Suomen Keskustanuoret

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Keskustanuoret
Keskustanuoret logo 02.jpg
Perustettu 1945
Puheenjohtaja Hilkka Kemppi
Pääsihteeri Antti Siika-aho[1]
Hallitus 1. vpj Liina Hauru
2. vpj Antti Grönlund
Karl-Mikael Grimm
Kaisa Oinas-Panuma
Samuli Mattila
Tero Vuorenmäki
Virva Leväinen
Hannes Torppa
Santeri Lampi
Tuukka Suomalainen
Karri Kallio
Susanna Eskola
Sivusto www.keskustanuoret.fi
Jäsenlehti Juuri (aikakauslehti)

Keskustanuoret on Suomen Keskustan poliittinen nuorisojärjestö, joka perustettiin vuonna 1945. Alun perin järjestö toimi nimellä Maaseudun Nuorten Liitto (MNL). Tämä kuitenkin vaihdettiin Nuoren Keskustan Liitoksi (NKL) Maalaisliiton vaihdettua nimensä Keskustapuolueeksi. Vuoden 2005 liittokokouksessa Nuoren Keskustan Liitto vaihdettiin Keskustanuoriksi, joka oli vähitellen vakiintunut arkikielessä nuorisojärjestön kutsumanimeksi.

Keskustanuorten jäsenet ovat automaattisesti myös Keskustan jäseniä. Tämä menettelytapa poikkeaa joidenkin muiden poliittisten nuorisojärjestöjen tavasta toimia. Jäsenmäärältään Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenten laskutavoissa on tosin paljon eroavaisuuksia. [2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaseudun Nuorten Liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestö perustettiin Salossa 30. kesäkuuta vuonna 1945. Nimi oli tuolloin Maaseudun Nuorten Liitto. Maalaisliitolla oli ollut aiemmin nuorisotoimikuntia ja osa MNL:n piireistä oli käynnistänyt toimintansa jo muutamia kuukausia ennen järjestön perustamista. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kansanedustaja Johannes Virolainen.

Emopuolue pelkäsi aluksi MNL:n olevan haitaksi puolueen yhtenäisyydelle ja se haluttiin nähdä emopuoluetta tukevana organisaationa. Tällaisena se sitten toimikin Suomen tuolloin tulenarassa poliittisessa tilanteessa. MNL tuki aluksi vaaleissa oman puolueen vanhempia ehdokkaita ennemmin kuin tarjosi nuorille väylää päättäjien tehtäviin.

Ensimmäisessä poliittisessa periaateohjelmassaan vuonna 1952 huolehdittiin nuorten muuttamisesta pois maalta ja hahmoteltiin "ihmisen yhteiskuntaa", joka rakentuisi vauraista maalaiskylistä ja puutarhamaisista kaupungeista.

Nuoren Keskustan Liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin 1960-luvulle saavuttaessa MNL:n toiminta alkoi laajentua kasvukeskuksiinselvennä. Yhteiskunta kaupungistui vauhdilla ja muutokseen piti reagoida. Vuonna 1965 kun emopuolue vaihtoi nimensä Keskustapuolueeksi, Maaseudun Nuorten Liitosta tuli Nuoren Keskustan Liitto.

1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla Keskustanuoret suuntautui yleisemmäksi poliittiseksi nuorisojärjestöksi. Yhteiskunnassa vallitseva ilmapiiri näkyi Keskustanuorissa vihreiden arvojenselvennä nousuna. Öljykriisin uhatessa ja liikennemäärien kasvaessa kampanjoitiin mm. henkilöautoliikenteen rajoittamiseksi. NKL laati heti nimenmuutoksensa jälkeen uuden nuorisopoliittisen ohjelman, mutta jo muutaman vuoden kuluttua havaittiin tarpeelliseksi uudistaa ohjelmia. Tampereella 1968 pidetyssä liittokokouksessa hyväksyttiin päätöslauselmia, jotka viitoittivat tietä “vihreän aallon vuosikymmenelle”. Määritelmän mukaan vihreän aallon tehtävänä oli “luoda yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus tietoon, työhön ja keskinäiseen rakkauteen”. [3] Uusi ohjelmatyö aloitettiin lokakuussa 1969, jolloin asetettiin Risto Volasen johtama ohjelmatoimikunta. Sen työtä jatkoi elokuussa 1970 nimetty uusi ohjelmatoimikunta, jota johti Arvo Jäppinen. Toimikunnan sihteerinä oli Seppo Niemelä ja muina jäseninä Pentti Jussila, Mauno Koivisto, Pekka Mäkelä, Sauli Pyyluoma, Olli Saari, Olavi Suutari ja Olli-Pekka Väänänen. Ohjelmaluonnosta käsiteltiin sen jälkeen liiton johtokunnassa ja valtuuskunnassa. Ennen liittokokousohjelmaluonnos kiersi kentällä järjestökäsittelyssä. Ohjelma hyväksyttiin lopullisesti kesäkuun 1971 ylimääräisessä liittokokouksessa Tuunaansaaren leirintäalueella Punkaharjulla. Uudessa ohjelmassa korostettiin tasa-arvon toteutumista, desentralisaatiopolitiikkaa ja ihmisyyttä taloudellisten arvojen rinnalla. [4] Syksyllä 1972 johtokunta asetti jälleen uuden ohjelmatoimikunnan, jota johti Paavo Väyrynen ja jonka muina jäseninä olivat Pertti Seiskari , Iikka Vehkalahti, Toivo Pihlajaniemi, Markku Luotonen ja Seppo Niemelä. Toimikunnan valmistelemaa lähinnä alue- ja ympäristöpoliittista ohjelmaa oli tarkoitus käyttää rinnan vuoden 1971 ohjelman kanssa. [5] Ohjelmajulistus “vihreämpään yhteiskuntaan” hyväksyttiin yksimielisesti Ellivuoren leirintäalueella 9.-10.kesäkuuta 1973 pidetyssä ylimääräisessä liittokokouksessa. [6]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Väyrynen arvosteli 1970-luvun alussa puoluetta aatteellisen linjan hämärtymisestä ja siitä, että taloudelliselle kasvulle on annettu liian keskeinen asema yhteiskuntapolitiikassa. [7]

Suomalainen ulkopolitiikka eli kuumaa aikaaselvennä. NKL kannatti tuolloin presidentinvaaleissa Urho Kekkosta ja liittoutui ennemmin vasemmiston kuin oikeiston nuorisojärjestöjen kanssa. Keskustanuoret osallistuivat tuolloin kommunistisille nuorisofestivaaleille ja idänsuhteita ylläpidettiin aktiivisesti.

Nuorisopolitiikan yleinen laimentuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun nuorison politisoituminen laimeni 1970-luvun lopussa, NKL hyötyi tilanteesta. Kilpailijat olivat vaikeuksissa ja välit vasemmistoon heikkenivät. Järjestö sopeutui maaseudun rakennemuutokseen, jonka seurauksena enää neljännes jäsenistöstä toimi maa- ja metsätalouden piirissä. Nuorisojärjestö ajoiselvennä Paavo Väyrysen keskustapuolueen puheenjohtajaksi. Vihreät aatteet pysyivät yhä suunnitelmissa. Keskustanuoret vastustivat Vuotoksen allasta ja ydinvoimaa. Puhuttiin "Vihreästä Aallosta" järjestön sisällä.[8]

Länsi-integraatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla Neuvostoliitto osoitti hajoamisen merkkejä. NKL asettui hieman empien kannattamaan EY:hyn liittymistä. Liberalismi tuli mukaan keskusteluun Olli Rehnin johtamassa järjestössä etenkin kymmenluvun lopulla.[9] Vuonna 1990 NKL:stä tuli maailman liberaalinuorten jäsen. Lisäksi NKL liittyi Euroopan liberaalinuoriin. Entiset itäiset kontaktit vaihtuivat läntisiksi. Nuorisokulttuurissa tapahtui muutoksiaselvennä ja vuosikymmeniä suurta suosiota nauttineet kesätapahtumat alkoivat kärsiä osanottajapulasta. Uusien nuorisoa aktivoivien toimintatapojen löytäminen osoittautui vaikeaksi yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa. Jäsenmääräkin laski runsaaseen 30 000:een.

Toimintatapojen muuttuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavalla vuosikymmenellä politiikka muuttui verkostoituneeksi niin, että erilaisten nuorisojärjestöjenselvennä yhteistyö voimistui. Internetin yleistyminen muutti elämäntapaaselvennä ja poliittiset kampanjat muuttuivat lyhytkestoisemmiksi tempauksiksi. 2000-luvun poliittisia kysymyksiä Keskustanuorissa ovat olleet mm. kriittisyys NATO-jäsenyyttä kohtaan sekä vaatimukset toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jäsenmäärä jatkoi yhä laskuaan, mutta 60-vuotisjuhlaansa viettäessään järjestö oli vielä 17 000 jäsenellään Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestölähde?.

Kansainväliset kattojärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • NCF - Pohjoismaiden Keskustanuoret [1]
  • LYBS - Itämeren alueen liberaalinuorten verkosto [2]
  • LYMEC - Euroopan Liberaalinuoret [3]
  • IFLRY - Maailman Liberaalinuoret [4]
  • ELDR - Euroopan Liberalidemokraatit [5]
  • LI - Liberaali Internationaali [6]

Keskustanuorten puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat keskustanuorten puheenjohtajista ovat myöhemmin nousseet merkittäviin yhteiskunnallisiin asemiin.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Maaseudun Nuorten Liiton juhlavuosikirja 1945 - 1955"
  • "Vihreä aalto: Keskustanuoret 25 vuotta 1970", Sauli Pyyluoma ja Erik Bruun
  • "Toisen tasavallan nuoria: Keskustalaisen nuorisoliikkeen kolmevuosikymmentä", 1975, Jukka Jääskeläinen (Sisältyy 30-vuotiskirjaan "Puolueen omatunto", 1975, Sauli Pyyluoma)
  • "Nuoren Keskustan Liitto 40 vuotta: Luonnon ja ihmisen puolesta, 1985
  • "Vihreä Nuoriso: 50 vuotta Keskustanuorten toimintaa (1945 - 1995)", Tatu Vanhanen
  • "Nuoria keskeltä: Keskustanuoret 1945-2005", Petri. P Pentikäinen (ISBN: 952-99564-0-1)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hiltunen, Elina: Keskustanuorten uusi pääsihteeri avautuu Pohjois-Korea-taustastaan: "Maailmankuvani on muuttunut" Yle Uutiset. 23.12.2015. Viitattu 31.12.2015.
  2. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/tr21.pdf
  3. NKL:n liittokokouksen pöytäkirja 1968; Keskustanuoret 1968
  4. NKL:n liittokokouksen pöytäkirja 1971; NKL:n vuosikirjat 1970 ja 1971.
  5. NKL:n vuosikirja 1972
  6. NKL:n liittokokoksen pöytäkirja 1973; NKL:n vuosikirja 1973
  7. Väyrynen 1974a ja 1974b
  8. Uussuomalainen ihme (Nuori Keskusta 1/2007, s. 19)
  9. Uussuomalainen ihme (Nuori Keskusta 1/2007, s. 19)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]