Anni Collan
| Anni Collan | |
|---|---|
.jpg) Anni Collan 1897 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. tammikuuta 1876 Rauma, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 17. huhtikuuta 1962 (86 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | voimistelunopettaja, järjestöjohtaja |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | voimistelunopettaja |
| Tunnustukset | kouluneuvos, Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi |
Anni Sofia ”Tuikku” Collan (13. tammikuuta 1876 Rauma – 17. huhtikuuta 1962 Helsinki) oli suomalaisen naisvoimistelun ja -urheilun sekä partiotyttötoiminnan uranuurtajia. Collan toimi vuosina 1917–1921 Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton ja vuosina 1924–1941 Suomalaisen partiotyttöliiton puheenjohtajana.[1]
Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Collanin vanhemmat olivat kaupunginlääkäri Johannes Collan ja kauppiaantytär Anna Charlotta Sallmén.[1] Hän vietti varhaislapsuutensa Nurmeksessa ja kävi koulunsa Kuopiossa.[2] Hän vietti monet kesät Kiukaisissa Vaaniin ratsutilalla, jonka hänen äitinsä isä oli ostanut vuonna 1867.[3] Collan aloitti vuonna 1893 kuvanveiston opinnot Ateneumin Taideteollisessa koulussa mutta siirtyi sittemmin opiskelemaan voimistelunopettajaksi ja valmistui voimistelulaitokselta vuonna 1897. Hän suoritti Tukholmassa kahden vuoden ajan jatko-opintoja Kuninkaallisessa keskusopistossa.[4]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Collan toimi Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston voimistelulaitoksen opettajana vuosina 1909–1918 ja tyttöjen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastajana koulutushallituksessa 1919–1944.[1] Hän oli valtion urheilulautakunnan ensimmäinen sihteeri vuosina 1920–1922.[5]
Collan laittoi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä alulle sittemmin Suomen Urheilumuseon yhteyteen siirtyneen Suomen urheilukirjaston.[6] Hän perusti Kisakenttä-lehden vuonna 1910 tehtyään sitä ennen jonkin aikaa Suomen Urheilulehteen naisten osastoa.[7] Collan vastusti kilpaurheilua ja suhtautui kriittisesti miesten kilpailukiihkoon.[8]
Partiotoimintaan hän tutustui jo vuonna 1911 heti sen rantauduttua Suomeen, ennen kuin toiminta julistettiin saman vuoden syksyllä laittomaksi. Kun partio jälleen sallittiin keväällä 1917, Collan perusti Helsinkiin Hespartto-lippukunnan.[9] Hän toimi sen johtajana vuoteen 1921 asti.[2] Hän toimi vuodesta 1924 Suomalaisen partiotyttöliiton puheenjohtajana ja sittemmin myös kansainvälisen partiotyttöliikkeen johtotehtävissä.[10]
Collanille myönnettiin kouluneuvoksen arvonimi vuonna 1946.[1] Vuonna 1948 hänelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi, joka voi olla vain kahdellatoista elävällä ihmisellä kerrallaan. Yksi Suomen Partiolaisten ansiomerkeistä on nimetty Anni Collanin mukaan Collanin soljeksi[11].
Anni Collanin perustamia järjestöjä ja yhdistyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen toiseksi vanhin tyttöpartiolippukunta Hespartto (1917)
- Kisakenttä-lehti
Anni Collanin julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansan leikkejä 1904
- Suomalainen Kisapirtti I–III 1905–1908, IV 1946
- Leikkikenttäliike Amerikassa 1915
- Ruumiillinen kasvatus Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa 1916
- Naisten urheiluopas 1917
- Partiotyttöjen opas 1918
- Kisakaikuja 1928
- Kouluhallituksen toistaiseksi käytettäväksi hyväksymä voimistelusanasto 1932 (A. Vartian kanssa).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laine, Leena: Collan, Anni (1876–1962). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.7.2013.
- Savunen, Liisa: Partiotytöt Suomessa 1910–1972. Partio Scout, 1999. ISBN 951-829-406-2.
- Teronen Arto & Vuolle, Jouko: Urheilun unelmia ja urotekoja: Kiveen hakatut. Kirjapaja, 2019. ISBN 978-952-354-051-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Laine 2000.
- ↑ a b Savunen 1999, s. 22–23.
- ↑ Teronen & Vuolle, s. 226, 228
- ↑ Teronen & Vuolle, s. 229
- ↑ Valtion liikuntaneuvostojen kokoonpanot (1920‒2011) Valtion liikuntaneuvosto. Arkistoitu 28.4.2016.
- ↑ Teronen & Vuolle, s. 232
- ↑ Teronen & Vuolle, s. 231
- ↑ Laine, Leena: Etusivu kansallisbiografia.fi. 2000 (päivitetty 2014). SKS. Viitattu 15.1.2018.
- ↑ Savunen 1999, s. 14–17.
- ↑ Teronen & Vuolle, s. 233
- ↑ Partiolaisten ansiomerkit (sivu 11) 2018. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
