Vladimir Kuts

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Vladmir Kutsin muistoksi vuonna 2000 Venäjällä julkaistu postimerkki.
Vladmir Kutsin muistoksi vuonna 2000 Venäjällä julkaistu postimerkki.
Maa: Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Melbourne 1956 5 000 metriä
Kultaa Kultaa Melbourne 1956 10 000 metriä
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Bern 1954 5 000 metriä

Vladimir Petrovitš Kuts, ven. Владимир Петрович Куц, ukr. Володимир Петрович Куц, Volodymyr Petrovytš Kuts (7. helmikuuta 192716. elokuuta 1975) oli ukrainalainen, Neuvostoliittoa edustanut kestävyysjuoksija, joka juoksi useita maailmanennätyksiä 1950-luvulla ja voitti kaksi olympiakultaa Melbournessa 1956.

Urheilu-uransa aikana Kuts oli puna-armeijan upseeri Itämeren laivastossa toimien muun muassa Porkkalan alueella,[1] jonka Suomi oli joutunut vuokramaan jatkosodan jälkeen 1944. Ensimmäistä kertaa hän niitti kansainvälistä kuuluisuutta EM-kilpailuissa 1954 voittamalla 5 000 metrin juoksussa ennakkosuosikit, Tšekkoslovakian Emil Zátopekin ja Ison-Britannian Chris Chatawayn uudella maailmanennätysajalla 13.56,6.[2] 13. lokakuuta 1954 Lontoossa järjestetyssä Lontoo–Moskova-kaupunkiottelussa Chataway voitti Kutsin kirikamppailussa ja teki uuden maailmanennätyksen 13.51,6. Kutsin 3 mailin väliaika 13.27,0 oli myös uusi maailmanennätys.[3] Kuts paransi 5 000 metrin maailmanennätystä uudelleen vain kymmenen päivää myöhemmin juoksemalla Prahassa ajan 13.51,2.[4]

Vaikka Kuts menetti maailmanennätyksensä Sándor Iharosille vuonna 1955,[4] oli hän siitä huolimatta yksi ennakkosuosikeista vuoden 1956 olympialaisten 5 000 metrille.[5] Hänen päävastustajansa oli britti Gordon Pirie, joka oli aikaisemmin samana vuonna juossut uuden ME-ajan.[4] Kuts itse taas oli juossut 10 000 metrin maailmanennätyksen 28.30,4 syyskuussa 1956.[4] Olympialaisten 10 000 metrin finaalissa Kuts tapansa mukaan johti kilpailua alusta alkaen. Pirie oli lyöty jo neljä kierrosta ennen maalia ja Kuts juoksi helppoon olympiavoittoon ajalla 28.45,6.[5] Viisi päivää myöhemmin Kuts voitti myös 5 000 metrin olympiakultaa näytöstyyliin ajalla 13.39,6; Pirie jäi hopealle 11 sekuntia hitaammalla ajalla.[6]

Vielä vuonna 1957 Kuts juoksi 5 000 metrillä uusiksi ME-lukemiksi 13.35,0, joka säilyi rikkomattomana tammikuuhun 1965 saakka.[4] Kuts lopetti juoksu-uransa vuonna 1959.

Vladimir Kuts kuoli vuonna 1975 Moskovassa sydänkohtaukseen 48 vuoden ikäisenä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 464. IAAF, 2005. (englanniksi)
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 56. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 39, 43–44. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Владимир Петрович Куц - биография (venäjäksi)
  2. Siukonen & Ahola, s. 56
  3. Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 350. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
  4. a b c d e Butler, s. 464
  5. a b Wallechinsky, s. 43–44
  6. Wallechinsky, s. 39


Edeltäjä:
Emil Zátopek Tshekkoslovakia
Chris Chataway Iso-Britannia
Sandor Iharos Unkari
Gordon Pirie Iso-Britannia
Miesten 5 000 maailmanennätyksen haltija
29. elokuuta 195413. lokakuuta 1954
23. lokakuuta 195410. syyskuuta 1955
18. syyskuuta 195523. lokakuuta 1955
13. lokakuuta 195716. tammikuuta 1965
Seuraaja:
Chris Chataway Iso-Britannia
Sandor Iharos Unkari
Sandor Iharos Unkari
Ron Clarke Australia
Edeltäjä:
Sandor Iharos Unkari
Miesten 10 000 maailmanennätyksen haltija
11. syyskuuta 195615. lokakuuta 1960
Seuraaja:
Pjotr Bolotnikov Neuvostoliitto