Suomen Partiolaiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry
Suomen Partiolaisten logo.svg
Perustettu 1972
Kotipaikka Helsinki[1]
Puheenjohtaja Anna Munsterhjelm[2]
Toiminnanjohtaja Panu Räsänen[2]
Jäsenmäärä 59 310 (31.7.2016)[3]
Sivusto http://www.partio.fi
Jäsenlehti Partio-lehti

Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry (lyhenne SP-FS[4]) on partioliikkeen keskusjärjestö Suomessa ja Suomen suurin nuorisojärjestö. Suomen Partiolaisten jäsenenä on 11 partiopiiriä, joissa toimii yhteensä noin 750 lippukuntaa, joissa varsinainen viikoittainen partiotoiminta tapahtuu. Lippukunnat ovat itsenäisiä, rekisteröityjä yhdistyksiä, joilla on usein taustayhteisönä esimerkiksi seurakunta, tukiyhdistys, yritys tai jokin muu taho. Suomen Partiolaisten jäsenenä oli heinäkuun 2016 lopulla yli 59 300 partiolaista. Suomen Partiolaiset on puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö, ja se on molempien maailmanjärjestöjen, Partioliikkeen Maailmanjärjestön (WOSM) ja Partiotyttöjen Maailmanliiton (WAGGGS) jäsen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Partiolaiset perustettiin, kun erillään olleet keskusjärjestöt, Suomen Partiopoikajärjestö (SPJ) ja Suomen Partiotyttöjärjestö (SPTJ) yhdistyivät uudeksi keskusjärjestöksi vuonna 1972.[5]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Partiolaisten ylin päättävä elin on joka toinen vuosi kokoontuva jäsenkokous, johon osallistuu edustajia partiopiireistä suhteessa niiden jäsenmääriin. Jäsenkokousten välillä päätösvaltaa pitää partioneuvosto, jonka jäseninä ovat jäsenkokouksen valitsemat partioneuvokset.

Suomen Partiolaisten hallituksen jäseniä ovat puheenjohtajan ja kahden varapuheenjohtajan lisäksi valiokunnista vastaavat hallituksen jäsenet (alue-, kansainvälisten yhteyksien, koulutus-, ohjelma-, talous- ja viestintävaliokunta). Lisäksi valiokuntien alaisuudessa toimii vielä ryhmiä.[6]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1972–1973 Kata Jouhki
  • 1974–1975 Tapio Koivula
  • 1976–1979 Doris ”Dodo” Stockmann
  • 1980–1983 Aarno Stauffer
  • 1983–1987 Terttu Suhonen
  • 1988–1990 Pekka Koskinen
  • 1991–1994 Monica Mickos
  • 1995–1998 Matti ”Totti” Toivonen
  • 1999–2004 Erkki ”Eke” Hakala
  • 2005–2008 Erja Salo
  • 2009–2010 Antti Tapanila
  • 2011–2012 Heidi Jokinen
  • 2013–2014 Harri ”Hartsa” Länsipuro
  • 2015–2018 Anna Munsterhjelm

Partiopiirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Partiopiiri

Suomessa toimii tällä hetkellä 11 partiopiiriä, joista yksi toimii valtakunnallisesti ruotsikielisten lippukuntien piirinä.[7]

Peruskirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Partiolaiset linjaa peruskirjassaan Suomen partioliikkeen päämäärää, arvopohjaa ja menetelmiä. Peruskirjan mukaan partio on toimintaa, jossa nuorilla on mahdollisuus kunkin yksilöllisten ominaisuuksiensa rajoissa kasvaa persoonallisuudeltaan tasapainoisiksi, terveiksi, vastuuntuntoisiksi ja itsenäisesti ajatteleviksi yhteiskunnan jäseniksi[8]. Peruskirjan mukaan partioaatteen arvopohjan lähtökohtana on ”ihmiskuva, jossa ihmisellä on velvollisuuksia suhteessa Jumalaan, omaan itseensä, muihin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön”, ja suhde Jumalaan ”merkitsee myönteistä asennetta uskontoon, hengellisyyden etsimistä ja elämistä oman hengellisen vakaumuksen ja yhteisön mukaisesti”.[8]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnjamboree[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Finnjamboree

Suomen Partiolaiset järjestävät kuuden vuoden välein suurleirejä eli Finnjamboreita, joista viimeisin oli Roihu 2016 Hämeenlinnan Evolla 20.–28. heinäkuuta 2016.

Jamboree on the Air[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jamboree on the Air

Partiolaiset harjoittavat myös radioamatööritoimintaa. Suomen Partiolaiset osallistuvat Partioliikkeen Maailmanjärjestön vuosittain lokakuussa järjestettämään Jamboree on the Air -tapahtumaan, jossa partiolaiset ovat yhteydessä muihin partiolaisiin radioamatöörien asemien kautta.[9] Tapahtumaan osallistumista tukee Suomen Radioamatööriliitto.

Ansiomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Partiolaisilla on ansiomerkkijärjestelmä, jossa on ansiomerkkejä partiolaisille että partioliikkeen ulkopuolisille henkilöille.[10] Myös partiopiireillä ja lippukunnilla voi olla omia ansiomerkkejä.

Tehtäväkohtaiset soljet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatemerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mannerheim-solki (I- ja II-luokan)
  • Hopeajoutsen ja hopeasusi

Ansiomitalit ja ansioristit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pronssinen ansiomitali
  • Hopeinen ansiomitali
  • Hopeinen ansioristi
  • Kultainen ansioristi
  • Suuri ansioristi
  • Sankarimerkki

Muut huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyhän Yrjön plaketti
  • Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n standaari

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. PRH Yhdistysnetti – Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 16.2.2017.
  2. a b Yhteystiedot Suomen Partiolaiset ry. Viitattu 16.2.2017.
  3. Kiilunen, Aapo: Jäsentiedot 2016 (PDF) 15.8.2016. Suomen Partiolaiset. Viitattu 17.11.2016.
  4. Suomen Partiolaiset Suomen Partiolaiset. Viitattu 16.2.2017.
  5. Historia Suomen Partiolaiset. Viitattu 17.11.2016.
  6. Suomen Partiolaiset – partion kotimainen kattojärjestö Suomen Partiolaiset. Viitattu 17.11.2016.
  7. Partiopiirit Suomen Partiolaiset. Viitattu 16.2.2017.
  8. a b Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n peruskirja (PDF) Suomen Partiolaiset. Viitattu 17.11.2016.
  9. JOTA - JOTI 17.1.2017. Suomen Partiolaiset. Viitattu 16.5.2017.
  10. Ansiomerkit Suomen Partiolaiset. Viitattu 17.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]