Kesäolympialaiset 1936

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
XI olympiadin kesäkisat
Isäntäkaupunki Saksa Berliini, Saksa
Osallistujat 3 963 urheilijaa
(3 623 miestä, 331 naista)
49 maasta
Kisatapahtumat 129 lajia
19 urheilumuodossa
Avajaiset 1. elokuuta 1936
Päättäjäiset 16. elokuuta 1936
Avaaja valtakunnankansleri führer Adolf Hitler
Urheilijoiden vala Rudolf Ismayr
Tuomareiden vala ei ohjelmassa[1]
Olympiatulen sytyttäjä Fritz Schilgen
Olympiastadion Berliinin Olympiastadion
Valtakunnankansleri Adolf Hitler saapumassa seurueineen Berliinin kesäolympialaisten avajaisiin rinnallaan järjestelytoimikunnan puheenjohtaja tri Theodor Lewald oikealla ja KOK:n puheenjohtaja kreivi Henri de Baillet-Latour (vasemmalla).

Vuoden 1936 kesäolympialaiset pidettiin Berliinissä, Saksassa. Berliinin piti järjestää kisat jo vuonna 1916, mutta ne peruutettiin ensimmäisen maailmansodan takia. Kisat myönnettiin Berliinille uudelleen vuonna 1931. Kisojen avajaiset olivat 1. elokuuta ja päättäjäiset 16. elokuuta 1936.

Olympiasymboliikka kehittyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berliinin olympialaisissa aloitettiin useita olympialaisiin sittemmin kiinteästi kuuluneita perinnettä. Kisat olivat ensimmäiset, jotka kiinteästi korostivat olympialaisten antiikkista perintöä. Olympiatuli sytytettiin ensimmäistä kertaa Kreikan Olympiassa, josta tuli kuljetettiin soihtuviestinä Berliiniin. Viestin oli tarkoitus luoda mielikuva Saksasta antiikin maailmanmahtien, (Kreikan ja Rooman) seuraajana, mutta toisen maailmansodan jälkeen olympialiike omaksui tradition ja antoi sille oman merkityksensä.lähde?

Toinen merkittävä kontribuutio olympialiikkeelle oli olympiarenkaiden nostaminen kisojen keskeiseksi tunnukseksi. Aikaisemmin niillä ei ollut yhtä keskeistä asemaa olympialaisten symboliikassa. Renkaat kaiverrettiin Delfoihin rakennettuun merkkikiveen, josta soihtuviesti alkoi. Kivi jätettiin niille sijoilleen ja myöhemmin syntyi myytti, jonka mukaan ne todella olivat olleet osa antiikin olympialaisia.lähde?

Olympialaisen symboliikan kehittäminen lasketaan järjestelytoimikunnan pääsihteerin Carl Diemin ansioksi. Kisajärjestelyjen kiitettävä sujuvuus ja olojen viihtyisyys perustui olympiakylän johtajan Wolfgang Fürstnerin panokseen, joskin hänet syrjäytettiin juutalaisten sukujuurien takia ennen kisojen alkua.lähde?

Kisojen olympialaisille luomat perinteet suunniteltiin aikoinaan kertakäyttöisiksi ja olivat mukana tehostamassa kisojen propagandistista vaikutelmaa, jota edelleen lisäsivät joka päivä täynnä ollut päästadion, hakaristilippujen rivit, ja kaikkien saksalaismitalistien (sekä useiden muiden maiden urheilijoiden) palkintokorokkeella tekemä Hitler-tervehdys. Jokaiselle voittajalle annettiin myös palkinnoksi niin sanottu olympiatammi.

Saksalainen dokumentaristi Leni Riefenstahl ohjasi olympialaisista dokumentaarisen propagandaelokuvan Olympia. Berliinin olympialaisista lähetettiin myös maailman ensimmäiset ei-studiossa kuvatut tv-lähetykset.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berliinin olympialaisten ohjelmassa oli 20 eri urheilulajia ja 129 kilpailutapahtumaa.[2][3][4]

Taidelajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytöslajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osallistujamaat
  Osallistui ensimmäistä kertaa.
  Osallistui, aiempia osallistumisia.
  Ei osallistunut.

Yhteensä 49 valtiota osallistui Berliinin olympialaisiin, mikä oli 12 maata enemmän kuin edellisissä, vuoden 1932 olympialaisissa.[5][2][3] Kuusi valtiota teki olympiadebyyttinsä näissä kisoissa: Afganistan, Bermuda, Bolivia, Costa Rica, Liechtenstein ja Peru.

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berliinin kisoista suomalaisille hyvin tuttu kuva 10 000 metrin juoksusta. Suomalaiset saivat kisassa kolmoisvoiton Ilmari Salmisen voittaessa, Arvo Askolan ollessa toinen ja Volmari Iso-Hollon kolmas. Kuva kisasta japanilaisen Kōhei Murakoson johtaessa, Askolan, Salmisen ja Iso-Hollon seuratessa häntä.

Isäntämaa Saksa saavutti mitalitilaston ykkössijan. Paras yksilö oli neljä olympiakultaa voittanut yhdysvaltalainen Jesse Owens.[6][7][8][4][9]

Vuoden 1936 kesäolympialaisten mitalitaulukko
Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1  Saksa 33 26 30 89
2  Yhdysvallat 24 20 12 56
3  Unkari 10 1 5 16
4  Italia 8 9 5 22
5  Suomi 7 6 6 19
6  Ranska 7 6 6 19
7  Ruotsi 6 5 9 20
8  Japani 6 4 8 18
9  Alankomaat 6 4 7 17
10  Iso-Britannia 4 7 3 14
11  Itävalta 4 6 3 13
12  Tšekkoslovakia 3 5 0 8
Olympiastadion

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun vapaapainin ranskalainen olympiavoittaja Emilie Poilve sai kultamitalin, soittokunta ryhtyi soittamaan Turkin kansallislaulua. Samassa yhteydessä salkoon nostettiin Egyptin lippu.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 235. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  2. a b Factsheet - The Games of the Olympiad (pdf) International Olympic Committee. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
  3. a b Berlin 1936 - Games of the XI Olympiad International Olympic Committee. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
  4. a b Event results Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
  5. XIth Olympic Games - Berlin 1936 (pdf) Organisationskommittee für die XI Olympiade Berlin 1936 E.V.. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
  6. Berlin 1936 olympic.it. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
  7. 1936 Berlin Summer Games Sports-Reference. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
  8. Berlin 1936 Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
  9. XIth Olympic Games - Berlin 1936 (pdf) Organisationskommittee für die XI Olympiade Berlin 1936 E.V.. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
  10. Valitut Palat elokuu 2011. Sivu 135

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kesäolympialaiset 1936.