Väinö Kaasalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väinö Viljam Kaasalainen (10. joulukuuta 1902 Viipurin läänin Pyhäjärvi14. huhtikuuta 1955 Mikkeli) oli kansanopiston ja kansankorkeakoulun johtaja sekä maalaisliiton kansanedustaja ja ministeri.

Kaasalainen pääsi ylioppilaaksi 1923 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1931. Kaasalainen oli Räisälän kansanopiston vt. johtaja 19261929, johtaja 19291940, Limingan kansanopiston johtaja 19401947 ja Suomen Nuoriso-opiston johtaja Mikkelissä 19471955. Hän oli Karjalan liiton toiminnanjohtajana 19421943 ja Maalaisliiton toiminnanjohtajana 19441946.

Kaasalainen oli maalaisliiton kansanedustajana Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä 19331938 ja Mikkelin läänin vaalipiiristä 19511955. Hän oli eduskunnan kulkulaitosvaliokunnan puheenjohtajana 19511955 ja II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Linkomiehen hallituksessa 1944.

Väinö Kaasalaisen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Kaasalainen ja Helena Jääskeläinen ja veli Nestori Kaasalainen. Kaasalaisen puoliso vuodesta 1935 oli Aino Hilja Jalkanen.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Räisälän kansanopisto 1908–1933 / toimittanut Väinö Kaasalainen. Räisälän kansanopisto 1933
  • Sakkolan historiaa / toimittanut Väinö Kaasalainen. Sakkolan historiatoimikunta, Pieksämäki 1951 (2. uud. painos 1987)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]