Anni Collan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anni Collan
Anni Collan 1897
Anni Collan 1897
Henkilötiedot
Syntynyt13. tammikuuta 1876
Rauma, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut17. huhtikuuta 1962 (86 vuotta)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti voimistelunopettaja, järjestöjohtaja
Muut tiedot
Koulutusvoimistelunopettaja
Tunnustukset kouluneuvos, Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi

Anni Sofia ”Tuikku” Collan (13. tammikuuta 1876 Rauma17. huhtikuuta 1962 Helsinki) oli suomalaisen naisvoimistelun ja -urheilun sekä partiotyttötoiminnan uranuurtajia. Collan toimi vuosina 1917–1921 Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton ja vuosina 1924–1941 Suomalaisen partiotyttöliiton puheenjohtajana.[1]

Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collanin vanhemmat olivat kaupunginlääkäri Johannes Collan ja kauppiaantytär Anna Charlotta Sallmén.[1] Hän vietti varhaislapsuutensa Nurmeksessa ja kävi koulunsa Kuopiossa.[2] Hän vietti monet kesät Kiukaisissa Vaaniin ratsutilalla, jonka hänen äitinsä isä oli ostanut vuonna 1867.[3] Collan aloitti vuonna 1893 kuvanveiston opinnot Ateneumin Taideteollisessa koulussa mutta siirtyi sittemmin opiskelemaan voimistelunopettajaksi ja valmistui voimistelulaitokselta vuonna 1897. Hän suoritti Tukholmassa kahden vuoden ajan jatko-opintoja Kuninkaallisessa keskusopistossa.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collan toimi Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston voimistelulaitoksen opettajana vuosina 1909–1918 ja tyttöjen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastajana koulutushallituksessa 1919–1944.[1] Hän oli valtion urheilulautakunnan ensimmäinen sihteeri vuosina 1920–1922.[5]

Ystävykset Selma Hirn ja Anni Collan vuonna 1897.

Collan laittoi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä alulle sittemmin Suomen Urheilumuseon yhteyteen siirtyneen Suomen urheilukirjaston.[6] Hän perusti Kisakenttä-lehden vuonna 1910 tehtyään sitä ennen jonkin aikaa Suomen Urheilulehteen naisten osastoa.[7] Collan vastusti kilpaurheilua ja suhtautui kriittisesti miesten kilpailukiihkoon.[8]

Partiotoimintaan hän tutustui jo vuonna 1911 heti sen rantauduttua Suomeen, ennen kuin toiminta julistettiin saman vuoden syksyllä laittomaksi. Kun partio jälleen sallittiin keväällä 1917, Collan perusti Helsinkiin Hespartto-lippukunnan.[9] Hän toimi sen johtajana vuoteen 1921 asti.[2] Hän toimi vuodesta 1924 Suomalaisen partiotyttöliiton puheenjohtajana ja sittemmin myös kansainvälisen partiotyttöliikkeen johtotehtävissä.[10]

Collanille myönnettiin kouluneuvoksen arvonimi vuonna 1946.[1] Vuonna 1948 hänelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi, joka voi olla vain kahdellatoista elävällä ihmisellä kerrallaan. Yksi Suomen Partiolaisten ansiomerkeistä on nimetty Anni Collanin mukaan Collanin soljeksi[11].

Anni Collanin perustamia järjestöjä ja yhdistyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anni Collanin julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kansan leikkejä 1904
  • Suomalainen Kisapirtti I–III 1905–1908, IV 1946
  • Leikkikenttäliike Amerikassa 1915
  • Ruumiillinen kasvatus Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa 1916
  • Naisten urheiluopas 1917
  • Partiotyttöjen opas 1918
  • Kisakaikuja 1928
  • Kouluhallituksen toistaiseksi käytettäväksi hyväksymä voimistelusanasto 1932 (A. Vartian kanssa).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laine, Leena: Collan, Anni (1876–1962). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.7.2013.
  • Savunen, Liisa: Partiotytöt Suomessa 1910–1972. Partio Scout, 1999. ISBN 951-829-406-2.
  • Teronen Arto & Vuolle, Jouko: Urheilun unelmia ja urotekoja: Kiveen hakatut. Kirjapaja, 2019. ISBN 978-952-354-051-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Laine 2000.
  2. a b Savunen 1999, s. 22–23.
  3. Teronen & Vuolle, s. 226, 228
  4. Teronen & Vuolle, s. 229
  5. Valtion liikuntaneuvostojen kokoonpanot (1920‒2011) Valtion liikuntaneuvosto.
  6. Teronen & Vuolle, s. 232
  7. Teronen & Vuolle, s. 231
  8. Laine, Leena: Etusivu kansallisbiografia.fi. 2000 (päivitetty 2014). SKS. Viitattu 15.1.2018.
  9. Savunen 1999, s. 14–17.
  10. Teronen & Vuolle, s. 233
  11. Partiolaisten ansiomerkit (sivu 11) 2018. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]