Siirry sisältöön

Clas Thunberg

Wikipediasta
Mitalit
Clas Thunberg 1924
Clas Thunberg 1924
Maa:  Suomi
Miesten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa KultaaChamonix 19241 500 m
Kultaa KultaaChamonix 19245 000 m
Kultaa KultaaChamonix 1924yleiskilpailu
Kultaa KultaaSt. Moritz 1928500 m
Kultaa KultaaSt. Moritz 19281 500 m
Hopeaa HopeaaChamonix 192410 000 m
Pronssia PronssiaChamonix 1924500 m
MM-kilpailut
Kultaa KultaaTukholma 1923yhteispisteet
Kultaa KultaaOslo 1925yhteispisteet
Kultaa KultaaDavos 1928yhteispisteet
Kultaa KultaaOslo 1929yhteispisteet
Kultaa KultaaHelsinki 1931yhteispisteet
Hopeaa HopeaaTampere 1927yhteispisteet
Pronssia PronssiaKristiania 1922yhteispisteet
EM-kilpailut
Kultaa KultaaHelsinki 1922yhteispisteet
Kultaa KultaaOslo 1928yhteispisteet
Kultaa KultaaTukholma 1931yhteispisteet
Kultaa KultaaDavos 1932yhteispisteet
Hopeaa HopeaaHamar 1923yhteispisteet
Hopeaa HopeaaKristiania 1924yhteispisteet
Hopeaa HopeaaTukholma 1927yhteispisteet
Hopeaa HopeaaDavos 1929yhteispisteet

Arnóld Clas Robert Thunberg (5. huhtikuuta 1893 Helsinki28. huhtikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen pikaluistelija ja olympiavoittaja. Yhdessä norjalaisen Ivar Ballangrudin kanssa hän hallitsi pikaluistelua 1920- ja 1930-luvuilla. Thunbergin uran huippukausi oli samoihin aikoihin Paavo Nurmen kanssa ja hän ylsi talvilajissa samaan kuin Nurmi kesällä. Tästä syystä Thunbergia on kutsuttu nimellä ”jääkenttien Nurmi”.

Thunberg on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä olympiaurheilijoista, sillä pikaluistelussa hän voitti kaksissa talviolympialaisissa yhteensä viisi kultamitalia. Seuraavan kerran samaan pystyi Eric Heiden vuonna 1980.

Thunberg voitti ensimmäisen matkavoittonsa SM-kisoissa 1915, joissa hän oli nopein 500 metrin matkalla ajalla 46,4. Seuraavana vuonna hän teki ensimmäisen Suomen-ennätyksensä. 1 500 metrillä syntynyt aika 2.26,7 rikkoi Väinö Wickströmin ja Arvo Tuomaisen nimissä olleen kotimaan ratojen Suomen-ennätyksen 0,6 sekunnilla. Julius Skutnabb rikkoi ennätyksen seuraavana vuonna. Vuonna 1920 Thunberg oli PM-kisoissa nopein 500 metrillä (aika 46,4) sekä 1 500 metrillä (2.37,6), mutta mestaruus meni ruotsalaiselle Eric Blomgrenille. Saman vuoden SM-kisoissa Thunberg oli niin ikään nopein 500 ja 1 500 metrillä, mikä riitti myös yleismestaruuteen. Matkavoitot tulivat ajoilla 48,1 ja 2.34,8.[1]

Henkilökohtaiset ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran päättyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1932 Thunberg oli jo voittanut Davosissa käydyissä EM-kisoissa 500, 1 500 ja 5 000 metriä, ja ollut 10 000 metrillä lopulta viides, voittaen yhteispisteillä Euroopan mestaruuden ylivoimaisesti.

Suurelle yleisölle huippukunnossa ollut Thunberg ilmoitti olympiakisoista poisjäännin syyksi amerikkalaisten kilpailuissa käyttämän yhteislähdön. ”Minun olisi opeteltava kokonaan uusi urheilumuoto. Se ei ole enää luistelua. Se on juoksua.” kommentoi hän Uudessa Suomessa 1. tammikuuta.

Marraskuussa 2005 julkaistusta kirjasta Viestinviejät. Tositarinoita talviolympiakisoista[2] käy Urheiluarkiston tutkijan Ossi Viidan kirjoittamasta osuudesta ilmi, että todellinen syy Thunbergin poisjääntiin oli kilpailukielto. Thunberg oli vaatinut Suomen luistinliitolta 3 500 markkaa valmennuskorvausten ja matkarahojen lisäksi perheensä toimeentuloa varten olympiakisojen ajaksi, mutta liitto ei ollut suostunut pyyntöön, vaan antoi saman vuoden huhtikuuhun kestäneen kilpailukiellon. Asian todellista laitaa ei tuolloin paljastettu yleisölle.

  • viisi olympiakultaa: Chamonix 1924 (1 500 metriä, 5 000 metriä ja yhteistulos), St. Moritz 1928 (500 m ja 1 500 m)
  • olympiahopeaa Chamonix 1924 (10 000 m, voittaja Julius Skutnabb)
  • olympiapronssia Chamonix 1924 (500 m)
  • maailmanmestari 1923, 1925, 1928, 1929 ja 1931 (yleisluistelu)
  • MM-hopeaa 1927 ja MM-pronssia 1922 (yleisluistelu)
  • Euroopan mestari 1922, 1928, 1931 ja 1932 (yleisluistelu)
  • EM-hopeaa 1923, 1924, 1927 ja 1929 (yleisluistelu)
  • neljä maailmanennätystä
  1. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 209, 217–218. Otava, 1970.
  2. useita: Viestinviejät. Tositarinoita talviolympiakisoista. Suomen urheilumuseosäätiö, 2005. ISBN 9529907540

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]