Siirry sisältöön

Naisen sukupuolielinten silpominen

Wikipediasta
Naisten sukuelinten silpomisen yleisyys maailmassa vuonna 2020
Naisten sukuelinten silpomisen yleisyys Afrikassa 2024. Unicefin keräämät tilastot ovat keskittyneet Afrikkaan, vaikka tapaa esiintyy myös Lähi-idässä ja eräissä Aasian maissa.[1] Harmailta alueilta tieto puuttuu.

Naisen sukupuolielinten silpominen (engl. female genital mutilation, lyh. FGM) tai naisen ympärileikkaus on islamiin ja pääasiassa afrikkalaiseen heimoperinteeseen kuuluva rituaali, jossa osa naispuolisen henkilön, yleensä alaikäisen tytön, ulkoisista sukupuolielimistä leikataan pois. Islaminuskossa rituaali on pakollinen vain Afrikkaan levinneessä shafi'i-koulukunnassa, mutta muutkin lakikoulukunnat hyväksyvät sen.[2][3]

Silpomista esiintyy varsinkin Afrikassa ja jonkin verran Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa.[4] Suomeen ilmiön toivat somalipakolaiset 1990-luvun alussa. Afrikan sarvessa sijaitsevassa Somaliassa silvonnan äärimmäiset muodot ovat perinteisesti olleet erittäin yleisiä.

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee naisen sukuelinten silpomiseksi ”kaikki menetelmät, joihin sisältyy naisen ulkoisten sukuelinten osittain tai kokonaan poistaminen tai joissa muutoin vahingoitetaan naisen ulkoisia sukuelimiä muista kuin lääketieteellisistä syistä”.[5] Silpomisen muodot vaihtelevat merkittävästi. Kun Malesiassa tavallinen muoto on pelkkä neulanpisto,[6] Afrikan sarvessa vallitsevana muotona on radikaali faraoninen leikkaus, jossa häpyhuulet ja klitoris poistetaan.[7]

Naisten sukuelimien silpominen on länsimaissa yleisesti paheksuttua ja laissa kiellettyä. Suomessa silpominen tulkitaan törkeäksi pahoinpitelyksi. 6. helmikuuta on kansainvälinen tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen päivä.[8]

Syitä silpomiseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten sukupuolielinten silpominen on heimokulttuureissa esiintyvä rituaali. Sitä vastaavia muita rituaaleja ovat esimerkiksi tatuoinnit ja muu kehoon kohdistuva silpominen.[9] Silpominen nähty aikuistumisriittinä, jolla voi olla useita tarkoituksia.[10] Rituaalit lujittavat yksilön kiinnittymistä yhteisöön, mutta sukupuolielinten silpominen on nähty myös keinona kontrolloida miesten ja naisten seksuaalisuutta.[10][11]

Sukuelinten silpominen on yleensä uskonnollinen rituaali. Sekä juutalaisuudessa että islamissa poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on uskontoon kuuluva vaatimus, kun taas tyttöjen silpomista esiintyy vain islaminuskossa.

Nigerialaisen Igbo-yhteisön keskuudessa silpominen vähensi naisen seksuaalisuutta sekä asenteiden, käyttäytymisen että halun suhteen.[12] Naisten seksuaalisuuden kontrollointia on pidetty tärkeänä etenkin endogaamisissa paimentolaiskulttuureissa. Niissä halutaan estää se, että naiset saisivat lapsia suvun ulkopuolisten kumppaneiden kanssa, sillä lapsen mielletään kuuluvan isänsä heimoon. Naisen näkökulmasta suvun ulkopuolisen suhteen kautta siinnyt lapsi merkitsisi naisen suvulle siis tulevaisuuden resurssien menettämistä.[13] Neitsyyden kontrollointi saa joskus myös äärimmäisiä muotoja: naisen vagina saatetaan ommella kiinni, ja siihen jätetään vain pieni aukko. Aviomiehen on tarkoitus leikata vagina auki hääyönä. Vaginan ompelulla pyritään takaamaan, ettei nainen voi harrastaa seksiä ennen avioliittoa.

Silpomisen muodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaavakuva naisen normaaleista sukupuolielimistä sekä eriasteisia silpomistapoja WHO:n luokituksen mukaan.

Tyypit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyttöjen sukuelinten silpomisen muodot vaihtelevat alueellisesti lähes symbolisista muodoista Afrikassa esiintyviin hyvin radikaaleihin leikkauksiin.[14]

Klitoris

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tyypin Ia leikkauksessa poistetaan klitoriksen huppu.
  • Tyypin Ib leikkauksessa poistetaan klitoris osittain tai kokonaan.

Pienet häpyhuulet ja klitoris

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tyypin IIa leikkauksessa poistetaan pienet häpyhuulet.
  • Tyypin IIb leikkauksessa poistetaan pienet häpyhuulet ja ainakin osa klitoriksesta.
  • Tyypin IIc leikkauksessa poistetaan pienet ja isot häpyhuulet ja ainakin osa klitoriksesta.

Faraoninen ympärileikkaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tyypin III ympärileikkauksessa eli infibulaatiossa tai faraonisessa ympärileikkauksessa poistetaan kaikki ulkoiset sukuelimet.

Muut muodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tyypillä IV viitataan muihin haitallisiin, ei-lääketieteellisistä syistä tehtyihin naisten sukuelinten muokkauksiin.[15] Luokka sisältää muut, usein lähes symboliset toimenpiteet, joissa vuodatetaan verta pistämällä tai lävistämällä, mutta jotka eivät sisällä kudoksen poistamista.[16]

Tyttöjen sukuelinten silpomisista 85 % on tyyppiä I tai II; 15 % on tyyppiä III, joka kuitenkin on yleinen Sudanissa, Somaliassa ja Djiboutissa.

Haitat ja niiden korjaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa klitoriksen poistamista pidettiin aikaisemmin lääketieteellisenä hoitokeinona moniin sairauksiin tai ongelmiin. Sen katsottiin tehoavan esimerkiksi seuraaviin vaivoihin tai ilmiöihin: epilepsiaan, hysteriaan, lapsettomuuteen, hermostollisten sairauksien ehkäisemiseen naisilla, vähentämään naisten halukkuutta, ehkäisemään itsetyydytystä, masennukseen sekä lesbouden hallitsemiseen ja tukahduttamiseen.[17]

Nykyisin katsotaan, että silpomisesta ei ole terveydellistä hyötyä, vaan siitä aiheutuu fyysisiä ja psyykkisiä terveysongelmia. Niihin vaikuttavat toimenpiteen tekijä, tekotapa, silpomisen laajuus ja leikkausolosuhteet. Alkeellisissa ja epähygieenisissä oloissa tehty silpominen aiheuttaa vakavampia terveyshaittoja kuin sairaalassa tehty toimenpide.[18]

On ehdotettu, että lainsäädännössä sallittaisiin silpomisen lievin muoto, pisto klitoriksen huppuun (sunna light), koska tämä ei vahingoita seksuaalisia toimintoja. Ehdotus on torjuttu, vaikka toimenpide on lievempi kuin poikien ympärileikkaus, jossa poistetaan osa peniksen erogeenisesta kudoksesta. Perusteeksi on esitetty tyttöjen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Esimerkiksi WHO vastustaa kaikkia tyttöjen ympärileikkauksen muotoja.[19]

Silpomisen tuloksia voidaan jossakin määrin korjata plastiikkakirurgisin toimenpitein, joiden laajuus päätetään aina tapauskohtaisesti. Joskus toimenpiteeksi riittää pelkkä avaaminen, joka voidaan tehdä paikallispuudutuksessa, kun taas radikaaleissa tapauksissa saatetaan tarvita ihonsiirtoa, jolla ulkoisia sukuelimiä rekonstruoidaan. Ruotsissa korjausleikkauksia suorittaa Karoliininen instituutti ja Suomessa Töölön sairaalan plastiikkakirurgian klinikka. Julkisen sairaanhoidon piirissä korjataan ainoastaan toiminnallisia vaurioita. Yksityislääkäreiden tekemistä esteettisistä operaatiosta ei ole täsmällistä tietoa.[20]

Yleisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silpomisen kohteeksi joutuneiden osuus 15−49-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2014.
Silpomisen kohteeksi joutuneiden osuus 0−14-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2014.

Naisten sukuelimien silvonta on yleisintä Afrikassa, ennen kaikkea maanosan muslimienemmistöisissä valtioissa, mutta tapaa harjoitetaan myös Lähi-idässä sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasian islamilaisen väestön keskuudessa, missä sen yleisyydestä on esitetty vaihtelevia arvioita. Silpominen on yleisintä Somaliassa, jossa 97 prosenttia naisista on silvottu. Yli tai lähes 90 prosenttia naisista on silvottu lisäksi niin ikään muslimienemmistöisissä Egyptissä, Eritreassa, Malissa, Djiboutissa, Sierra Leonessa ja Sudanissa.[21] Burkina Fasossa FGM oli yleisintä muslimeilla (82 %), mutta se oli tavallista myös luonnonuskontojen edustajien (73 %) ja kristittyjen (68 %) keskuudessa.[22]

Aiemmin uskottiin tavan keskittyneen lähinnä Afrikkaan, mutta Ruotsissa on havaittu, että 47 % Iranista, Irakista ja Kurdistanista tulleista tytöistä on leikattuja.[23] Vuonna 2021 Ruotsissa arvioidaan olleen 40 000–50 000 ympärileikattua tyttöä tai naista.[24] THL arvioi ympärileikattujen tyttöjen ja naisten määräksi Suomessa noin 10 000 vuonna 2020. Useimmiten ympärileikkauksesta kertovat somalitaustaiset tytöt.[25]

Ennen silpomista on esiintynyt myös Keski-Amerikassa, ja 1800-luvulla englantia puhuvissa maissa itsetyydytyksestä tavattujen naisten klitoris saatettiin poistaa kokonaan tai osittain: jopa munasarjoja on 1800-luvulla poistettu. Osittaista poistoa on käytetty itsetyydytyksen ehkäisyyn Yhdysvalloissa vielä 1950-luvulla. Tiedossa on ainakin yksi tapaus, jossa viisivuotiaalta tytöltä poistettiin klitoris masturboinnin lopettamiseksi vuonna 1948.[26]

Yleisyys eri maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo naisten sukupuolielinten silpomisesta maittain

Silpomisen esiintyminen keskittyy maailmassa etupäässä islamilaisiin maihin ja erityisesti Afrikkaan. Silvottujen naisten osuudet naisväestöstä ovat maantieteellisestä alueesta riippuen enimmillään lähellä sataa prosenttia.

Silpominen ja islam

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukuelinten rituaalinen silpominen oli Arabiassa, Afrikassa ja Indonesiassa yleistä jo ennen islamin syntyä.[27] Islam on ainoa maailmanuskonto, johon naisten sukupuolielinten silpominen (FGM) on siirtynyt heimotavoista joko suositeltuna tai pakollisena riittinä. Islamin mukana FGM on levinnyt uusille alueille eri puolille maailmaa,[28] Suomi mukaan lukien.[8]

Yleisintä FGM on Afrikassa, missä sitä esiintyy myös sellaisten heimojen keskuudessa, jotka eivät ole muslimeja. Nämä heimot elävät muslimiväestöjen läheisyydessä, kuten Egyptin koptit[29] tai Etiopian somalit.[30] Aasiassa FGM tunnetaan lähinnä niissä maissa, joissa on muslimienemmistö.

Professori Ahmed Talibin mukaan Saudi-Arabiassa ei ole yhtään ympärileikattua naista. Sama tieto esiintyy Kirkko ja kaupunki -lehdessä laajennettuna Persianlahden muihinkin maihin.[31] Todellisuudessa FGC:n tyypin III radikaalit leikkaukset ovat Saudi-Arabiassa jopa leikkauksen yleisin muoto.[32]

Koraani ja hadith-perinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani ei tunne naisten sukupuolielinten silpomista. Arvostetuissa hadith-kokoelmissa siitä on useita lausuntoja. Hanbalistisen fiqh-koulukunnan perustajan Ahmad ibn Hanbalin kokoelma Ahmad Ibn Hanbal (5:75) toteaa, että ympärileikkaus on miehille välttämätöntä mutta naisille kunniallista.[33] Naisten silpomista koskevia haditheja on muissakin tärkeissä kuuteen kirjaan kuuluvissa kokoelmissa, kuten Sunan Abi Dawud (41:5251), Sahih Muslim (3:684) ja Muwatta (2:19:71).[34]

Islamilaiset lakikoulukunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin suuret lakikoulukunnat pitävät silpomista joko suositeltavana tai pakollisena. Islamissa se tarkoittaa miehillä esinahan ja naisilla klitoriksen poistamista.[2][3] Shafi'ilaisessa koulukunnassa se on aina pakollista.[2] Suositeltavana (sunna) sitä pitää malikilainen[35], hanbalilainen[2] ja šiialainen koulukunta.[36][35] Hanafit pitävät sitä luvallisena eli islamin kannalta neutraalina.[2] Mikään koulukunta ei pidä toimenpidettä islamin vastaisena tai kiellettynä.[37][2]

FGM:n yleisyydessä on suuria eroja myös saman lakikoulukunnan alueilla. Maliki-koulukunta suosittelee rituaalia, mutta se on silti harvinainen Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa, jotka ovat malikiittien aluetta. Sen sijaan saman koulukunnan hallitsemassa Sudanissa tapa on syvään juurtunut,[38] samoin Gambiassa.[39] Shafi’i-koulukunnan alueista Egyptissä ja Jemenissä tapa on vallitseva, mutta ei Palestiinassa, Libanonissa tai Syyriassa, jotka ovat myös shafi'i -koulukunnan alueita. Erot viittaavat siihen, että paikalliset tavat ovat olleet tärkeämpiä kuin uskonto säätelemään naisten silpomista.[38]

Egyptissä annetut fatwat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin kanta naisten silpomiseen käy ilmi uskonoppineiden antamista fatwoista. Egyptin fatwa-komitean kokoelmien kolme varhaisinta fatwaa pitävät asiaa suositeltavana tai pakollisena.[35] Egyptissä on annettu 2000-luvulla myös kielteisiä fatwoja naisten silpomisesta.

  • Ensimmäinen (28. toukokuuta 1949) toteaa, että naisten silpomisesta luopuminen ei ole synti. Ratkaisu tarkoittaa, että naisten ympärileikkaus ei ole pakollista.
  • Toinen fatwa (23. kesäkuuta 1951) ei hyväksy siitä luopumista. [35]
  • Kolmas fatwa (29. tammikuuta 1981) pitää silpomista pakollisena. Sen antoi sunnilaisen islamin arvostetuimman uskonnollisen korkeakoulun eli Al-Azharin yliopiston suurimaami ja Egyptin suurmufti Mohamed Sayyed Tantawi. Suurimaamia pidetään kaikkein korkea-arvoisimpana uskonnon tulkkina sunni-islamin piirissä.[35]

Vuonna 2005 Kairon Al Azhar -yliopiston professori Ahmed Talib, šaria-tiedekunnan dekaani, totesi, että "Kaikki naisten ympärileikkauksen muodot ovat pahoinpitelyä ja rikoksia eivätkä kuulu islamiin."[40]

Vuonna 2007 huomiota sai tapaus, jossa 11-vuotias tyttö oli kuollut silpomisen seurauksena. [41] Egyptin suurmufti Ali Gomaa julisti tällöin naisten silpomisen kielletyksi.[42]

Muualla annetut fatwat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesiassa Islaminuskon kansallinen neuvosto (JAKIM) antoi vuonna 2009 fatwan, jonka mukaan FGM oli pakollista (wajib).[43] Maassa harjoitettu muoto kuuluu ilmeisesti lähinnä symbolisen ympärileikkauksen eli tyypin IV piiriin.

Iranissa ajatollah Khamenei julisti FGM:n luvalliseksi vuonna 2011 ja katsoi miehen oikeudeksi vaatia, että vaimo on ympärileikattu. Ajatollah Ali al-Sistani antoi vuonna 2014 fatwan, jonka mukaan FGM ei kuulu islamiin.

Vuonna 2013 Indonesian uskonoppineiden neuvosto antoi fatwan jonka mukaan FGM on suositeltavaa.[44]

Suomalainen keskustelu islamista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset viranomaislähteet,[45] tiedotusvälineet,[46][47] [48]järjestöt[49] ja eräät islamintutkijat[50][51] väittävät yhdenmukaisesti, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamiin, eikä mikään uskonto vaadi tyttöjen sukuelinten silpomista, vaan kyse on uskonnosta riippumaton kulttuuriperinne. Näin kertoi myös Iltalehti silpomisen vastaisena päivänä vuonna 2026.[8]

Tyttöjen ympärileikkauksen vastaisissa kampanjoissa Suomessa ei ole ollut mukana yhtään islamilaista imaamia. World Visionin "Pelasta pimppi" -kampanjassa esiintyi kuitenkin Suomen islamilaisen yhdyskunnan entinen puheenjohtaja Omer Mohamed Hussein.[52]

Joissakin suomalaisissa muslimijärjestöissä tapa on yhdistetty islamiin. Helsingin Muslimit ry:n sivulla luvussa "Ihanteellinen musliminainen" kerrotaan Profeetan sanoneen: "“Viisi asiaa kuuluvat Fitraan (puhtauteen): Ympärileikkaus, häpykarvojen poistaminen, kainalokarvojen nyppiminen, kynsien leikkaaminen ja viiksien tasoittaminen.”[53]

Toisinaan muslimit vaikenevat tyttöjen silpomisesta ja puhuvat vain poikien ympärileikkaamisesta.[54]

Yhdistyneet kansakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n yleiskokous tuomitsi FGM:n vuonna 2012 [55][56] Yhdistyneet kansakunnat alajärjestöineen katsoo, että mikään uskonto ei edistä eikä hyväksy naisten ympärileikkausta (FGM). Näin väittävät YK:n alueellinen tiedotuskeskus UNRIC[57], YK:n väestörahasto (UNFPA)[58] ja Unicef. [59]

"FGM ei kuulu islamiin"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 järjestö julkaisi raportin FGM:n yleisyydestä, missä se laski silvottujen naisten määräksi 125 miljoonaa ja katsoi määrän olevan laskussa, sillä aiemmin se oli ollut 140 miljoonaa.[16] Tyttöjen sukuelinten silpomista vastustava järjestö Stop FGM Middle East syytti Unicefia tietojen vääristämisestä ja mielikuvan luomisesta siitä, että kyseessä on islamilaisen tavan sijaan vain afrikkalainen heimoperinne.[60] Unicef oli rajoittanut aineistonkeruunsa Jemeniä ja Irakia lukuun ottamatta vain Afrikan maihin. Esimerkiksi Indonesia puuttui Unicefin tilastosta, vaikka joidenkin tietojen mukaan FGM:n yleisyys siellä oli ainakin alueellisesti jopa 90 %. Indonesian 260 miljoonasta asukkaasta 80 % on muslimeita.[60] Malesiassa ympärileikattuja naisia oli 2010-luvun alussa noin 90 %, ja yli 80 % musliminaisista piti riittiä uskonnollisena velvollisuutena.[61] Tämä vahvisti käsitystä, että FGM on vain afrikkalainen heimotapa, joka esiintyy muutamassa Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa. Suomessa tiedotusvälineet,[46][47][48] viranomaiset,[62] järjestöt[49] ja tutkijat[51] ovat jatkaneet tämän käsityksen levittämistä.

Vuonna 2020 Unicef nosti silvottujen naisten luvun vähintään 200 miljoonaan lisättyään tilastoihin Indonesian, missä yleisyydeksi arvioitiin alle 11-vuotiailla 49 %.[16] Pelkästään tämän olisi pitänyt tehdä 100 miljoonan lisäyksen aiemmin esitettyihin lukuihin. Unicefin listalla oli nyt 31 maata, mutta sieltä puuttuvat edelleen monet suuret muslimimaat ja muslimivähemmistöt.[63] Esimerkiksi Intian šiialaisten keskuudessa silpominen koskee melkein kaikkia naisia.[64][65]

Unicefin vuonna 2024 julkaiseman uuden arvion mukaan silpominen on lisääntynyt merkittävästi 2010-luvulta lähtien ja silvottujen naisten kokonaismäärä on 230 miljoonaa.[66]

"Perinnäistapoja tulee kunnioittaa"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitteen "silpominen " (engl. female genital mutilation tai FGM) otti käyttöön Inter-African Committee on Traditional Practices Affecting the Health of Women and Children -järjestö vuonna 1990, ja vuonna 1991 Maailman terveysjärjestö (WHO) suositteli, että Yhdistyneet kansakunnat (YK) hyväksyy sen.

YK:n päätöslauselma vuodelta 2012 käytti käsitettä FGM. Jo vuonna 1999 YK:n erityisraportoija Halima Embarek Warzaz oli vedonnut "tahdikkuuteen ja kärsivällisyyteen" ja huomautti vaarasta, että kulttuureja saatetaan demonisoida, kun tuomitaan niiden naisiin ja tyttöihin kohdistuvia käytäntöjä.[16] UNICEF ja YK:n väestörahasto (UNFPA) ovat nykyisin siirtyneet käyttämään ilmaisua "naisten sukuelinten silpominen/leikkaaminen" (female genital mutilation/cutting, FGM/C).[16]

Kunnioituksesta perimätapoja kohtaan myös monet tutkijat ja kansainväliset kehitysjärjestöt ovat alkaneet käyttää termiä "naisten sukuelinten leikkaaminen" (engl. female genital cutting tai FGC).[16]

Tilanne Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisi tutkii silpomista törkeänä pahoinpitelynä, josta on säädetty rikoslaissa (luku 21 , § 6).[67] Ennen silpomisen suoraa kriminalisointia vuonna 2025 sovellettiin rikoslain kohtaa, joka toteaa, että "jos pahoinpitelyssä 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai 3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi."[68]

Yleisyys Suomessa ja lähettäminen silvottavaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voima-lehden vuonna 2007 haastatteleman somalialaissyntyisen Ujuni Ahmedin sekä Tyttöjen Talo -projektivetäjän mukaan Suomesta viedään tyttölapsia ulkomaille silvottavaksi. Ujuni Ahmedin mukaan jokainen kaveri, jonka kanssa hän on asiasta keskustellut, on ympärileikattu, vaikka nämä olisivat asuneet pienestä pitäen Suomessa.[69]

Vuonna 2015 ilmestyneen haastatteluihin perustuvan kirjan Suomen somalit mukaan tyttöjen ympärileikkauksista on Suomen somalipiireissä luovuttu. Tyttöjä kyllä lähetetään ulkomaille, mutta esimerkiksi hankkimaan lääkärintutkintoja.[70]

THL:n vuonna 2019 tekemän arvion mukaan Suomessa asuu noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä tai naista ja noin 650–3 080 silpomisuhan alla olevaa tyttöä.[71] Vuonna 2026 opetusministeri Anders Adlercreutz (r) halusi kartoittaa sukuelinten silpomismatkojen yleisyyttä.[8]

Silpomisen vastainen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silvonnan vastaisessa kampanjassa käytetty logo.

Hymy-lehti julkaisi numerossa 3/1976 ensimmäisenä Suomessa artikkelin tyttöjen ympärileikkauksesta Tansaniassa. Lähetystyössä toimineet henkilöt tekivät siitä kantelun Julkisen sanan neuvostoon, joka tuomitsi artikkelin kirjoittajat.[72]

Hallitus tilasi asiasta vuonna 1993 asiantuntijaselvityksen, jossa ehdotettiin, että riskiryhmään kuuluville tytöille kerrottaisiin heti koulunkäynnin alussa silvonnan haitat, ja heidän tilannetta seurattaisiin terveystarkastusten yhteydessä samalla kun lastentarhanopettajia koulutettaisiin asiasta. Kyseisiä toimia ei toteutettu.

Ihmisoikeusliitto on tehnyt vaikuttamistyötä tyttöjen sukuelinten silpomisen parissa sekä kouluttanut aiheesta ammattilaisia ja muita viranomaisia vuodesta 2002 lähtien.[73] Liitto julkaisi vuonna 2004 sote-henkilöstölle tarkoitetut ympärileikkauksen ennaltaehkäisyä koskevat suositukset. Kaikkia sosiaalialan työntekijöitä ei silti ole ohjeistettu noudattamaan niitä.[74]

THL on selvittänyt väestötutkimuksissa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen esiintymistä Suomessa.[75] Vuonna 2019 se julkaisi silpomisen estämisen toimintaohjelman. Toimintaohjelmassa on ehdotuksia siihen, miten peruspalveluissa ja lastensuojelussa voidaan parantaa kykyä tunnistaa silpomisen riski ja puuttua siihen.[76]

Myös kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuus tekee Suomessa silpomisen vastaista vaikuttamistyötä. Solidaarisuus työskentelee silpomisen lopettamiseksi Somalimaassa ja Keniassa, missä jopa 96 % tytöistä silvotaan.[73][77]

Järjestöt lähtevät valistustyössään siitä, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamiin.[73][77][78] Intialaisen aktivistin Mariya Taherin mukaan silpominen herkästi yhdistetään islamiin, joten käytäntöä vastustavat ovat usein puhumatta siitä, jotta eivät pelaisi islamia pelkäävien pussiin. Taher korostaa, että ”vastoin yleistä luuloa silpomista harjoittavat muutkin kuin muslimit [...] Siellä, missä sitä tapahtuu muslimiyhteisöissä, se on pienen vähemmistön asia”.[65]

Lakialoite 2019 ja ministeriön mietintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 jätettiin kansalaisaloite erillislaista tyttöjen ympärileikkausta vastaan. Lakivaliokunta vaati myös poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkauksen sääntelyn selvittämistä. Oikeusministeriön työryhmän kaavailema laki olisi kieltänyt myös lievimmät muodot, mikä olisi ollut ongelma yhdenvertaisuudelle, ellei poikien ympärileikkausta kiellettäisi. Myös oikeusministeriön edustajat olivat tätä mieltä. Jos lievimpiä muotoja ei kiellettäisi laissa, se olisi ongelma, koska ne ovat jo nyt kiellettyjä tyttöjen osalta: ne tulkitaan pahoinpitelyiksi. Oikeusministeriö käynnisti kurinpitotoimet virkamiehiään vastaan, koska työryhmä oli käsitellyt poikien ympärileikkauksia eikä työryhmän helmikuun 2022 mietintöä ei ole julkaistu.[79]

Lakimuutos 2025

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2024 eduskunta antoi lakiesityksen rikoslain muuttamisesta. Lakiesitykselle ei ollut yhtään vastustajaa eduskunnassa. Poikien silpomiskiellolle ei kuitenkaan löytynyt riittävää kannatusta.[80] Silpomista koskeva lakimuutos astui voimaan vuonna 2025. Siinä todetaan:

Joka poistaa kokonaan tai osittain tai muuten vahingoittaa naisen tai tytön ulkoista sukuelintä, on tuomittava naisen sukuelinten silpomisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.[67]

Myös tytön vieminen ulkomaille silpomista varten tuli rangaistavaksi.[8] Lain mukaan se, joka "vie naisen tai tytön ulkomaille tai pakottaa tai taivuttaa naista tai tyttöä alistumaan 6 b §:ssä tarkoitettuun tekoon on tuomittava naisen sukuelinten silpomisen valmistelusta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään viideksi vuodeksi."[67]

Mielipidekyselyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa 94-99 % kaikista ikä-sukupuoliryhmistä tuomitsee tyttöjen ja 83-92 % poikien ympärileikkauksen.[81]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Abdulcadira, Jasmine ,Christiane Margairazb, Michel Boulvaina & Olivier Iriona: Care of women with female genital mutilation/cutting Swiss Medical Weekly. 6.1.2011.
  • Abu-Sahlieh, Sami A. Aldeeb: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision. Male and Female Circumcision, , 1999., 1999, s. 131-171. Artikkelin verkkoversio.
  • Abu-Salieh, Sami A. Aldeeb: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio.
  • Keller, Nuh Ha Mim: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  • Doyle, D.: Ritual Male Circumcision: A Brief History. J R Coll Physicians Edinb, 35. Royal College of Physicians of Edinburgh, 2005, 35. vsk, s. 279–285. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.11.2021. Arkistoitu 14.3.2023.
  • Duivenbode, Rosie & Padela, Aasim I.: The Problem of Female Genital Cutting: Bridging Secular and Islamic Bioethical Perspectives. Perspectives in Biology and Medicine, 2019, 62. vsk, nro 2, s. 273–300. doi:10.1353/pbm.2019.0014 Artikkelin verkkoversio.
  • Heusala, Kari: Naisen seksuaalisuus. Helsinki: Like, 2001. ISBN 952-471-253-9
  • Roald, Anne-Sofie: Women in Islam. The Western Experience. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio.
  • Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0 Teoksen verkkoversio.
  • Wensinck, A. J.: ”Khitan”. Teoksessa The Encyclopaedia of Islam, toim. Sir H. A. R. Gibb. Brill, 1967. Google-kirjat, viitattu 21.4.2021. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ UNICEF 2023 annual report to the U.S. Department of State on Eliminating Female Genital Mutilation p.11
  2. 1 2 3 4 5 6 Keller 2017, s. 59, e4.3
  3. 1 2 Roald 2001, s. 243
  4. ↑ Missä naisten sukuelinten silpomista harjoitetaan? Suomen World Vision. Arkistoitu 30.12.2003. Viitattu 19.5.2008.
  5. ↑ Sexual health nhs.uk. 18.1.2022. Viitattu 4.6.2025. (englanniksi)
  6. ↑ COUNTRY PROFILE: FGC IN MALAYSIA. KEY FINDINGS, s. 4. Orchid Project, March 2024. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Country Guidance: Somalia. Common analysis and guidance note, s. 113. European Union Agency for Asylum, June 2022. Teoksen verkkoversio.
  8. 1 2 3 4 5 Erämaa, Ida: Brutaali ilmiö koskee tuhansia Suomessa ja miljoonia maailmalla – Asiantuntija nostaa esiin pysäyttävän luulon: ”Hän on normaali” Iltalehti. 6.2.2026. Viitattu 9.2.2026.
  9. ↑ Fadwa ei Guindi: Female circumcision among the Nubians in Egypt Teoksessa: Female circumcision (toim. Rogaia Mustafa Abusharaf) . s. 27- 46. University of Pennsylvania Press, 2006.
  10. 1 2 Abdulcadira, Jasmine ,Christiane Margairazb, Michel Boulvaina & Olivier Iriona: Care of women with female genital mutilation/cutting. Swiss Medical Weekly, 6.1.2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.3.2021. Arkistoitu 25.2.2021.
  11. ↑ Moses Maimonides: The Guide of the Perplexed 1963. University of Chicago. Arkistoitu 11.11.2020. Viitattu 29.10.2020.
  12. ↑ Onyishi, I. E., Prokop, P., Okafor, C. O., & Pham, M. N. (2016). Female genital cutting restricts sociosexuality among the Igbo people of Southeast Nigeria. Evolutionary Psychology, 14(2). https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1474704916648784 (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Salzman, 2008, 114
  14. ↑ Lastensuojelun käsikirja: Tyttöjen ympärileikkaus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 31.3.2016.
  15. ↑ WHO: Classification of female genital mutilation. (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. 1 2 3 4 5 6 Unicef: Female Genital Mutilation: A statistical overview and exploration of the dynamics of change data.unicef.org. 22.7.2013.
  17. ↑ Heusala, Kari: Naisen seksuaalisuus, s. 25. Like 2001.
  18. ↑ Silpomisen eri muodot ja niistä aiheutuvat terveyshaitat Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus. 5.12.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  19. ↑ Hollannin kuninkaallinen lääkäriliitto: Non-therapeutic circumcision of male minors (sivut 10-11) norm-uk.org. 27.5.2010. Arkistoitu 10.2.2023. Viitattu 23.4.2012.
  20. ↑ Pusa, Anna: Plastikkirurgi för könsstympade görs också i Finland. Hufvudstadsbladet, 16.7.2017, s. 18–19. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.7.2017. Arkistoitu 2.2.2019.
  21. ↑ Obermeyer, Carla Makhlouf: Female genital surgeries: The known, the unknown, and the unknowable. Medical Anthropology Quarterly, 1999, 13. vsk, s. 79–106. Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ Sarah R. Hayford and Jenny Trinitapoli: Religious Differences in Female Genital Cutting: A Case Study from Burkina Faso. Journal of Scientific Study of Religions, 2011, 50. vsk, nro 2, s. 252–271. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.1.2023. Arkistoitu 21.1.2023.
  23. ↑ Sveriges Television AB, Stockholm, Sweden: Fler flickor könsstympas än man trott svt.se. Arkistoitu 25.7.2014. Viitattu 4.6.2025. (ruotsiksi)
  24. ↑ Socialstyrelsen: Inventering av vård för flickor och kvinnor som har varit utsatta för könsstympning. Slutrapport, s. 7. Socialstyrelsen, 2021. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Vainio, Olli: THL:n kyselyn karu tulos: jopa kymmenet Suomessa syntyneet tytöt joutuneet silpomisen kohteeksi Iltalehti. 21.6.2020. Arkistoitu 5.8.2021. Viitattu 3.11.2021.
  26. ↑ Heusala, Kari: Naisen seksuaalisuus, s. 23–25. Like 2001.
  27. ↑ Wensinck 1967, s. 20–22.
  28. ↑ Doyle 2005, s. 281.
  29. ↑ Thomas von der Osten-Sacken & Thomas Uwer: Is Female Genital Mutilation an Islamic Problem? Middle East Quarterly, 14 (1) 29–36, 2007. Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ Kidanu Gebremariam, Demeke Assefa, & Fitsum Weldegebreal: Prevalence and associated factors of female genital cutting among young adult females in Jigjiga district, eastern Ethiopia: a cross-sectional mixed study. International Journal of Women’s Health, vol. 8: 357–365., 2016. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.4.2020. Arkistoitu 6.4.2022.
  31. ↑ Juhani Huttunen: Pelko rasismista estää joskus viranomaisia puuttumasta silpomiseen, kertoo asiantuntija Kirkko ja Kaupunki. 5.10.2018. Arkistoitu 29.6.2020.
  32. ↑ Berg, R. C., & Denison, E.: Does Female Genital Mutilation/Cutting (FGM/C) Affect Women's Sexual Functioning? A Systematic Review of the Sexual Consequences of FGM/C. Sexuality Research and Social Policy, 2012, 9. vsk, s. 41–56. doi:10.1007/s13178-011-0048-z ISSN 1553-6610
  33. ↑ Anne-Sofie Roald:: Women in Islam: The Western Experience, s. 243. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. ↑ The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips sunnah.com. Arkistoitu 19.4.2021.
  35. 1 2 3 4 5 Aldeeb Abu-Salieh, Sami A.: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 13.4.2017.
  36. ↑ Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision. Male and Female Circumcision, 131-171, 1999.
  37. ↑ Rosie Duivenbode & Aasim I. Padela: The Problem of Female Genital Cutting: Bridging Secular and Islamic Bioethical Perspectives Perspectives in Biology and Medicine, Volume 62, Number 2, s. 273-300 10.1353/pbm.2019.0014. Spring 2019. Arkistoitu 25.9.2020.
  38. 1 2 Roald 2001, s. 244
  39. ↑ Juliana Nnoko: Gambia ratkaisee tyttöjen silpomiskiellon kohtalon Kansan Uutiset. 22.5.2026. Viitattu 24.6.2026.
  40. ↑ Islam does not support female circumcision Ghanaweb. Arkistoitu 2.6.2017.
  41. ↑ Joh L. Esposito: What everyone needs to know about islam. 2nd edition s. 178. 2011. Oxford University Press. Arkistoitu 15.8.2023.
  42. ↑ Reuters: Egypt mufti says female circumcision forbidden June 24, 2007. Arkistoitu syyskuu 9, 2019.
  43. ↑ Mary J. Ainslie: The 2009 Malaysian Female Circumcision Fatwa: State ownership of Islam and the current impasse Women's Studies International Forum. 52, 1-9. 2015. Arkistoitu 6.4.2022.
  44. ↑ John L- Esposito & Natana J. Delong-Bas: Shariah. What everyone needs to know. 2018, s. 215. Oxford University Press. Arkistoitu 6.4.2022.
  45. ↑ Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen eli ympärileikkaus Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus. 2019.
  46. 1 2 Minna Rosvall: Ympärileikattuja synnyttäjiä pelkästään Tyksissä joka viikko – hoitohenkilökuntaa koulutettava lisää äitien ja heidän perheidensä kohtaamiseen YLE Uutiset. 14.10.2018. Arkistoitu 5.8.2019.
  47. 1 2 Jaana Hevonoja: Tyttöjen silpominen on Suomessa rikos – Aiheen käsittelyn välttely terveydenhuollossa "on täysin vääränlaista kulttuurin kunnioitusta" YLE uutiset. 18.3.2019. Arkistoitu 19.3.2019.
  48. 1 2 Anna-Sofia Bener & Heidi Piiroinen: Klitoriksen korjausleikkaus on silvotuille naisille ”kuin näön palauttaminen sokealle”, sanoo Somalian presidentiksi pyrkivä Fadumo Dayib Helsingin Sanomat, Sunnuntai. 31.10.2016. Arkistoitu 5.8.2019.
  49. 1 2 Islam Uskonnot Suomessa. 2007. Kirkon tutkimuskeskus ym. Arkistoitu 17.9.2019.
  50. ↑ Akar & Tiilikainen, 2009, 2
  51. 1 2 Jaakko Hämeen-Anttila: Kulttuurien kollisio Oikeuslaitospäivä. 19.3.2010. Valtakunnansyyttäjänvirasto. Arkistoitu 1.9.2019.
  52. ↑ Presidentti Tarja Halonen tukee Pelasta pimppi -kampanjaa: ”Stop tyttöjen silpomiselle!” Iltalehti. 30.01.2019. Arkistoitu 11.11.2020.
  53. ↑ Ihanteellinen musliminainen 2021. Helsingin Muslimit Yhdyskunta. Arkistoitu 22.10.2021. Viitattu 14.10.2021.
  54. ↑ Ympärileikkaus Muslimi Suomessa. Viitattu 18.4.2026.
  55. ↑ [https://docs.un.org/en/a/res/67/146 67/146. Intensifying global efforts for the elimination of female genital mutilations] 20.12.2012. United Nations. General Assembly.
  56. ↑ United Nations bans female genital mutilation 20.12.2020. UN Women.
  57. ↑ UNO: Somalian uusi perustuslaki kieltää naisten sukupuolielinten silpomisen YK:n alueellinen tiedotuskeskus - Finnish. 14.8.2012. ”Yksikään uskonto ei vaadi käytännön harjoittamista” Viitattu 4.6.2025.
  58. ↑ UNFPA: Female genital mutilation (FGM) frequently asked questions Viitattu 21.11.2021. 7.2020. United Nations Population Fund. Arkistoitu 10.11.2014. Viitattu 21.11.2021 "No religion promotes or condones FGM.".
  59. ↑ Unicef: Female Genital Mutilation/Cutting: A statistical overview and exploration of the dynamics of change, s. 69. Unicef, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 21.11.2021) ("Despite the fact that FGM/C predates the birth of Islam and Christianity and is not mandated by religious scriptures, the belief that it is a religious requirement contributes to the continuation of the practice in a number of settings.". (Arkistoitu – Internet Archive)
  60. 1 2 Piecha, Oliver M.: No "African problem" Stop FGM Middle East. Arkistoitu 5.8.2018. Viitattu 26.2.2021.
  61. ↑ Where in Asia is FGM practiced Stop FGM in Middle East. Viitattu 8.8.2025.
  62. ↑ Sosiaali- ja terveysministeriö: Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:1, s.11. 2019.
  63. ↑ At least 200 million girls and women alive today living in 31 countries have undergone FGM Unicef for every child. 2020. Unicef. Arkistoitu 26.5.2019. Viitattu 26.2.2021.
  64. ↑ Salim, Mariya: Hiljaisuus intialaisten naisten silpomisen ympärillä murtuu Kansan Uutiset. 21.2.2021. Arkistoitu 3.3.2021. Viitattu 26.2.2021.
  65. 1 2 Mariya Salim: Naisten sukuelinten silpominen on intialaisyhteisöissä tarkoin varjeltu salaisuus, josta on alettu puhua vasta viime aikoina Maailma.net. 17.2.2021. Arkistoitu 10.8.2023. Viitattu 10.8.2023.
  66. ↑ Laakso, Teija: Raportti: Sukuelinten silpomisen kokeneiden naisten ja tyttöjen määrä kasvanut 15 prosenttia alle vuosikymmenessä 11.3.2024. Mailma.net. Viitattu 18.3.2024.
  67. 1 2 3 Laki rikoslain muuttamisesta Finlex 923/2024. 30.12.2024.
  68. ↑ Rikoslaki 19.12.1889/39. Finlex. Arkistoitu 10.3.2021.
  69. ↑ Voima: Vaiennettu väkivalta. (Arkistoitu – Internet Archive)
  70. ↑ Markkanen, Kristiina: Tätä et tiennyt Suomen somaleista – tietokirja avaa Suomen uusimman vähemmistön elämää Helsingin Sanomat. 25.5.2015. Viitattu 17.4.2016.
  71. ↑ Uusi toimintaohjelma estämään tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista - Uutinen - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 24.10.2019. Viitattu 24.10.2019.
  72. ↑ Hymy-lehti 8/2011, s. 38.
  73. 1 2 3 Tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen työ Ihmisoikeusliitto. Arkistoitu 25.1.2021. Viitattu 4.2.2021.
  74. ↑ Hätkähdyttävä selvitys: Kymmenen ympärileikkausepäilyä, neljä toimenpidettä – ”Rasistileiman välttäminen on virkamiehille tärkeämpää kuin se, että lapsille tehdään väkivaltaa” Seura.fi. 28.5.2019. Arkistoitu 2.9.2022. Viitattu 2.9.2022.
  75. ↑ Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen eli ympärileikkaus - Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 24.10.2019. Viitattu 24.10.2019.
  76. ↑ Uusi toimintaohjelma estämään tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista 6.2.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  77. 1 2 Silpominen Keniassa ja Somalimaassa Solidaarisuus. Arkistoitu 24.10.2019. Viitattu 24.10.2019.
  78. ↑ Ihmisoikeusliitto: Kysymyksiä ja vastauksia tyttöjen sukuelinten silpomisesta Ihmisoikeusliitto. Arkistoitu 19.1.2022. Viitattu 18.11.2021.
  79. ↑ Tyttöjen sukuelinten silpomista koskeva laki jämähti oikeusministeriöön ja aiheutti ison kiistan Yle Uutiset. 9.2.2023. Arkistoitu 10.2.2023. Viitattu 10.2.2023.
  80. ↑ Silpomiskielto tulossa rikoslakiin (SK 35/2024, sivut 8-9) Suomen Kuvalehti. 27.8.2024.
  81. ↑ Henna Attila, Miina Keski-Petäjä, Marjut Pietiläinen, Laura Lipasti, Juhani Saari, Kimmo Haapakangas: Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021: Loppuraportti (Kuvio 6.3, sivu 107) Tilastokeskus.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Naisen_sukupuolielinten_silpominen&oldid=24033544”