Suomen presidentinvaali 1950

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen presidentinvaali 1950
Suomi
1946 ←
15.–16. tammikuuta 1950
→ 1956

  Juho Kusti Paasikivi.jpg MaunoPekkala.jpg
Ehdokas Juho Kusti Paasikivi Mauno Pekkala
Puolue Kokoomus SKDL
Valitsijamiesääniä 171 67

Presidentti ennen vaaleja

Carl Gustaf Emil Mannerheim
sitoutumaton

Uusi presidentti

Juho Kusti Paasikivi
Kokoomus

Suomen presidentinvaalin 1950 voitti tasavallan presidenttinä vuodesta 1946 alkaen toiminut kokoomuksen J. K. Paasikivi. Paasikiveä tukivat lisäksi muun muassa RKP, edistyspuolue ja SDP. Valitsijamiesten vaalit käytiin 15.–16. tammikuuta[1] ja presidentti valittiin 15. helmikuuta. Edelliset normaalissa järjestyksessä pidetyt presidentinvaalit olivat olleet vuonna 1937.

Ennen vaalia oli kaavailtu myös J. K. Paasikiven virkakauden jatkamista poikkeuslailla, mihin Paasikivi oli itsekin halukas. Hanketta ajoivat etenkin SDP ja Kokoomus. Puolueiden väliset neuvottelut poikkeuslaista etenivät lopulta niin pitkälle, että Paasikiven jatkovalintaan tarvittavasta 5/6 enemmistöstä puuttui vain viisi kansanedustajaa. Kun tähän ei kuitenkaan päästy, poikkeuslaki haudattiin. Paasikivelle lähettämässään kirjeessä presidentti K. J. Ståhlberg tuomitsi poikkeuslain jyrkin sanoin: "Jos Suomen kansa ei jaksa eikä viitsi kerran kuudessa vuodessa valita itselleen valtionpäämiestä, ei se toden totta ansaitse itsenäistä kansanvaltaista valtiota." Aivan vuoden 1949 lopulla Neuvostoliiton kirjailijaliiton lehti Literaturnaja gazeta hyökkäsi Paasikiven ehdokkuutta vastaan, millä ei kuitenkaan ollut vaikutusta vaaliin. Vuoden 1949 viimeisenä päivänä Neuvostoliiton apulaisulkoministeri Andrei Gromyko jätti Suomen Moskovan-suurlähettiläälle Cay Sundströmille nootin, jossa väitettiin Suomen piilottelevan yli kolmeasataa Neuvostoliiton saksalaista, sotarikollisiksi katsottua henkilöä.[2]

SDP ei nimennyt vaaleihin omaa ehdokasta, mutta antoi ymmärtää tukevansa Paasikiven uudelleenvalintaa. SDP:n vahvimman miehen Väinö Tannerin ollessa syrjässä politiikasta puolueen vetovoimaisin ehdokas olisi ollut pääministeri K.-A. Fagerholm, jolla ei kuitenkaan ollut puoluetta johtaneen ns. asevelisiiven kannatusta, koska nämä katsoivat hänen myötäilleen sodan jälkeen liiaksi kansandemokraatteja. [3] Maalaisliiton ehdokkaana oli eduskunnan puhemies Urho Kekkonen ja SKDL:n pääjohtaja Mauno Pekkala.

Historioitsija Jukka Tarkan mukaan presidentinvaalin tulos oli kolmella tavalla merkittävä: suomalaiset eivät taipuneet Moskovan painostuksen edessä, Paasikivi jatkoi presidenttinä ja Urho Kekkoselle vaali oli kenraaliharjoitus tosikoitosta eli seuraavaa presidentinvaalia varten.[4]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitsijamiesten vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänestysaktiivisuus oli 63,8 prosenttia, 6 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisissä valitsijamiesten vaaleissa 1937.[1]

vaaliliitto puolue valitsija-
miehet
äänet
lukumäärä osuus
J. K. Paasikiven kannattajat A+B+C+D+E+F 107 585 063 37,10%
A Kansallinen Kokoomuspuolue 68 360 789 22,88%
B Ruotsalainen Kansanpuolue 23 137 209 8,70%
C Kansallinen Edistyspuolue 14 75 115 4,76%
D Itsenäinen Keskiluokka 1 9 152 0,58%
E Ruotsalainen vapaamielinen puolue 1 2 109 0,13%
F Pienviljelijäin Puolue 689 0,04%
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 64 343 828 21,80%
Mauno Pekkalan kannattajat Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 67 338 035 21,43%
Urho Kekkosen kannattajat Maalaisliitto 62 309 060 19,60%
Muut -- 1 057 0,07%
Yhteensä 300 1 577 043 100%
Lähde: Suomen virallinen tilasto[5]

Valitsijamiesten suorittama vaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ehdokas puolue äänet
J. K. Paasikivi Kokoomus, RKP,
Edistyspuolue, IK, FP ja PP
171
Mauno Pekkala SKDL 67
Urho Kekkonen Maalaisliitto 62
Lähde: Tasavallan presidentin kanslia[6]
Suomi Vaalit Suomessa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö)
  2. Martti Häikiö: Presidentin valinta, s. 57−64. Porvoo: WSOY, 1993.
  3. Lauri Sivonen: Presidentin tekemiset, s. 29. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
  4. Jukka Tarkka: Karhun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990, s. 43–44. Helsinki: Otava, 2012.
  5. Suomen virallinen tilasto 29 A, 22.
  6. Presidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)