Sten Stensen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Sten Stensen
Sten Stensen
Maa:  Norja
Miesten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Innsbruck 1976 5 000 metriä
Hopeaa Hopeaa Innsbruck 1976 10 000 metriä
Pronssia Pronssia Sapporo 1972 5 000 metriä
Pronssia Pronssia Sapporo 1972 10 000 metriä
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Inzell 1974 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Deventer 1973 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Heerenveen 1976 yhteispisteet
Pronssia Pronssia Heerenveen 1977 yhteispisteet
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Heerenveen 1975 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Oslo 1976 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Oslo 1978 yhteispisteet

Sten Stensen (s. 18. joulukuuta 1947 Drammen) on norjalainen pikaluistelun maailmanmestari ja olympiavoittaja, joka kuului maansa edustusjoukkueeseen vuosina 1969–1978.[1]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stensen saavutti Sapporon olympialaisissa 1972 pronssimitalin 5 000:lla ja 10 000 metrillä.[1][2] Seuraavana vuonna hän saavutti yleisluistelun MM-kilpailuissa hopeaa. Vuonna 1974 hän voitti Inzellin MM-kilpailuissa kultaa ja sijoittui EM-kilpailuissa kuudenneksi. Vuonna 1975 hän voitti EM-kultaa mutta jäi MM-kilpailuissa neljänneksi.[1]

Innsbruckin olympialaisissa 1976 Stensen voitti kultaa 5 000 metrillä ja saavutti hollantilaisen Piet Kleinen takana hopeaa 10 000 metrillä.[1][2] Samana vuonna hän oli sekä EM- että MM-kilpailuissa hopealla; edellisissä häntä parempi oli maanmies Kay Arne Stenshjemmet ja jälkimmäisissä Piet Kleine. Samana vuonna Stensen luisteli kahdesti 10 000 metrillä maailmanennätyksen: tammikuussa hän luisteli Oslossa ajan 14.50,31 ja maaliskuussa Medeossa hän otti ennätyksen Piet Kleinelta takaisin ajalla 14.38,08. Vuonna 1977 Stensen saavutti vielä MM-pronssia[1] ja EM-hopeaa. Kaikkiaan Stensen saavutti urallaan 11 arvokisamitalia ja neljä olympiamitalia. Vuoden 1976 menestysten perusteella hänet valittiin vuoden parhaaksi luistelijaksi maailmassa, josta hän sai tunnustuksena Oscar Mathisen -palkinnon.

Uransa aikana hän kuului Norjan legendaariseen pikaluistelukvartettiin yhdessä Jan Egil Storholtin, Kay Arne Stenshjemmetin ja Amund Sjøbrendin kanssa. Aikalaiset kutsuivat heitä Norjassa alkukirjaimen mukaan nimellä "Fire S" eli "Neljä ässää".[3]

Uran jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu-uran päätyttyä keväällä 1978 hän toimi Norjan radiolle lajiasiantuntijana lähes 20 vuoden ajan.[3]

Stensen valitsi nuorena jo sotilasuran ja yleni aina everstiksi jäätyään 60-vuotiaana eläkkeelle. Sen jälkeen hän työskenteli vielä puolustusvoimain rakennushankkeiden johtotehtävissä. Viimeiset vuodet hän on ollut aktiivi vapaa-ajanpurjehtija. Hän palasi Norjaan kesällä 2019 kierrettyään vaimonsa kanssa moottoripurjeveneellään maailmaa peräti viisi vuotta. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto; & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 547. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
  • Sten Stensenin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Arponen, ym., s. 547
  2. a b Sports Reference LLC
  3. a b c Poissa parrasvaloista: Sten Stensen - Purjehtiva eversti kuuluu Norjan legendaariseen pikaluistelukvartettiin.. Urheilulehti, 13.11.2019, nro 46, s. 46.


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.