Kirkon ulkomaanapu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirkon Ulkomaanapu
Kyrkans Utlandshjälp
Järjestön tunnus.
Järjestön tunnus.
Perustettu 1947
Tyyppi Kristillinen avustusjärjestö
Toimiala kotimainen ja kansainvälinen avustustyö
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Päämaja Eteläranta 8
00130 Helsinki
Viralliset kielet suomi, ruotsi
Toiminnanjohtaja Jouni Hemberg
Aiheesta muualla
Sivusto

Kirkon ulkomaanapu sr[1] (säätiön käyttämä kirjoitusasu on Kirkon Ulkomaanapu ja lyhenne KUA, ruots. Kyrkans Utlandshjälp) on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö ja toiseksi suurin katastrofiavun antaja[2]. Kirkon ulkomaanapu on perustettu vuonna 1947 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja sen seurakuntien kansainvälistä diakoniaa toteuttavaksi tahoksi. Alkuvaiheessa se hallinnoi ulkomailta suomalaisten avuksi lähetettyjä varoja. Muutaman vuoden kuluttua rahavirta kääntyi ja varoja alettiin koota hädässä olevien auttamiseksi Suomen ulkopuolella.

Kirkon ulkomaanapu säätiöityi vuonna 1995 itsenäiseksi toimijaksi. Säätiön hallituksen nimittää evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen täysistunto. KUA on yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyön ja katastrofiavun toteuttajista. KUA on osa kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-allianssin verkostoa.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkomaanapu on katsottu perustuneen 25. syyskuuta 1947, jolloin Suomen evankelis-luterilainen kirkko liittyi kirkkojen kansainvälisen avun verkostoon. Taustalla oli Luterilaisen maailmanliiton perustaminen Lundin kokouksessa, jossa kehotettiin kaikkia jäsenkirkkoja perustamaan oma kansalliskomiteansa. Suomalainen kansalliskomitea perustettiin arkkipiispa Aleksi Lehtosen aloitteesta ja perustaminen merkitsi Suomen kirkon kytkeytymistä maailman luterilaisten kirkkojen kirkkoperheeseen ja sen kansainväliseen avustusjärjestelmään. Kansainvälisen vastuun oppivuodet -historiikin mukaan Suomen kirkko joutui tosiasiallisesti kirkkojenvälisen avustustoiminnan piiriin jo paljon ennen Lundin kokousta.[3][4]

Avunsaaja sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuosina Suomi oli avun vastaanottaja, jolloin Suomeen toimitettiin kirkon kautta rahaa, vaatteita ja ruokatarpeita erityisesti Ruotsin, Tanskan ja Yhdysvaltojen luterilaisilta kirkoilta sekä Sveitsin evankeliselta kirkkoliitolta. Talvisodan päättyessä kirkko sai ottaa vastaan kirkkojenvälistä avustusta noin 13,2 miljoonan markan arvosta.[3][4]

Erityisen aktiivisia auttajia Kirkon ulkomaanavun mukaan olivat amerikansuomalaiset. Suomen oloista ja tarpeista toimitettiin kuvauksia amerikkalaisille sisarkirkoille. Hätäavun lisäksi vahvistettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniavalmiuksia, ja tuettiin näin suomalaisten valmiuksia auttaa itse itseään. Eino Murtorinne on kuvannut amerikkalaisten luterilaisten kirkkojen avustustyötä Euroopan kirkkojen hyväksi kirkolliseksi Marshall-avuksi. Amerikkalaisten kirkkojen apu käsitti rahallisesti noin miljoona dollaria, minkä lisäksi amerikkalaisten kirkkojen avustusjärjestö toimitti runsaasti vaate-, ruokatavara- ja lääkeapua. Lukuisat Pohjois- ja Itä-Suomen kirkot sekä monet kirkollisten järjestöjen ja laitosten toimitilat ovat esimerkki kirkkojenvälisestä avustustyöstä.[3][4]

Kehittyminen avunantajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950- ja 1960-lukujen vaihteessa Suomen kirkko siirtyi avunantajaksi. Taustalla vaikutti selviytyminen jälleenrakennusvaiheesta ja ajatusta tuki maan yleinen vaurastuminen 1950-luvulta lähtien. Aluksi kansainvälinen avustustyö rajoittui pariin virallisen kolehtiin, mutta vuoden 1956 Unkarin kansannousu herätti avustusinnostuksen. Unkarilaisten kokema murhenäytelmä sai suomalaisen kristikansan lämpenemään avustustyölle.[4]

Vuonna 1963 Helsingissä järjestettiin Luterilaisen maailmanliiton neljäs yleiskokous, joka avasi kirkkojenvälisen toiminnan merkitystä laajemmin. Yleiskokouksen tunnelma johti suomalaisen kansalliskomitean ja kirkon kansainvälisen avustustoiminnan uudelleenjärjestämiseen. Nykymuodossaan Kirkon ulkomaanapu syntyi 1960-luvulla, mutta järjestöä ei kuitenkaan virallisesti perustettu. Vuonna 1964 laajennettu piispankokous päätyi lopputulokseen, että osa Yhteisvastuukeräyksen toiminnan tuotosta tulisi siitä lähtien käyttää "hädänalaisen maailman ja vaikeuksissa elävien toisten kirkkojen auttamiseen".[4]

1960-luvun yleinen ilmapiiri kiinnitti huomiota kehitysmaiden hätään ja kolmannen maailman ongelmiin. Suomalaisessa lehdistössä otsikkoihin nousivat esille Biafran kysymykset. 1960-luvun lopulla seurakunnat saivat oikeuden myöntää avustuksia budjettivaroistaan avustustyöhön. Ulkomaanavun voimakkaimman kasvun ajat sijoittuvat 1970- ja 1980-luvuille. 1990-luvulla Kirkon ulkomaanavun keskeisiä avustuskohteita olivat erityisesti Afrikan maiden auttaminen sekä katastrofi- ja pakolaisapu. Kirkkojenvälisen avun merkitys kasvoi varsinkin 1980-luvun lopulla Namibian sekä Baltian, Itä-Euroopan ja Inkerin kirkkojen avustustyön vuoksi. 1990-luvun lama vaikuttii myös KUA:n keräystuloksiin. Vuoteen 1995 asti KUA oli osa kirkon ulkoasiainhallintoa, kunnes järjestö säätiöityi itsenäiseksi toimijaksi.[3][4]

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkomaanapu pyrkii edistämään rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumista ihmisoikeus- ja rauhantyöllä. Tavoitteena on, että ihmisillä olisi ihmisoikeusjulistuksen mukainen vapaus oman uskonsa, kulttuurinsa ja poliittisen vakaumuksensa ilmaisemiseen ja toteuttamiseen tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Käytännössä Kirkon Ulkomaanapu tukee ihmisoikeuskoulutusta, paikallisia ihmisoikeusryhmiä ja ihmisoikeusloukkausten uhreja yhteistyökumppaneiden kanssa.lähde?

Yhteisvastuukeräys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yhteisvastuukeräys

Suomessa Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 prosenttia suunnataan Kirkon ulkomaanavun kautta kehitysmaihin. Vuonna Yhteisvastuu 2017 torjuu ihmiskauppaa. Suomessa keräysvaroin autetaan ihmiskaupan uhreja. Keräyksen kansainvälisessä esimerkkikohdemaassa Jordaniassa yhteisvastuuvaroin tuetaan Syyriasta sotaa paenneiden nuorten koulutusta ja toimeentuloa, mikä ennaltaehkäisee altistumista ihmiskaupalle ja muulle hyväksikäytölle. Vuoden 2016 keräyksellä tuettiin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria Suomessa ja kehitysmaissa.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaantyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkomaanapu tekee vaikuttamis-[5] ja kansainvälisyyskasvatustoimintaa[6] Suomessa. Järjestö tarjoaa aineistoja ja välineitä koulujen ja seurakuntien kansainvälisyyskasvatusta varten. Vuonna 2005 Kirkon ulkomaanapu aloitti ensimmäisenä Suomessa eettisten lahjojen laajan myynnin niin sanotun Toisenlainen lahja -kampanjan avulla (ks. joululahja). Tarkoituksena on yhdistää kehitysyhteistyöstä kertominen ja ihmisten halu antaa eettisiä lahjoja. Toisenlaisen lahjan ostaja ostaa konkreettisia välineitä kehitysmaan ihmisille ja saa sitä vastaavan kortin, jonka hän voi antaa suomalaiselle lahjansaajalle. Näin sekä lahjan antaja, lahjan saaja että kehitysmaassa elävä henkilö saavat lahjan.

Kansainvälinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkomaanavun toiminta perustuu kristinuskoon ja erityisesti sen diakoniseen toimintaan (faith-based organisation). Kansainvälisen diakonian perusteet nousevat diakoniasta. Usein tämä toiminta samaistetaan lähetystyöhön, vaikka näillä kahdella on erilainen motivaatio. Diakoniassa oleellista on ihmisen hätä ja avun tarve. Nykyaikainen kansainvälinen diakonia on ns. oikeusperusteista. Tähän kuuluu oleellisesti myös vaikuttamistoiminta. Kirkon ulkomaanapu tekee työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Kirkon ulkomaanapu noudattaa kansainvälisä humanitaarisen avun standardeja CHS Alliancen jäsenenä ja CHS-sertifioinnin saaneena järjestönä.

Kehitysyhteistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkomaanapu on yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyöjärjestöistä. Kehitysyhteistyön tavoitteena on yhteisöjen voimaantuminen, jonka myötä niiden jäsenet kykenevät itse auttamaan itseään ja vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan. Kirkon ulkomaanapu tekee kehitysyhteistyötä osana kirkollisten ja ekumeenisten avustusjärjestöjen maailmanlaajuista yhteisöä.

Kirkon ulkomaanavun kehitysyhteistyöohjelmat keskittyvät toimeentuloon ja koulutukseen sekä rauhantyöhön. KUA toimii kansainvälisen [Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkoston] sihteeristönä.

Humanitaarinen apu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkomaanapu toimittaa hätäapua luonnon ja ihmisten aiheuttamien katastrofien uhreille. Apua toimitetaan sekä pahimman hädän aikana että kriisin jälkeen toipumiseen ja jälleenrakennukseen. Ulkomaanapu on Suomen toiseksi suurin ammattimaisen katastrofiavun järjestö. Kirkon ulkomaanapu on toimittanut katastrofiapua muun muassa Pakistanin vuoden 2010 tulvien, Haitin maanjäristyksen, Norsunluurannikon pakolaisia, Filippiinien taifuunin 2013 ja Nepalin maanjäristyksen 2015 yhteydessä. Katastrofeissa avustustyötä ei jätetä ensihädän lievittämiseen, vaan viivytään ihmisten tukena niin pitkään, että heidän elinolonsa ovat jälleen vakiintuneet. Tämä merkitsee usein monien vuosien työskentelyä.

Avustuskohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkomaanavun avustustyö suuntautuu ensisijaisesti köyhimpiin kehitysmaihin. Tärkeimmät avustusten kohteena olevat maat:

Afrikka
Eritrea, Etelä-Sudan, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Liberia, Sierra Leone (–2017[7]), Somalia, Uganda
Aasia
Kambodža, Myanmar ja Nepal
Lähi-itä
Jordania ja Syyria

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkomaanavun tärkeimmät ulkomaiset yhteistyöverkostot ovat Luterilainen maailmanliitto (LML) ja Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN).

Kirkon ulkomaanapu on ACT-allianssin jäsen.[8] ACT-allianssi on kirkollisten katastrofi- ja kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen yhteenliittymä. ACT-allianssi muodostaa maailman suurimman ei-valtiollisen avustusorganisaation. ACT-allianssin yhteenlaskettu budjetti on yli 1,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa ja sen palveluksessa on 25 000 työntekijää.

Naisten pankki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten pankki on Kirkon ulkomaanavun hallinnoima rahasto ja yhteisö kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon tukemiseksi kestävän kehityksen periaattein. Kirkon ulkomaanapu perusti yhdessä suomalaisten naisvaikuttajien kanssa Naisten pankin toukokuussa 2007.

Naisten pankin tavoitteena on tukea kehitysmaiden naisten työtä köyhyyden voittamiseksi. Naisten pankin rahaston varoilla rahoitetaan muun muassa mikroluottoja, ammattikoulutusta, työkalujen ja materiaalin hankintaa ja muuta yrittäjyyteen tähtäävää toimintaa.

Changemaker[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Changemaker on Kirkon ulkomaanavun yhteydessä toimiva nuorten ja nuorten aikuisten vaikuttamisverkosto, mikä on perustettu vuonna 2004. Verkosto pyrkii edistämään maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta kampanjoimalla käytännöllisin ja luovin keinoin. Toiminnassaan Changemaker tekee yhteistyötä samaan päämäärään pyrkivien tahojen kanssa uskontoon tai vakaumukseen katsomatta.

Opettajat ilman rajoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opettajat ilman rajoja on verkosto opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille. Verkosto tarjoaa tukea globaalikasvatukseen kotimaassa, mahdollisuuden käyttää ja kehittää osaamistaan maailmalla ja tukea paikallisten opettajien osaamista kehitysmaissa. Kirkon Ulkomaanavun koordinoiman verkoston tavoitteena on tukea kehitysmaiden opettajien pedagogista osaamista, tukea globaalikasvatusta suomalaisissa kouluissa ja tarjota opetus-ja kasvatusalan ammattilaisille mahdollisuus laajentaa omaa osaamistaan 3–12 kuukauden vapaaehtoisjaksoilla maailman hauraimmissa valtioissa.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ulkomaanavun varainhankinnan tuotot vuonna 2019 olivat 44,7 miljoonaa euroa. Siitä saatiin kansainvälisenä tukena 14,9 miljoonaa euroa, yksityisten, yritysten ja yhteisöjen lahjoituksina 11,5 miljoonaa euroa, valtion tukena 10,3 miljoonaa euroa ja seurakunnilta 7,4 miljoonaa euroa. Avustustoimintaan käytettiin 40,7 miljoonaa euroa. Kotimaan toimintoihin ja yleishallinnon kuluihin käytettiin 5,6 miljoonaa euroa.[9]

Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahoituksen lähde 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[10] 30 000 € 30 000 € 30 000 € 30 000 € 30 000 € 30 000 € 33 000 €

Toiminnanjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listaa täydennettävä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirkon Ulkomaanapu sr Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Helsinki: Patentti- ja rekisterihallitus, Verohallinto. Viitattu 1.4.2022.
  2. http://www.kirkonulkomaanapu.fi/fi/kirkon_ulkomaanapu/talous/?id=27
  3. a b c d e Historia Kirkon ulkomaanapu. Viitattu 5.2.2022.
  4. a b c d e f Eino Murtorinne: Kirkon ulkomaanavun kehityslinjoja Kirkon ulkomaanapu. 12.6.1997. Viitattu 5.2.2022.
  5. Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyö
  6. Kansainvälisyyskasvatus
  7. Maria Tolsa: Ebolahautajaisten kokki sai ammatin suomalaisten rahoilla Yle.fi, uutiset. 16.12.2017. Viitattu 16.12.2017.
  8. Kirkon tiedotuskeskus 22.3. 2010.
  9. Talous Kirkon Ulkomaanapu. Viitattu 4.4.2021.
  10. Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 23.5.2018. Opetus- ja kulttuuriminiseriö. Viitattu 23.5.2018.
  11. a b c Antti Pentikäinen palaa Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajaksi Kirkon Ulkomaanapu. 30.9.2011. Viitattu 5.2.2022.
  12. Jouni Hemberg Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajaksi Kirkon Ulkomaanapu. 17.3.2015. Viitattu 5.2.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirkon ulkomaanapu.