Kustaa Levälahti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kustaa Levälahti vuonna 1944.

Kustaa Emil Levälahti (e. Gustaf Emil Mulli, lempinimeltään Levä; 6. kesäkuuta 1882 Rantasalmi11. marraskuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen urheiluvaikuttaja, Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja vuosina 1934–1937. Hän toimi Olympiakomiteassa vuosina 1919–1946. Levälahti oli mukana hankkimassa vuoden 1940 (lopulta vuonna 1952 pidettyjä) olympialaisia Suomeen.

Voimistelunopettajana Lahdessa ja Joensuussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levälahden vanhemmat olivat suutari David Kämäräinen ja Klaara Maria Mulli. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 Savonlinnan reaalilyseosta ja suoritti 1906 Helsingin yliopistossa voimistelunopettajan tutkinnon. Levälahti oli voimistelunopettajana Kajaanissa 1906–1907, Lahdessa 1907–1912 ja Joensuussa 1912–1919. Näissä kaupungeissa ollessaan hän oli perustamassa mm. urheiluseuroja kuten Lahden Ahkeraa ja Joensuun Kalevaisia. Voimistelunopettajan ammatti oli esteenä hänen osallistumiselleen vuoden 1908 Lontoon olympiakisoihin, koska katsottiin voimistelunopettajien olevan ammattilaisia eikä sen vuoksi olympiaurheilijoiksi kelvollisia. Aktiivisena voimistelun harrastajana ja valmentajana Levälahti kehitti suomalaisen voimistelun arvosteluperusteita jo vuonna 1910 ja loi myös voimistelun laajaa kurssitoimintaa.

Suojeluskuntaliikkeen palveluksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1919 Levälahti siirtyi suojeluskuntaliikkeen palvelukseen, ensin Joensuun piirin päälliköksi ja seuraavana vuonna yleisesikunnan osastopäälliköksi vastuualueenaan voimistelu- ja urheilutoiminta reservin kapteenin arvoisena. Tässä tehtävässä hän toimi ensin reserviupseerina mutta kävi 1926–1927 vuoden mittaisen muuntokoulutuksen aktiiviupseeriksi. Kesällä 1920 Levälahti muutti perheineen Helsinkiin. Tällöin hän otti johtaakseen Helsingin Voimistelijat -seuraa.

Kansallinen urheilujohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisena urheilujohtajana Levälahti osallistui SVUL:n toimintaan. Hän oli jo 1920-luvun alussa erikoisliittoajatusten kehittelijä, johon järjestelyyn päädyttiin seuraavan vuosikymmen alkupuolella vuoden 1932 alusta lähtien. Silloinen res. kapteeni K.E. Levälahti valittiin SVUL:n puheenjohtajaksi vuoden 1926 alusta lähtien, mutta tässä tehtävässä ura jäi lyhyeksi, sillä Lauri "Tahko" Pihkalan ehdottaman päätöksen olla osallistumatta Amsterdamin olympialaisiin hän koki epäluottamuslauseeksi, joten hän erosi tehtävästä. Hän toimi vielä vuosina 1936–1946 lempilajinsa voimistelun valtakunnallisen lajiliiton Suomen Voimisteluliiton puheenjohtajana.

Levälahden ura kansallisessa olympialiikkeessä alkoi vuonna 1919. Seuraavana vuonna hänet valittiin Suomen olympiajoukkueen johtajaksi Antverpenin kisoihin. Samassa tehtävässä hän oli Chamonix'n talviolympialaisissa tammi-helmikuussa 1924, jolloin hän toimi Suomen edustajana Kansainvälisen Hiihtoliiton FIS:n perustamiskokouksissa. Seuraavissa talviolympialaisissa St. Moritzissa 1928 Levälahti oli suojeluskuntajärjestön opintomatkalla ja samalla lehtimiehenä. Levälahti toimi seuraavan kerran Suomen olympiajoukkueen johtotehtävissä Amsterdamin kesäkisoissa 1928, jolloin hän toimi voimistelujoukkueen johtajana. Levälahti toimi jälleen Suomen olympiajoukkueen johtajana lähes kaksi kuukautta kestäneellä matkalla Los Angelesin kisoissa 1932. Samassa tehtävässä oli myös Berliinin kisoissa 1936. Berliinin kisojen aikaan everstiluutnantti Levälahti toimi Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana.

Vuonna 1939 everstiluutnantti K. E. Levälahdesta tuli Vierumäellä toimivan Suomen Urheiluopiston johtaja seuraten tehtävässä Akseli Kaskelaa. [1]

Sota-ajan yhdysupseeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan aikana Levälahti toimi mm. puolustusministeriön määräämänä ulkoministeriön edustajana eli yhdysupseerina Suomalaisessa Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonassa sen alkuvaiheen koulutusvaiheessa kolmen kuukauden ajan kesän 1941 jälkeen sijoituspaikkoinaan Stralsund ja Gross-Born.

Sodanjälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levälahti toimi vielä vuoden 1956 SVUL:n II Suurkisojen järjestelytoimikunnassa.

Levälahti sai SVUL:n anomana Suomen Liikuntakulttuurin ja urheilun suuren ansioristin vuonna 1949.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voimistelusanasto sanoin ja kuvin I. Järjestys-, vapaa- ja sauvaliikkeet, 1925
  • Voimistelusanasto selityksin ja kuvin II. Telineliikkeet, 1926
  • Jokamiehen voimistelu, 1929
  • Poikakirja, 1930
  • Pojkarnas bok, 1930
  • Suomen puolustusvoimat (Tuompo–Levälahti–Luukkonen), 1931
  • Helsingin voimistelijat r.y 1931–1935, 1935
  • Helsingin voimistelijat r.y. 1936–1940, 1940
  • Levä kertoo urheilumuistojaan, 1944
  • Levä jatkaa urheilusta, 1950
  • Liikuntalaitteet, 1951
  • Poikien ja tyttöjen liikennekirja, 1955

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 


Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.