Somalimaa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Somalimaan tasavalta
Jamhuuriyadda Soomaaliland (som.)
جمهورية صوماللاند (arab.)
Somalimaan lippu Somalimaan vaakuna
lippu vaakuna

Somaliland (orthographic projection).svg

Valtiomuoto tasavalta

presidentti Muse Bihi Abdi

varapresidentti Abdirahman Abdilaahi Ismail

Pääkaupunki Hargeisa (noin 650 000 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 137 600 km² (sijalla )

Väkiluku ([[]]) noin 3,5 miljoonaa (sijalla )

Valuutta Somalimaan šillinki (SLSH)

BKT
– yhteensä 1,2 miljardia USD (sijalla )
– per asukas 347 USD

Aikavyöhyke UTC+3

Itsenäisyys
– Julistettu

18. toukokuuta 1991

Lyhenne

Kansainvälinen
suuntanumero
+252

Motto لا إله إلا الله محمد رسول الله

Kansallislaulu Samo ku waar

Somalimaan tasavalta on kansainvälisesti tunnustamaton valtio Afrikan sarvessa. Somalimaa irrottautui Somaliasta vuonna 1991, mutta kansainvälisesti sitä pidetään edelleen osana Somaliaa. Jotkin maat ovat kuitenkin pitäneet yllä epävirallisia suhteita Somalimaahan. Somalimaa käsittää entisen brittiläisen Somalimaan alueen, sen asukasluku on arviolta 3,5 miljoonaa ja maan pääkaupunki on Hargeisa. Somalimaa on demokraattinen tasavalta ja maassa vallitsee monipuoluejärjestelmä. Maan talouden tärkeimpiä osa-alueita on Somalimaahan ulkomailta tehdyt rahalähetykset ja karjatalous. Vuonna 2012 Somalimaan bruttokansantuote henkilöä kohden oli 347 USD, mikä olisi tehnyt maasta maailman neljänneksi köyhimmän.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliopiirustuksia Laas Geelissä.

Nykyinen Somalimaa saattaa olla osa aluetta, jonka muinaiset egyptiläiset tunsivat nimellä Punt. Islam alkoi levitä alueelle 600-luvulla. Eurooppalaiset valtiot alkoivat tunkeutua Afrikkaan 1800-luvulla. Somalimaan alueesta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatti 1880-lukuun mennessä ja alue sijaitsi brittien tärkeää Adenin tukikohtaa vastapäätä. Muualla ranskalaiset ottivat haltuunsa nykyisen Djiboutin ja Italia nykyisen Somalian eteläosat. Vuosisadan lopulla Mohammad Abdille Hassan aloitti niin sanotun Dervišši-sodan brittejä vastaan ja piti hallussaan alueita sisämaassa aina kuolemaansa saakka vuonna 1920.[1] Nykyisen Somalimaan edeltäjä brittiläinen Somalimaa sai itsehallinnon 26. kesäkuuta 1960 ja joka liittyi Italian Somalian kanssa muodostaen Somalian tasavallan 1. heinäkuuta samana vuonna.[2]

Somalian sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Somalian sisällissota
Tuhoutunut panssarivaunu Somalimaassa.

Somalian presidentti Siad Barre ja Etiopian Mengistu Haile Meriam allekirjoittivat Ogadenin sodan jälkeisen rauhansopimuksen huhtikuussa 1988. Rauhansopimuksen perusteella Siad lakkautti tukensa Länsi-Somalian vapautusrintamalle ja Etiopia vastaavasti Somalian kansalliselle liikkeelle ja Somalian pelastuksen demokraattiselle rintamalle.[3] Siadin hallintoa vastustaneen Somalian kansallisen liikkeen kannatuksen valtaosa oli peräisin Keski- ja Pohjois-Somalian Isaaq-klaaneilta. Se oli sodan aikana tehnyt hyökkäyksiä tukikohdistaan Etiopiasta Somaliaan, joihin Somalian keskushallinto oli vastannut raa'asti Pohjois-Somalian väestön keskuudessa.[4] Pelko rauhansopimuksen seurauksisista sai Somalian kansallisen rintaman tekemään hyökkäyksen Pohjois-Somalian sotilaskohteisiin, mistä käynnistyi täysimittainen sota hallituksen ja Isaaq-klaanin välillä vuosina 1988–1991. Sota oli verinen ja ainakin puoli miljoonaa pakolaista siirtyi Etiopian ja Djiboutin puolelle.[3]

Siad pyrki asemansa turvatakseen lietsomaan klaanisotaa. Pohjoisen Isaaq-klaaniin kuulumattomat klaanit, kuten Esa- ja Gadabursi-klaanit aseistettiin, minkä lisäksi hallituksen puolella taisteli Ogadenin pakolaisia. Sota kääntyi kuitenkin lopulta hallitusta vastaan. Etelässä oli vuonna 1989 perustettu hallituksen vastainen Somalian isänmaallinen liike, johon kuului esimerkiksi Yleinen somalikongressi. Siad Barre joutui pakenemaan pääkaupunki Mogadishusta 26. tammikuuta 1991 ja saman vuoden aikana Somalian kansallinen liike oli nujertanut Siadille uskolliset joukot pohjoisessa. Samalla kun tilanne etelässä luisui edelleen Siadin kukistaneiden ryhmittymien keskenäiseksi sodaksi, pohjoisessa saavutettiin toukokuussa 1991 rauha Isaaq-klaanin ja ei-isaaqilaisten klaanien välillä. Etelässä perustettu Ali Mahdin johtama väliaikaishallitus yritti taivutella Somalian kansallista liikettä hyväksymään kansallisen hallituksen muodostaminen, mutta pohjoisessa yleinen mielipide oli kääntynyt jyrkästi Siadin ajan vääryyksiin yhdistettyä etelää vastaan. Somalian kansallinen liike ilmoittikin 18. toukokuuta 1991 Somalimaan tasavallan itsenäistyvän Somaliasta entisen brittiläisen Somalimaan rajojen mukaisesti.[5]

Itsenäistynyt Somalimaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläinen Somalia jakaantui eri klaanien ja sotaherrojen hallitsemiin alueisiin ja kaoottinen tilanne johti tuhoisaan nälänhätään. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti sarjasta rauhanturva- ja nälkäapuoperaatioita, joista ensimmäinen oli Yhdistyneiden kansakuntien Somalian operaatio eli UNOSOM. Sen tehtäväksi annettiin valvoa YK:n toukokuussa 1992 välittämää tulitaukoa ja kun sillä ei ollut tähän tarpeeksi voimaa, joulukuussa Somaliaan saapuivat amerikkalaisvetoiset UNITAF-joukot.[6] YK keskittyi aseistariisumiskampanjoihin Mogadishussa ja UNISOM oli sitoutunut ajatukseen yhtenäisestä Somaliasta. Somalimaa ei näin saanut toiminnalleen YK:n tukea. Joka tapauksessa tammikuussa 1993 Boramassa aloitettiin kansallisen sovittelun konferenssi. Borosamassa saatiin aikaan Somalian kansallisen liikkeen alkuperäiseen ohjelmaan perustuva rauhansopimus, sekä alun perin kahden vuoden ajaksi voimassa olevaksi ajateltu väliaikainen perustuslaki. Uuden hallituksen johtoon valittiin Muhammad Haji Ibrahim Egal. Kompromissina klaanien ja nykyaikaisen hallinnon välillä perustettiin kaksikamarinen lainsäädäntäelin, jonka ylähuone koostui klaanivanhimmista ja alahuone äänestetyistä edustajista. Tarmokkaan aseistariisuntaohjelman kautta saatiin perustettua uudelleen myös hallinto. Kehitysministeriö perustettiin yhteistoimintaan ulkomaalaisten järjestöjen kanssa ja Somalimaan keskuspankki alkoi valvoa Somalimaan uutta valuuttaa, Somalimaan šillinkiä. Tärkeimpiin kaupunkeihin, kuten Hargeisaan, Buraoon ja Boramaan perustettiin etnisten armeijan upseerien johtamat ammattimaiset poliisivoimat. Vienti ja talous elpyivät Saudi-Arabian kumottua karjan tuontikiellon Somalimaasta, minkä lisäksi Berberan satama pystyi kilpailemaan Djiboutin sataman kanssa.[7]

Alun kehityksen jälkeen koettiin takaisku vuosien 1994 ja 1995 vaihteessa, jolloin Isaaq-liiton sisällä puhkesi klaanien välisiä yhteenottoja koskien Hargeisan laajenevan kansallisen lentokentän tulojen jakoa. Osapuolten välille saatiin kuitenkin rauha vuoden 1996 alkupuolen rauhankomiteassa Etiopiassa. Egalin virkakautta pidennettiin ensin 18 kuukaudella ja vuonna 1997 hänet valittiin uudelleen viisivuotiskaudelle.[7] Vuonna 1997 otettiin käyttöön Somalimaan perustuslaki, jota tuki vuonna 2001 järjestetyssä kansanäänestyksessä 97 % äänestäjistä.[8] Somalimaan huomattavimpana siviilijohtajana pidetty Egal kuoli vuonna 2002, mutta maa vältti poliittisen kriisin.[7] Vuonna 2016 Somalimaa vietti 25-vuotis itsenäisyyspäiväänsä, mutta maan itsenäisyyttä ei ole tunnustettu kansaivälisesti.[8]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somalimaan presidentti Muse Bihi Abdi.

Somalimaan perustuslain mukaan Somalimaa on tasavalta, jossa vallitsee demokratia ja monipuoluejärjestelmä.[9] Somalimaan hallinto koostuu lakiasäätävästä ja toimeenpanevasta elimestä, sekä oikeuslaitoksesta. Toimeenpanevaa elintä johtaa presidentti ja siihen kuuluu myös varapresidentti ja presidentin nimittämät ministerit. Lakiasäätävä elin on Somalimaan kaksikamarinen parlamentti.[10] Parlamentin ylähuoneen muodostavat perinteiset klaaninvanhemmat (gurti) ja alahuoneen vaaleilla valittavat edustajat.[7]

Viimeisin presidentinvaali järjestettiin marraskuussa 2017. Presidentiksi valittiin Somalimaan hallitsevan puolueen Kulmiyen ehdokas Muse Bihi Abdi.[8] Varapresidenttinä toimii Abdirahman Abdilaahi Ismail.[11]

Somalimaa ja sen itänaapuri autonominen Puntmaa ovat kiistelleet Somalimaan itäosissa sijaitsevista Soon, Sanaagin ja Caynin alueista.[12]

Somalimaa on turhaan yrittänyt saada kansainvälistä tunnustusta itsenäisyydelleen. Yksikään maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä, vaan sitä pidetään virallisesti osana Somaliaa. Jotkin maat ovat kuitenkin kohdelleet Somalimaata de facto erillisenä osana Somaliasta ja esimerkiksi Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat ja Euroopan unioni lähettivät tarkkailijoitaan Somalimaan presidentinvaaleihin vuonna 2017. Somalian hallinto Mogadishussa on ajanut keskustelujen avaamista maan yhdistämisestä, jotka Somalimaa on kuitenkin hylännyt.[13]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeä osa Somalimaan kuten muunkin Somalian taloutta ovat rahalähetykset ulkomailta, joita toimittavat ulkomaille päätyneet pakolaiset. Tärkeä merkitys on myös Berberan satamalla, jonka kautta Somalimaa on kiinnittynyt maailmankauppaan.[7] Maailmanpankki arvioi vuonna 2012 Somalimaan bruttokansantuotteen olevan 1,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD, $), eli henkilöä kohden 347 $. Jos Somalimaa olisi itsenäiseksi tunnustettu valtio, sen bruttokansantuote henkilöä kohden olisi ollut maailman neljänneksi pienin. Bruttokansantuotteen suurin yksittäinen tekijä oli karjatalous, joka vastasi noin 30 % bruttokansantuotteesta.[14] Karja on Somalimaan tärkein vientituote ja sen tärkeimmät vientimaat ovat Djibouti, Etiopia, Saudi-Arabia, Persianlahden maat ja Oman.[13]

Koska Somalimaalla ei ole kansainvälistä tunnustusta, se ei voi saada lainoja esimerkiksi maailmanpankilta tai kansainväliseltä valuuttarahastolta.[13]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somalimaan asukasluku on noin 3,5 miljoonaa.[8] Suurin osa alueen asukkaista on etnisiä somaleja.[15] Somalimaa on Isaaq-klaanin ydinaluetta.[16] Alueen puhutuimpiin kieliin kuuluvat somalia, arabia ja englanti.[8] Paikallisen väestön valtausko on sunnalainen islam. Noin 55 % väestöstä on paimentolaisia tai puolipaimentolaisia loppujen asuessa suurissa kaupungeissa tai maaseutukaupungeissa. Pääkaupunki Hargeisan asukasluku on noin 650 000 ja muita merkittäviä kaupunkeja ovat Burao, Borama, Berbera, Erigabo ja Las Anod.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lewis, Ioan: Somalia ja Somalimaa. Suomentanut Sundström, Leif. Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-327-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Somaliland Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.3.2018. (englanniksi)
  2. Lewis 2008, s. 44
  3. a b Lewis 2008, s. 77
  4. Lewis 2008, s. 75
  5. Lewis 2008, s. 78-81
  6. Lewis 2008, s. 83
  7. a b c d e Lewis 2008, s. 96-102
  8. a b c d e Somaliland profile BBC News. BBC. Viitattu 20.3.2018. (englanniksi)
  9. Our History The Republic of Somaliland Government. Viitattu 20.3.2018. (englanniksi)
  10. The Republic of Somaliland is a sovereign state in the Horn of Africa The Republic of Somaliland Government. Viitattu 20.3.2018. (englanniksi)
  11. Somaliland Vice President The Republic of Somaliland Government. Viitattu 20.3.2018. (englanniksi)
  12. Lewis 2008, s. 108
  13. a b c Claire Felter: Somaliland: The Horn of Africa’s Breakaway State Council on Foreign Relations. Viitattu 20.3.2018. (englanniksi)
  14. New World Bank GDP and Poverty Estimates for Somaliland The World Bank Group. Viitattu 20.3.2018. (englanniksi)
  15. a b Somaliland Culture The Republic of Somaliland Government. Viitattu 20.3.2018. (englanniksi)
  16. Lewis 2008, s. 18

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]