Dervissisota
| Dervissisota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa ensimmäistä maailmansotaa ja Britannian siirtomaasotia Afrikassa. | |||||||
 Mohammad Abdille Hassanin Dervišši-armeijan liikkeet Pohjois-Somaliassa
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
|
Dervissivaltio | ||||||
| Komentajat | |||||||
|
|
|||||||
Dervissisota, jota Britanniassa kutsuttiin aikalaislehdistössä nimellä Hullu-Mullahin pyhät sodat[2] ja myöhemmin Somalimaan sotaretki,[3] oli Somaliassa vaikuttaneen Mohammad Abdille Hassanin johtaman dervissi-liikkeen sota ulkomaisia siirtomaavaltoja ja valloittajia vastaan 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä. Sodan osapuolina olivat Mohammidin perustama Dervissivaltio somaliliittolaisineen ja Britannia, Italia ja Etiopia, joiden puolelle menivät myös ne somaliklaanit, jotka vastustivat Mohammadia. Britannia joutui ajoittain evakuoimaan omaa väkeään Brittiläisestä Somalimaasta.[4].
Dervissien vastarinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1890-luvun lopulla keisari Menelik II:n hallitsema Etiopia oli lisännyt sotilaallista painetta Somaliaa kohtaan ja alkanut tehdä sota- ja ryöstöretkiä Somalien maille. Menelikin tarkoitus oli kohottaa Etiopia antiikin ajan Aksumin kuningaskuntaa vastaavaan loistoon. Mohammad rupesi valmistautumaan aseelliseen vastarintaan Etiopian torjumiseksi. Hän alkoi kouluttamaan dervisseiksi nimeämistään seuraajista armeijaa. Joukko oli alkuun pienilukuinen, mutta hyvin motivoitunut. 1899 etiopialainen sotaretkikunta tunkeutui Somaliaan ja varasti suuren joukon kameleita, jotka siirrettiin etiopialaisten rakentamaan linnakkeeseen Ogadenissa. Mohammad johti dervissinsä hyökkäyksen linnakkeen varuskuntaa vastaan ja onnistui sekä valtaamaan linnakkeen että palauttamaan kamelit omistajilleen. Tapauksen ansiosta hänen maineensa kasvoi ja hän sai lisää seuraajia. Vaikka Mohammad pyrki ajamaan kaikkien somalien yhdistymistä yhteisen asian taakse heimoista, dynastioista ja klaaneista riippumatta, hän solmi usein perinteisen tavan mukaan heimopäälliköiden kanssa poliittisia liittoutumia, jotka vahvistettiin avioliitoilla klaanien välillä. Hän sai laajaa kannatusta eri puolilla Somaliaa, mutta myös vihollisia: esimerkiksi Somalian eteläosissa jotkut vastustivat häntä voimakkaasti ja suuri läntinen Isaaq-klaani asettui mieluummin brittien tueksi.[5][6][7]
Koska Mohammad ja hänen heimonsa kuuluivat Britannian hallitsemaan Somalimaahan, dervissiliikkeestä tuli seuraavaksi ongelma briteille. Vuosina 1901–1904 Etiopian ja Italian tukema Britannia teki neljä suurta sotaretkeä Mohammadia vastaan. Joukot koostuivat pääosin joko etiopialaisista tai Mohammadia vastustaneista somaleista värvätyistä siirtomaasotilaista, joita johtivat brittiupseerit ja jotka oli aseistettu brittiläisin ja italialaisin asein. Italian laivasto osallistui operaatioihin aktiivisesti mm. pommittamalla rannikkoalueilla sijanneita dervissien tukikohtia, kyliä ja kaupunkeja. Britit ja heidän liittolaisensa sekä kärsivät tappioita että saavuttivat voittoja, mutta eivät pystyneet täysin kukistamaan sissisotaa käyneitä dervissejä, jotka vetäytyivät Italian hallitsemalle alueelle Majeerteeniin. Siellä Mohammad onnistui solmimaan rauhan Italian kanssa vuonna 1905, ja rauhanteon yhteydessä Italia tunnusti Mohammadin Nugaaliin alueen hallitsijaksi.[5][6][7][8]
Tappioita kärsinyt dervissiarmeija vahvistautui, ja aloitti uudet sotatoimet brittejä vastaan vuonna 1908. Britit alkoivat harkitsemaan poistumista Afrikan sarvesta ja vuonna 1910 Somalimaan protektoraatin hylkäämistä päätettiin kokeilla. Siirtomaaviranomaiset poistuivat osasta rannikon kaupunkeja, mutta heidän poistumistaan seurasi useita klaanien välisiä kahakoita. Seuraten kolonialismin moralistisena perusteluna käytettyä ajatusta Pax Britannicasta viranomaiset palasivat pian takaisin. Dervissit jatkoivat brittien vastustamista Mohammadin johdolla. Vuonna 1914 Euroopassa puhkesi ensimmäinen maailmansota. Joskus on esitetty, että Mohammad olisi liittoutunut Saksan keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan kanssa samalle puolelle, ja että dervissit olisivat käyneet sotaa heidän tuellaan, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Käytännössä ainoa saksalainen, joka pääsi Mohammadin puheille oli mekaanikko nimeltään Emil Kirsche, joka oli paennut Somalimaahan sen jälkeen, kun ranskalaiset joukot olivat vallanneet Djiboutin. Kirsche vietiin Mohammadin puheille, ja hänelle näytettiin lajitelma erilaisia kivääreitä, jotka hänen tuli korjata. Osmaneihin Mohammad suhtautui suopeammin kuin kristittyihin ja Osmanien valtakunta lähetti 1917 hänelle kirjeen, jossa hänet virallisesti nimitettiin Somalian emiiriksi. Kirje jäi kuitenkin matkalla italialaisten käsiin, joten on mahdollista, ettei Mohammad koskaan saanut tietää nimityksestään.[7][8]
Vuonna 1920 Britit ja italialaiset käynnistivät suuren operaation ja hyökkäsivät dervissien kimppuun maalta, mereltä ja ilmasta. Talehia, joka oli toiminut Mohammadin hallinnon keskuksena ja jonka puolustusta hän oli vahvistanut rakennuttamalla useita linnakkeita, pommitettiin ilmasta käsin voimakkaasti. Se oli ensimmäisiä kaupunkeja, jotka joutuivat pommituksen kohteeksi. Dervissit joutuivat vetäytymään ja Mohammad kuoli flunssaan joulukuussa. Viimeiset dervissiyksiköt hajosivat hänen kuolemansa jälkeen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- C.E. Bosworth, E. van Donzel, W.P. Heinrichs, Ch. Pellat (toim.) et al.: The Encyclopaedia of Islam (vol. 7, Mif-Naz). Brill. ISBN 90-04-09419-9.
- Robert Gerwarth, Erez Manela: Empires at War: 1911–1923. Oxford University Press, 2014. ISBN 0198702515.
- Jestice, Phyllis (toim.): Holy People of the World: A Cross-cultural Encyclopedia (vol. 2). ABC-Clio, 2004. ISBN 1576073556.
- Kohn, George C. (toim.): Dictionary of Wars, (Third Edition). Infobase Publishing, 2007 (1.p. 1986). ISBN 0-8160-6577-2.
- Millman, Brock: British Somaliland: An Administrative History, 1920–1960. Routledge, 2013. ISBN 1317975448.