Kansainvälinen solidaarisuussäätiö
| Solidaarisuus |
|
|---|---|
| Perustettu | 1970 |
| Toimiala | Kehitysyhteistyö |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Toiminnanjohtaja | Miia Nuikka |
| Puheenjohtaja | Folke Sundman |
| Hallitus | Folke Sundman (puheenjohtaja), Tero Shemeikka (varapuheenjohtaja), Elisa Gebhard, Markku Hyvärinen, Sonja Kekkonen, Riikka Keskitalo, Matti Lahtinen, Kaisa Vatanen, Joonas Rahkola, Ilkka Tahvanainen |
| Aiheesta muualla | |
| [www |
|
Solidaarisuus (Kansainvälinen solidaarisuussäätiö) on suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö. Solidaarisuus rakentaa maailmaa, jossa yksikään nainen ei kärsi väkivallasta eikä kukaan elä köyhyydessä. Se tekee työtä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi, köyhtymisen pysäyttämiseksi sekä globaalin muutoshalun edistämiseksi. Solidaarisuus toimii Nicaraguassa, Somalimaassa ja Keniassa, ja sen työstä hyötyi vuoden 2018 aikana 82 000 ihmistä. Solidaarisuus on Suomen ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuus on suomalainen, vuonna 1970 perustettu kehitysyhteistyöjärjestö. Sen perusti Suomen Sosialidemokraattinen Puolue itsenäiseksi säätiöksi. Toiminnan alkuaikoina Solidaarisuus oli tukemassa vapautusliikkeiden kamppailua yksinvaltaisten hallitsijoiden ja sotilasdiktatuurien kaatamiseksi eri puolella maailmaa.[1]
1980-luvulla järjestön toiminta alkoi muuttua kampanjoinnista ja lyhytaikaisesta avustamisesta kohti kehitysyhteistyötä. Vuonna 1982 aloitettiin Nicaraguassa La Dalian lastenruokahanke, josta kasvoi aikansa suurin suomalainen järjestöhanke Nicaraguassa. Vuonna 1985 Solidaarisuus oli perustamassa Kepaa. Vuonna 1989 säätiö aloitti toimintansa Ugandassa tukemalla kirjapainoa lukutaidon lisäämiseksi. Sekä Nicaraguassa että Ugandassa painopisteeksi muodostui maaseutukehitys ja pienviljelijöiden tukeminen. Lisäksi maissa on tehty perheväkivallan vastaista työtä. Toiminta Ugandassa jouduttiin lopettamaan kehitysyhteistyön suunnattujen määrärahojen rajujen leikkausten takia vuonna 2016.[1]
Vuonna 2000 Solidaarisuus aloitti työn Somalimaassa painopisteinä erityisesti nuorten ammatillinen koulutus, naisten yhteiskunnallinen osallistuminen ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisen vastainen työ.[1]
Solidaarisuus aloitti vuonna 2001 lähialueyhteistyön Venäjän Karjalassa ja teki perheväkivallan vastaista työtä Sortavalassa. Yhteistyö loppui vuonna 2012. Vuonna 2015 Solidaarisuus aloitti uuden kehitysyhteistyöhankkeen Keniassa.[1]
Solidaarisuudesta tuli ulkoasiainministeriön kehysjärjestö vuonna 2001 ja kumppanuusjärjestö vuonna 2003. Solidaarisuus on myös Reilun kaupan edistämisyhdistyksen perustajajäsen ja Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n jäsen. Solidaarisuus on myös yksi yhdeksästä Nenäpäiväsäätiöön kuuluvasta järjestöstä. Nenäpäiväsäätiö järjestää vuosittain Nenäpäivä-keräyksen, jonka tuotto kanavoidaan järjestöjen kehitysyhteistyökohteisiin.[1]
Presidentti Tarja Halonen on Solidaarisuuden entinen puheenjohtaja ja nykyinen kunniapuheenjohtaja.[1]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuus edistää naisten oikeuksia ja kestävää toimeentuloa yli 100 paikallisyhteisössä Somalimaassa, Keniassa ja Nicaraguassa. Solidaarisuus toimii yhteistyössä paikallisten kumppanijärjestöjen kanssa, jolloin osaaminen jää heille.
Solidaarisuuden toimintatapaan kuuluu tarjota kumppaneille asiantuntijuutta, tukea ja rahoitusta sekä seurata tarkasti työn edistymistä ja kerätä oppeja. Huolellisuuteen ja laatuun panostaminen takaavat, että työn vaikutukset yhteisöissä ovat pysyviä. Kumppanijärjestöt ovat Solidaarisuuden työn ytimessä. Heillä on tarvittava paikallistuntemus ja halu toimia yhteisönsä hyväksi. He suunnittelevat itse toimintaansa ja päättävät, miten ongelmia olisi parasta ratkoa juuri heidän yhteisössään. Vaikuttajat ja vapaaehtoiset jalkautuvat yhteisöihin levittämään tietoa ja osaamista. He ovat rohkeita aktiiveja ja esikuvia, jotka innostavat muut mukaan. Vain yhteisön sisältä alkava muutos on kestävä.
Kehityshankkeista hyötyvät ihmiset osallistuvat niiden suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan. Solidaarisuus seuraa systemaattisesti hankkeiden kulkua, tuloksia ja vaikuttavuutta sekä itse että tilaamalla seurantaa ulkopuolisilta arvioijilta. Suomalainen työntekijä paikan päällä ja yhteistyö luotettavien paikallisten kumppanijärjestöjen kanssa varmistavat, että Solidaarisuuden työ vahvistaa kestävällä tavalla paikallista kansalaisyhteiskuntaa.
Globaalikasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kehitysyhteistyön lisäksi Solidaarisuus vahvistaa globaalien kysymysten ja niiden vaikutusten ymmärtämistä Suomessa sekä innostaa ihmisiä globaalin vastuun jakamiseen ja solidaarisuuteen. Solidaarisuus tuottaa globaalikasvatukseen soveltuvaa viestintämateriaalia sekä Viimeinen pisara -globaalikasvatuspeliä. 6.-luokkalaisille, yläkouluihin ja lukioihin soveltuva peli haastaa oppilaat ratkomaan kuivuuteen ja ruokaturvaan liittyviä kysymyksiä. Suoraa puhetta tyttöjen sukuelinten silpomisesta -opettajainhuonevierailuilla Solidaarisuuden vaikuttajavapaaehtoiset tarjoavat opettajille välineitä silpomisen käsittelyyn.[2]
Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuuden visiona on maailma, jossa yksikään nainen ei kärsi väkivallasta eikä kukaan elä köyhyydessä. Solidaarisuus toteuttaa visionsa saavuttamiseksi kehitysyhteistyöohjelmaa (2018-2021), jonka keskiössä on tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen ja paikallistalouksien vahvistaminen Somalimaassa, Keniassa ja Nicaraguassa.[3] Ohjelman kolme päätavoitetta ovat:
Paikallistaloudet ovat taloudellisesti elinvoimaisia ja ekologisesti kestäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuus tekee työtä pientuottajien tuotannon ilmastokestävyyden parantamiseksi sekä naisten ja miesten toimeentulon kodentamiseksi. Se tukee yrittäjiä mm. teknologiainvestoinnein, kehittämällä vertaisneuvontaa, tukemalla yrittäjien järjestäytymistä ja tehostamalla maatalouden vesitaloutta. Ohjelmassa kehitetään naisten ja miesten kykyä suunnitella tuotantoa ja tuotteita vastaamaan ostajien tarpeita koulutuksen, neuvonnan ja asiantuntijatuen avulla. Lisäksi ohjelmassa kehitetään noin 650 maatilan kapasiteettia käyttää ilmastokestäviä tuotantomenetelmiä ja -teknologiaa.[3]
Naiset ja miehet ovat voimaantuneita ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuus kouluttaa yhteisöjen naisia ja miehiä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, erityisesti naisten sukuelinten silpomisperinteen haittavaikutuksista, sekä naisten oikeuksista. Se pyrkii kestävään asennemuutokseen niin ruohonjuuritasolla kuin myös mielipidevaikuttajien, kuten viranomaisten ja uskonnollisten johtajien keskuudessa sekä poliittisella vaikuttamistyöllä[4]. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kitketään myös vahvistamalla naisten taloudellista roolia ja asemaa perheessä ja yhteisössä. Koulujen loma-aikoina, jolloin tytöt ovat suurimmassa silpomisvaarassa, järjestetään leirejä, jotka tarjoavat sekä turvapaikan että silpomiselle vaihtoehtoisen väkivallattoman aikuistumisriitin.[3]
Ihmiset ja yhteisöt ovat vahvistuneet globaalin muutoshalun edistäjinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuus pyrkii lisäämään julkista keskustelua tyttöjen sukuelinten silpomisesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta niin kohdemaissa kuin Suomessakin järjestämällä keskustelutilaisuuksia ja tekemällä aktiivista mediatyötä. Keskustelun ylläpitämiseksi Solidaarisuus tekee tiivistä yhteistyötä Suomessa silpomisen vastaisen työn parissa toimivien järjestöjen ja keskeisten vaikuttajien kanssa. Solidaarisuus on mukana mm. Väestöliiton vuonna 2018 perustamassa Seksuaalioikeusverkostossa. Solidaarisuus on Fingon jäsenjärjestö ja toimii sen työryhmissä.[3]
Kohdemaissa Solidaarisuus vahvistaa kumppaneidensa kapasiteettia koulutuksilla, edistämällä verkostoitumista kansallisesti ja kansainvälisesti sekä tukemalla kumppanien organisaation kehittämistä.[3]
Kohdemaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nicaragua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuus on toiminut Nicaraguassa 1980-luvun alusta lähtien. Toiminta on laajentunut asteittain köyhyyden poistamiseen, tuloerojen kaventamiseen ja koulutuksen sekä sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseen. Erityisesti järjestö tukee pienviljelijöiden tuotannon parantamista kestävällä tavalla. Toimimalla yhteistyössä paikallisten osuuskuntien ja järjestöjen kanssa Solidaarisuus vahvistaa Nicaraguan kansalaisyhteiskuntaa ja varmistaa hankkeiden tuloksellisuuden. Solidaarisuudella on useita hankkeita Nicaraguassa.[5]
Somalimaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuus on toiminut Somalimaassa vuosituhannen vaihteesta lähtien. Solidaarisuuden hankkeet pyrkivät kohentamaan ihmisten toimeentuloa ja vastaamaan kehittyvän maan yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Somalimaan ruokaturvaa pyritään edistämään maataloutta parantamalla ja uusia toimintamuotoja kehittämällä. Solidaarisuus myös parantaa naisten asemaa Somalimaassa naisten sukuelinten silpomisen vastaisten hankkeiden avulla.[6]
Solidaarisuus on ainoa suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö, jolla on ollut yli kymmenen vuoden ajan pysyvä toimisto Somalimaassa.[1]
Kenia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuuden uusin ohjelmamaa on Kenia. Siellä on voimassa suhteellisen kattava oikeusjärjestelmä naisten oikeuksien turvaamiseksi, mutta monet perinteisiin liittyvät asenteet ja tavat heikentävät naisten asemaa. Solidaarisuuden kehitysyhteistyön kohdealueeksi on valittu Kisiin maakunta Nyanzan läänistä. Naisten asema on siellä erityisen heikko - heihin kohdistuva väkivalta on yleistä ja tyttöjen sukuelinten silpominen tehdään yhä noin 96 prosentille tytöistä. Solidaarisuus tekee Keniassa kumppanijärjestöjensä kanssa tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä.[7]
Talous ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuuden kehitysyhteistyöhankkeiden suurin rahoittaja on ulkoasiainministeriö. Lisäksi hankkeita rahoitetaan yksityisten ihmisten ja yritysten lahjoituksilla. Vuonna 2018 ulkoasiainministeriön tuki kattoi 61 prosenttia Solidaarisuuden toiminnasta; loppurahoitus tuli yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä.[8]
Solidaarisuus on solminut ulkoministeriön kanssa kumppanuussopimuksen, jossa järjestö on sitoutunut Suomen kehityspoliittiseen linjaukseen. Linjauksen tavoitteita ovat esimerkiksi oikeudenmukaisen talousjärjestelmän, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistäminen.
Solidaarisuussäätiön päättäviä elimiä ovat hallitus ja valtuuskunta. Hallituksen valitsee valtuuskunta ja valtuuskunnan SDP. Hallituksen puheenjohtajana toimii Folke Sundman ja valtuuskunnan puheenjohtajana kansanedustaja Ilkka Kantola.[1] Hallituksen ja valtuuskunnan jäsenille ei makseta kokouspalkkioita. Solidaarisuuden toiminnanjohtaja on Miia Nuikka. Järjestön Helsingin toimisto sijaitsee Sörnäisissä.[9] Järjestön kunniapuheenjohtajia ovat pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja Tarja Kantola sekä presidentti Tarja Halonen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Historiamme Solidaarisuus. Viitattu 22.9.2015.
- ↑ Globaalikasvatus Solidaarisuus. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ a b c d e Solidaarisuuden toimintasuunnitelma vuodelle 2019 Solidaarisuus. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ Työmme silpomisen lopettamiseksi Solidaarisuus. Viitattu 24.10.2019.
- ↑ Nicaragua Solidaarisuus. Arkistoitu 28.1.2020. Viitattu 22.9.2015.
- ↑ Somalimaa Solidaarisuus. Viitattu 28.1.2020.
- ↑ Kenia Solidaarisuus. Viitattu 28.1.2020.
- ↑ Yhteisiä ratkaisuja tarvitaan – lue vuosikertomuksemme Solidaarisuus. Viitattu 23.10.2019.
- ↑ Yhteystiedot Solidaarisuus. Viitattu 22.9.2015.