Suomen Partiopoikajärjestö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuonna 1941 Suomalainen Partiopoikaliitto, Finlands Svenska Scoutförbund, Suomen Vapaan Partioryhmän Poikajaosto ja Siniset Partiopojat yhdistivät voimansa ja perustivat yhteisen poikajärjestön Suomen Partiopoikajärjestö – Finlands Scoutunion ry. Tätä ennen eri poikaliitot olivat tehneet yhteistyötä ja perustaneet 1920-luvulla Suomen Partiopoikien Keskusvaliokunnan.

Vaikka toiminta siirtyi vuonna 1972 Suomen Partiolaisiin, jäi yhdistys vielä elämään ja hallinnoimaan opusta. Yhdistys lopetettiin vasta vuonna 2005, vaikka käytännössä sillä ei ollut toimintaa 70-luvun jälkeen.

Suomen Partiopoikajärjestön (SPJ) perustajaliitot vuonna 1941 olivat:

  • Finlands Svenska Scoutförbund (FSSF)
  • Siniset Partiopojat (SP)
  • Suomalainen Partiopoikaliitto (SPPL)
  • Suomen Vapaan Partioryhmän Poikajaosto (SVPRpj)

Vuonna 1946 liittoja tuli yksi lisää, kun perustettiin Pelastusarmeijan Partioliitto – Färlsningdarmes Scoutförbund (PPL). 1954 Siniset Partiopojat ja Suomalainen Partiopoikaliitto yhdistyivät ja syntyi liitto nimeltään Suomalaiset Partiopojat (SPP). Vuonna 1955 Pelastusarmeijan Partioliitto liittyi Suomen Vapaan Partioryhmän Poikajaostoon, joka muutti nimensä vuonna 1957 Suomen Vapaan Partioryhmän Poikaliitoksi (SVPP). Tällöin järjestön sisällä oli enää kolme liittoa: SPP, FSSF ja SVPP Vuonna 1959 Suomalaiset Partiopojat ja Suomen Vapaan Partioryhmän Poikaliitto yhdistyivät ja syntyi Suomalaisten Partiopoikien Liitto (SPL). Näin ollen SPJ:n sisälle jäivät vain suomenkielinen ja ruotsinkielinen liitto. Vuonna 1966 jäljellä olevat liitot Finlands Svenska Scoutförbund ja Suomalaisten Partiopoikien Liitto lakkautettiin ja partiopoikapiireistä tuli SPJ:n jäseniä.