Väinö Lahtinen
Väinö Vilho Lahtinen (23. lokakuuta 1897 Jyväskylä[1]– 11. lokakuuta 1989[2]) oli suomalainen voimistelunopettaja, kouluneuvos vuodesta 1957. Hän oli vuodesta 1937 Helsingin normaalilyseon voimistelunopettaja ja Helsingin opettajakorkeakoulun voimistelunopettaja 1947–1953. Ennen Norssiin tuloaan Lahtuinen opeti 1922-1928 viipurilaisissa kouluissa 1922-1928 ja 1931-1932 sekä 1928-1931 Kuopiossa ja 1932-1934 Sortavalan seminaarissa. [3]
Virikkeen voimistelunopettajaksi Lahtinen sai ajan suurelta suomalaiselta urheilutoiminnan nimeltä Ivar Wilskmanilta, joka tarkastajan ominaisuudessa oli tullut Jyväskylään Lahtisen toimiessa siellä viransijaisvoimistelunopettajana.[1] Opettajanurallaan Lahtinen julkaisi Kaarina Karin kanssa kouluille oppikirjan Terveysoppi (1949), ja lisäksi hän julkaisivoimisteluoppaita. Hän toimi Kouluvoimistelu ja -urheilu -lehden päätoimittajana.[3]
Väinö Lahtinen oli aktiivi urheilun järjestötoimintaa osallistuja. Hän oli Suomen voimisteluopettajain liiton puheenjohtaja 27 vuotta, SVUL:n liittohallituksessa 23 vuotta ja Suomen olympiakomiteassa eri tehtävissä yli 20 vuotta. Suomen Voimisteluliiton puheenjohtaja hän oli 1946–1958 ja Kansainvälisen voimisteluliiton teknisen valiokunnan jäsen 15 vuotta.[1]
Vuonna 1932 Los Angelesin olympialaisiin osallistunut Suomen voimistelujoukkue oli Lahtisen valmentama. Hän oli voimistelun johtotehtävissä viisissa olympialaisissa ja yhtä monissa voimistelun MM- ja EM-kisoissa. Vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa hän toimi voimistelun teknisenä johtajana.[1]
Hän sai ansioistaan kunnianosoituksena muun muassa Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1964 ja Suomen Urheilun kultaisen ansioristin 1949. Hänet promovoitiin vuona 1982 Jyväskylän yliopiston liikuntatieellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.[1]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Urheilun kultainen ansioristi 1949
- SVUL:n kultainen ansiomerkki 1954
- Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1964
- Suomen Voimisteluliiton kultainen ansiomerkki
- Pesäpalloliiton ansiomerkki
- SVUL:n kunniajäsen.
Lisäksi hänelle on myönnetty useita suomalaisia ja ulkomaisia urheilun ansiomerkkejä ja huomionosoituksia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Kuolleita - Kouluneuvos Väinö Lahtinen. Helsingin Sanomat, 13.10.1989, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.6.2023.
- ↑ ”Kuolleita suomalaisia”, Mitä-Missä-Milloin – Kansalaisen vuosikirja 1991, s. 113. Otava, 1989. ISBN 951-1-11421-2.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p.
|
