Menelik II

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Menelik II
Menelik II valokvassa 1900-luvun alkupuolelta.
Menelik II valokvassa 1900-luvun alkupuolelta.
Etiopian keisari
18891913
Edeltäjä Johannes IV
Seuraaja Iyasu V
Tiedot
Syntynyt 17. elokuuta 1844
Ankober
Kuollut 12. joulukuuta 1913
Addis Abeba

Menelik II eli Menilek II (17. elokuuta 184412. joulukuuta 1913, syntyjään Sahlé Mariam[1]) oli Etiopian keisari vuodesta 1889 kuolemaansa saakka.[2] Noustuaan keisariksi Menelik II kukisti maan itsenäisyyttä uhanneen siirtomaavalta Italian joukot Adowan taistelussa turvaten maansa itsenäisyyden tuolloin Afrikan maille ennenkuuluvattomalla tavalla. Menelik II myös nykyaikaista maataan pyrkiessään takaamaan sen itsenäisyyden.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shoan kuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shoan kuningaskunta ja sen laajenemissuunnat.

Menelik II syntyi Ankoberissa[1] vuonna 1844. Hän oli Shoan kuningaskunnan perustaneen Sahle Selassien pojanpoika ja syntyjään nimeltään Sahlé Mariam. Etiopian keisari Tewodros II valtasi Shoan ja Menelik vietiin hänen äitinsä kanssa Tewodrosin pääkaupunkiin. Menelik nousi lopulta Shoan kuvernööriksi, mutta ajautui ristiriitoihin keisarin kanssa Tewodrosin epäillessä hänen liittoutuneen kapinaa suunitelleiden alueellisten hallitsíjoiden kanssa. Menelik vangittiin, mutta hänen onnistui paeta ja hän kruunautti itsensä Shoan kuninkaaksi. Shoan hallitsijana Menelik harjoitti politiikkaa, joka leimasi sittemmin koko Eriopian politiikkaa hänen noustuaan keisariksi. Shoa tasapainoitteli diplomaattisesti ulkovaltojen kunte Yhdistyneen kuningaskunnan, Etiopian alueellisten hallitsijoiden ja Sudanissa hallinneiden mahdistien välillä. Etiopian ortodoksisen kirkon ohella islamiin ja paikallisiin perinteisiin uskoihin suhtauduttiin vapaamielisesti. Menelik piti myös maansa nykyaikaistamista ehdottoman tärkeänä Euroopan valtioiden muodostaman uhan takia. Niimpä hän esimerkiksi modernisoi armeijaansa hankkimalla aseita Italiasta ja Ranskasta, sekä palkkasi eurooppalaisia sotilaita kouluttamaan miehiään. Hän soti myös naapureitaan vastaan laajentaen Shoan kuningaskunnan rajoja.[3]

Etiopian keisarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tewodros II:n koullessa valtaan nousi Johannes IV, jonka Menelik yritti aluksi syöstä vallasta. Menelik ja Johannes pääsivät kuitenkin lopulta sopimukseen, jonka mukaan Menelik tunnusti Johanneksen ylivallan tämän nimittäessä puolestaan Menelikin seuraajakseen. Johannes IV yritti puolustaa maataan Italiaa ja Sudanin mahdisteja vastaan kuollen vuonna 1889 taistelussa jälkimmäisiä vastaan. Menelik II kukisti nopeasti nykyaikaisin asein varustetun armeijansa avulla hänen keisariuttaan vastustaneet paikalliset ruhtinaat, mutta hän ei uskonut kykenevänsä puolustamaan maataan Italiaa vastaan. Niimpä hän pyrki neuvottelemaan näiden kanssa solmien Wichalen sopimuksen, jolla hän hyväksyi Italian aseman Eritreassa. Sopimuksesta tehtiin kaksi versiota, toinen italiaksi ja toinen amharaksi. Näissä kahdessa versiossa oli ilmeisesti huomattava ero, italiankielisen tekstin tehdessä Etiopiasta Itaslian protektoraatin amharankielisen puolestaan taaten maan itsenäisyyden. Tämän tajuttuaan Menelik II vastasi hylkäämällä sopimuksen ja hankkien lisää aseita Ranskasta ja Venäjältä. Italia vastasi tähän puolestaan lähettämällä Etiopiaan sotasankari Oreste Baratierin johtaman armeijan aloittaen näin ensimmäisen Italian–Etiopian sodan.[3]

Italian–Etiopian sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adowan taistelu kuvattuna etiopialaisessa seinävaatteessa.

Menelik II kokosi italialaisia vastaan 200 000:n miehen armeijan, joista monet oli aseistettu nykyaikaisilla kivääreillä. Baratieri saavutti aluksi joitakin voittoja etiopialaisia vastaan, mutta huomasi pian olevansa eristetty vastasaan huomattavasti suurempi etiopialaisarmeija. Molemmat osapuolet kaivautuivat asemiinsa, mutta Italia painosti Baratieria hyökkäämään ja tästä seurasi Adowan taistelu 1. maaliksuuta 1896. Italialaiset voitettiin heidän menettäessään lähes 10 000 miestä 20 000:n miehen vahvuisesta joukostaan. Sadat päätyivät sotavankeuteen ja heitä pidettiin Menelikin uudessa pääkaupungissa Addis Abebassa kunnes Italia suostui maksamaan heistä lunnaat. Näin suuri voitto Afrikkalaiselle valtiolle oli ennenkuulumatonta ja suuri nöyryytys Italialle. Menelik II käytti voittoa hyväkseen solmimalla sopimuksen, joka takasi Etiopian itsenäisyyden. Monien etiopialaisten pettymykseksi hän ei kuitenkaan neuvotellut Italian vetäytymistä kokonaan, vaan salli näiden pitää Eritrean.[3]

Voittonsa jälkeen Menelik II: luona kävi diplomaatteja lähes jokaisesta Euroopan valtiosta ja samalla hän jatkoi maansa nykyaikaistamista. Maahan rakennettiin teitä, siltoja, rautateitä, sairaaloita, kouluja ja jopa hotelleja, sekä kannusti länsimaisen teknologian ja lääketieteen käyttöönottoa. Tärkeää oli myös vallan keskittäminen keisarille ja tämän valitsemille virkamiehille. Monet näistä uudistuksista jäivät kuitenkin lyhytikäiseksi. 1900-luvun alussa Menelik alkoi kärsiä halvauksista, joiden takia hänestä tuli yhä enenevissä määrin toimintakyvytön. Menelik nimitti seuraajakseen pojanpoikansa Lij Iyasun ja pysyi itse vallassa kuolemaansa saakka vuonna 1913 lähinnä keisarinna Taitun avustuksella. Menelikin kuoltua Addis Abebassa[1] Iyasu hallitsi vain muutaman vuoden, kunnes hänet syöstiin vallasta vuonna 1916. Tätä seurasi Etiopiassa hajanaisuuden aika, joka päättyi vasta Haile Selassien valtaannousuun 1920-luvulla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Richard David Greenfield: Menilek II Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.3.2017. (englanniksi)
  2. Facta 2001, WSOY 1981, 11. osa, palsta 205
  3. a b c d Willie F. Page, R. Hunt Davis, Jr.: Encyclopedia of African history and culture, s. 266-268. Volume 4. Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5199-2. (englanniksi)