaisessa kauppakorkeakoulussa, valmistuen ekonomiksi 1936. Hän työskenteli Oy Electrolux Ab:ssä 1934–1935, Mercantile Oy:ssä 1935–1936 ja viimeiseksi Oy Kapselo Ab:ssä prokuristina.[1]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höckert edusti helsinkiläistä Idrottsklubben-32 -seuraa, jossa häntä valmensi Runar Hällsten. Hänen juoksu-uransa huippuhetket jäivät vuoteen 1936. 5 000 metrin juoksun finaali Berliinin olympialaisissa 1936 alkoi hyvällä vauhdilla. Yhdysvaltalainen Donald Lash aloitti vauhdinpitäjänä, mutta kolme suomalaista ohitti hänet 2 000 metrin kohdalla. Pian sen jälkeen kisa muodostui edellisten olympiakisojen voittajan ja maailmanennätyksen haltijan Lauri Lehtisen ja Höckertin väliseksi kamppailuksi. Viimeisellä kierroksella Höckert jätti Lehtisen taakseen ja voitti maailman sen vuoden parhaalla ajalla ja olympiaennätyksellä 14.22,2. Kolmas suomalainen Ilmari Salminen oli saamassa pronssia ja tuomassa Suomeen kolmoisvoiton, mutta kaatui 750 metriä ennen maalia ja jäi kuudenneksi. Höckert juoksi Tukholmassa myöhemmin samana vuonna 16. syyskuuta maailmanennätyksen 3 000 metrillä (8.14,8). Viikkoa myöhemmin samalla radalla hän juoksi ennätyksen 2 mailin matkalla (8.57,4) ja vielä viikkoa myöhemmin sivusi ranskalaisen Jules Ladoumèguen 2 000 metrin maailmanennätystä 5.21,8 Malmössa. Myöhemmin Höckertin uraa vaikeutti nivelreuma eikä hän enää saavuttanut vuoden 1936 tasoaan. Paavo Nurmi piti häntä silti 1930-luvun lahjakkaimpana suomalaisjuoksijana.[2]

Urheilusaavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olympiakultaa Berliini 1936 (5 000 metrin juoksu)[2]
  • Kolme maailmanennätystä (2 000 m, 3 000 m ja kaksi mailia)[2]

Sota-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmiespalveluksensa vuosina 1932–1933 suorittanut Höckert osallistui talvisotaan vapaaehtoisena, koska häntä ei sairautensa vuoksi kutsuttu sotaa edeltäviin ylimääräisiin kertausharjoituksiin.[2] Höckert toimi JR10:ssä joukkueenjohtajana, osallistuen Summan torjuntataisteluihin Marjapellonmäellä.[3] Reservin vänrikki Höckert sai surmansa Karjalankannaksella Karhulan kylän Kinassaaren lähellä, kun kranaatti osui pikakivääripesäkkeeseen, vain päivää ennen kuin olisi täyttänyt 30 vuotta.[1] Kilpakumppani Lehtinen lahjoitti oman, vuonna 1932 voittamansa olympiakultamitalin talvisodassa haavoittuneelle Matti Mäkiselle kunnioittaakseen Höckertin muistoa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939–1940 kaatuneiden upseereiden elämäkerrasto, s. 137-138. WSOY, 1949.
  2. a b c d e Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, s. 388–389. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
  3. Gunnar Lindqvist: Kun Gunnar Höckert lainasi sotatankin (pdf) Kansa Taisteli. 2/1964. Viitattu 8.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Henry Nielsen Tanska
Miesten 3 000 metrin maailmanennätyksen haltija
16. syyskuuta 1936 – 14. elokuuta 1940
Seuraaja:
Henry Jonsson, Ruotsi
Edeltäjä:
Don Lash Yhdysvallat
Miesten kahden mailin maailmanennätyksen haltija
24. syyskuuta 1936 – 30. syyskuuta 1937
Seuraaja:
Miklós Szabó, Unkari